Dieettipäivä 285

En ole voittanut  Tour de Francea, siis keltaista paitaa.
edes etappia. Mutta itseni olen!

Tänään toistin eilisen, tosin hieman laajempana. En kovin paljoa kuitenkaan. Eli meni 14, 5 kilometriä. Tosin tuhosin välittömästi Lumian antamat tiedot. Vahingossa. Aikaakin kului 44 minuuttia. Joten keskinopeudessa 19,7 kilometriä tunnissa huruteltiin todellisena huru-ukkona.

Kaloreitakin paloi. Nyt ei ole tietoa SportTrackerin määrästä, mutta Suunto antaa tulokseksi 465 kilokaloria. Siis kohtuullisesti. Onneksi sykekin toimi ja hienosti. Tuli uusi ennätys. Huippu kohosi 170 sykkeeseen per minuutti. Samassa mäessä kuin eilenkin, eli Harjun mäessä mentäessä Uhkoilantietä. Keskiarvoksi sain 109, joka on sama kuin eilinen ja minimissää pulssi hakkasi 55 kiertää minuutissa. Se on minulle melkoisen hyvä arvo. Kun minulla on se taloudellinen syke, kuten kardiologian professori sanoi. 

Jos ja kun tilastoilla leikitaan, niin matalin paikka oli tuossa ihan lähdön jälkeen ja viisari näytti 71 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkeimmillaan, siis Harjun mäen huipulla korkeutta oli 96 metriä merenpinnan yläpuolelle. Eli korkeuseroa oli 25 metriä. Mutta toisaalta, mitä tekee kaikella tällä tiedolla? Mihin tuota tietoa oikeastaan tarvitaan?

Tuo hieno EPOC-huippu, mikä se sitten lieneekin, saavutettiin vasta tasaisella maantiellä ja oli 25,9 ml/kg, matalimmillaan se oli ihan alussa ja silloin luku oli 0. Keskiarvoksi tuli 14,31. Hienoa, tuota tietoa minä juuri tarvitsen tehdäkseni tekemisestäni entistä tehokkaamman. Huppuharjoitusvaikutus - mikä hieno termi - oli tänään 3,2 ja se on luokkaa KEHITTÄVÄ. Hengitysnopeus oli 54 bpm - en vaan tiedä mitä yksikköä!

Mutta arvata saattaa maistuiko Slanka vanilja tuon kierroksen jälkeen? Vastaus on ainakin minulle itselleni helppo. Maistui ja maistui. Tosin sekoitin pussillisen 7 desiin vettä ja silti se oli hyvää ja maukasta. Voiko ihminen enää enempää fillarilenkiltä toivoa?

Tänään tuntui kivut vähäisemmiltä kuin eilen ja se on osa voittani minästäni.