Laiskuus, hampaat ja Slanka

Rannalla!

DIEETTIPÄIVÄ II - 144


Laiskuus se on...

Tuli taas luvattua mahdottomia lauantain blogissa. En onnistunut eilen aikomuksessani mennä hiihtämään. Tuuli oli hyvä tekosyy ja puuttuvat varusteet. Olenhan tunnetusti, siis omasta mielestäni, todellinen välineurheilija. En muuten saanut eilen aikaiseksi blogimerkintääkään. Mutta silti tuli tehtyä yhtä ja toista, ja varsinkin sitä toista.

Eilinen siis sisälsi monenlaista menemistä ja veuhtomista. Maasturilla kierreltiin ympäri Etelä-Pohjanmaata, tai ainakin niin kuin melkein kierrettiin. Auttelin siis velipoikaa ja hänen vaimoaan ja Pomo harjoitti samalla lastenhoitoa.

Päästiin kuitenkin jo neljän aikaan lähtemään kotimatkalle. Kerran Virroilla pysähdyttiin tankkaamaan, ja vasta Hattulassa minun pissalleni. Pomo ei moista tarvitse, vaan minusta oli itsekkäästi kyse. Ja siinä meni lähes neljä tuntia, mutta nopeusrajoituksiakin yritin noudatella. Jopa moottoritiellä ajelin vain sataa.

Hampaat

Olen tottunut siihen, että hampaita pitää hoitaa ja tarkistuttaa säännöllisesti. Ennen sydänleikkausta kaikkiaan viisi eri lääkäriä tiedusteli, että josko hampaat on tarkistettu ja hoidatettu. Olihan ne toki moisen seikan kohteena olleet. Saamani tiedon mukaan hampaiden terveys ja hoidattaminen on oleellinen asia enne sydänleikkaukseen ryhtymistä. Huonot hampaat ovat täydellinen tulehdusriski, ja se voi helposti johtaa kuolemaan. Sitä nyt en vielä toki halunnut.

Tänään olin siis paikallisen terveyskeskuksen hammashoitolassa. Oletin jonkun paikan tai lohkeaman poistumista toisen etuhampaani takaosasta. Sitten vaan tuntia ennen hoitoa antibiootteja todella runsas annos sisään, kuten lääkärit neuvovat, ja sitten toimenpiteen kohteeksi.

Onnekseni ei ollut mitään katastrofia tapahtunut. Kaikesta selvittiin vain hiomisella ja viimeistelyllä. Nuori hammaslääkäri, joka puhui suomen venäläisittäin, mutta taisi olla kuitenkin Viron venäläisestä väestöstä, kertoili, että reikää siellä ei ollut ja kaikki muuten olisi todella kunnossa. Siis hyvä! Tosin toukokuussa minulla on aika hammashoitajalle, joka poistaa hammaskiven ja antaa ohjeet jatkoa varten. Sekin on todella hienoa palvelua paikalliselta terveyskeskukselta.

Muute, minulle ei suositella yksityistä hammaslääkäriä. Pitäisi olla sellainen tilanne, että paikalla olisi huutoetäisyyden päässä oikea lääkäri. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kaltaiselleni vanhalle äijälle nvoi tapahtua? Kun kaiken lisäksi olen hyvin allerginen tavallisille puudutusaineille. Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja kieli ei enää mene ongelmakohtaan  - automaattisesti.

Slanka

Nyt kun on kulunut kuukausi TIA-kohtauksen aikeesta, niin olen saanut uudelleen luvan ajaa autoa, mutta olen saanut luvan muuhunkin. No, Slanka on ollut mukana koko tämänkin kuukauden, mutta keskussairaalan lääkäreiden neuvosta, olen joutunut syömään tavanomaista runsaammin kaloreita. En tosin mitä tahansa , mutta kuitenkin vihanneksista ja rasvattomista tuotteistakin toki tulee niitä pahuksen kaloreita.

Nyt aion lähes puolittaa kalorimäärän ja ottaa listalle entistä enemmän marjoja, joita olen varastoinut pakastimeen. Siis puolukkaa ja mustikkaa pääsääntöisesti tulen jatkossa käyttämään salaatin ja Slankan lisäksi. Tosin ei mitään hätiköityjä päätöksi, vaan hissukseen ja rauhallisesti edeten. Äkkinäisyys voi tulla kohtalokkaaksi ja siten seuraukset voivat moisesta olla jopa yllätyksellisiä.

Hoikistamon tapaaminen on keskiviikkona - hienoa. Saatan tulla sinne suoraan Helsingistä. Olen näet menossa Vantaalle Suunnon huoltoon, tapaamaan tietenkin setä Kauppista, katsomaan Helsinhin yliopiston uutta opiskelijakirjastoa sekä hakemaan minulle uuden kuntopyörän Mäntsälästä. Sitten varmaan kello onkin jo 18:00 jolloin on Hoikistamon tapaamisen aika.