Dieettipäivä 279

Abbaye de Saint-Michel en Thiérache

Syystä tai toisesta eilinen raportointi jäi väliin. En vain yksinkertaisesti muistanut kirjoittaa blogiani. Sitä se on kun pää on niin laho, että ruusutkin käyvät siinä kukkimaan. Tosin eilinen ei ollut mitenkään merkittävä päivä. Vietin sen enimmäkseen kuunnellen pari oopperaesitystä, jotka on tallennettu Ypooutuben sivulle. Tietenkin kyseessä oli barokkiooppera, joissa esiintyi ranskalainen kontratenori Philippe Jaroussky.  Ei muuten yhtään pahoja olleet esitykset. Mutta yritetään sitä uudelleen ja nyt torstain nimissä.

Luostarikirkon sisäkuva, täällä teksin konsertti pidettiin.

Nuo esitykset palauttivat mieleeni ehoisen elävästi oman hienon kokemukseni kontratenorien äänen loistokkuudesta. Taitaa siitä olla jo parisen vuosikymmentä kun olin Pariisin pohjoispuolella sijaitsevassa Laon’in kaupungissa keräyliopiston historian kurssilla. Tosin homma meni osittain siihen, että jouduin itse opettamaan osanottajille Ranskan ja Laonin historiaa ja miten esimerkiksi heidän ikioma Jeanne D’Arc liittyy kiinteästi kaupungin menneisyyteen. Mutta kun teimme tuon kuukauden aikana useita retkiä niin eräs niistä suuntautui aivan Belgian rajan tuntumassa olevalle Thiérachen alueelle. Ja siellä koimme ja näinne barokkiorkesteri Sei Voci hienon konsertin. Paikka oli Abbaye de Saint-Michel en Thiérachen luostarikirkko. Kokemus oli siis hämmentävän positiivinen ja kuva käsittelevät tuota luostari ja sen upeaa kirkkoa sisältä kuvattuna. Tapahtuma ja konsertti oli osaa suuremaa kokonaisuutta nimeltään Festival se l’Abbaye de Saint-Michel en Thiérache.

Mutta tänään on jatkunut kyvyttömyyteni harrastaa fillarointia, jota ranskalaisittain voisi kutsua pedaloinniksi, sanonta tulee tietenkin polkimista eli pedaaleista. Ja tuskin pääsen vielä huomennakaan rautaisen ratsuni selkään, sillä ruusukivut ovat vielä melkoiset, vaikka kovaa särkylääkitystä nautinkin.

Kutenkin pikkuveljeni Alajärveltä halusin minun käyvän katsomassa hän löytämäänsä autoa. Kyseessä oli vähän käytetty cabriolet-tyyllinen Jaguar. Ja tietysti on neuvosta ja toiveesta vaarin ja ajelin Humppilaan, johon matkaa tulee alle sata kilometriä. En voi muuta kuin kehua, sillä auto oli enemmän kuin loistava. Tein jopa enemmänkin kuin vain potkin asiantuntevasti renkaita. Suoritin moisella vempeleellä koeajon. Saatan vain suositella veljelleni moisen vempeleen hankintaa. Perhe mahtuu tavaroineen autoon, vaan ei ole tilaa vieraille. Ja kun lapset kasvavat ahtaan takapenkin tiloista ulos, niin mitä todennäköisimmin he eivät edes halua tulla vanhempiensa mukaan.

Sitten harrastettiin sosiaalista seurustelua sukulaisten kanssa Rengossa, jossa viikonlopun aikana tapahtuu perinteisiä riittimenoja. Jaakon markkinat ovat vuorossa ja kaikki siihen liittyvä kohina ja sähinä. Mutta kuulemma Pomon pitää päästä moiseen menoon mukaan, sillä onhan hän renkolaisia. Toisaalta perinteet ja geenin menevät sinne ja tänne ja usein vielä niin perusteellisen sekaisin, että se voi hyvinkin olla juuri renkolaisille tyypillistä.

Yhtä asiaa vain itsekseni olen pohtinut. Miksi Slanka-tuotteiden markkinointia ei julkisuudessa kovin paljon näe? Kun tuote on ehdottoman loistava ja konsepti juuri läskeille sopiva, niin miksi asiaa ei markkinoida enempää? Maahantuojan ja valmistajan pitäisi tehdä jotain, jotta entistä useammat läskit saisivat onnistumisen tunteen ja kokisivat hienoa uutta elämänlaatua. 

Tänään piti oikeastaan puhumani Bisfenoli-A ongelmasta ja Slankan tuotteista, mutta siirrän asian huomiseen.