Dieettipäivä 271

Kaluston sohva edestä kuvattuna.

Sohvan sivusta, samanmoinen kuviointi myös selustassa.

Tätä sateista keskiviikkoa on rikastuttanut Naantali. Lähdimme jo melkein aamuvarhaisella matkaa, ei omalla vaan lainatulla autolla. Oma ei ole siittävän suuri sohvakaluston kuljettamiseen. Siis siinä oli sohva, kaksi karmituoli ja neljä tavallista tuolia. Sohva ja tuolit vietiin verhoiltaviksi. Alun perin omistamani kalusto palasi takaisin Pohjanmaalta, sillä se ei soveltunut uuteen sisustukseen ja lisäksi se ei ollut kunnolla verhoiltu. Eli nyt se saa uudet vaatteet ja se lähteen Leville, jonne sen olen sisarelleni luvannut.

Eli kun tuli harrastettua myös sosiaalista kanssakäymistä, joka onkin mitä sopivin ajantappamisen muoto sateisena päivän, niin kotiin palaaminen meni melko myöhäiseksi. Pitihän meidän palauttaa laina-automme ja hakea omamme takaisin lainan antajalta. Olimme Pomon (rouva Äitini) kanssa liikenteessä ja hän osoitti tällä matkallakin samankaltaista yletöntä allergiaansa kirpputoreilla vierailemista kohtaa, kuten siis hän tekee lähes aina ja yleisesti. Eli emme edes päätyneet ainoallekaan kirpparille, vaikka olimme käytännöllisesti samassa rakennuksessa polttoaineen täydennyksen tähden, kuin sijaitsee Turun suurin kirpputori. En viitsinyt kovasti vanhaa naista vastustaa, sillä mitä hyötyä siitä olisi ollut? Ei yhtikäs mitään, sillä hän olisi jököttänyt murjottaen autossa.

Muutoin, en ehtinyt edes yliopistolla käymään, niin tuntui olevan kiirettä kintuissamme. Eli matka oli siirtymistä kahden pisteen välillä, hiukkasen sosiaalista kanssakäymistä ja tavaran kuljetusta.

Mutta myös verhoilijamestarimme on aloittanut hoikistumisen. Ei suinkaan ole ollut lähtökohdistaan minäni kaltainen. Tosin hänelle oli viestini kiirinyt jo edeltä käsin, sillä lankomies oli kertonut ihmeellisen tarinan muutoksestani. Hän kun oli laittamassa liikenteeseen kaupunkijunaamme Naantalissa. Tietenkin neuvoin ja opastin mestaria. Olin siis mestarin mestari, ja mikäs on ollessa. Olihan selkänojanani Slanka-tuotteet ja hoikistamon tukiryhmä, mutta kaikki on melkoiselta osin tietenkin teamleaderimme Annen syytä. Oikeastaan kyllä asia voidaan lukea ansioksi, sillä niin se on minua suuresti hyödyttänyt.