keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Slanka, välipäivä ja Lumia

Vekan klassikko onnikka menossa Aulangolle.
DIEETTIPÄIVÄ II - 139


Lumia

Jokun on ilkeasti todennut, että Lumia on menneen talven lumia. No tavallaan näin on köynyt itsellenikin tänään. Puhelin toimii ja joskus siitä kuuluu ääni ja joskus ei. Eli se on oman halunsa mukaan joko mykkä tai sitten ei.

Olen tänään joutunut asioimaan Saunalahden kanssa ja melkoisen tiukkaan sävyyn. Oli tullu näet e-postia, jonka sanoma oli seuraava: maksamattomaton puhelinlaskusi. Sitten oli minun salainen numeroni. Ja nuo ilmoittajat halusivat maksaa laskuni, jos tekisin jotain. Mutta kun minulla erääntyy puhelimien maksu vasta 27.3. eli ei ole edes kiire maksaa. Tiedustin, että miten on mahdollista, että salaisen numeroni tiedot valuvat ties kenelle ja jopa tiedot maksamisistani tai maksamattomuudestani? Olen edelleenkin pöyristynyt asiasta, sillä asiaa tutkitaan kun lähetin heille tuon saamani sähköpostin. Vaan en ole vielä saanut vastausta.

Tuohon alussa mainittuun puhelimen itsenäiseen toimintamalliin, eli joko tai ei, keksin ratkaisun ja se on jälleen menneen talven tai juuri päällä olevan talven Lumia 920. Nyt pitää lähettää entinen Lumia huoltoon ja sitten opettaa Pomo käyttämään älypuhelinta.

Välipäivä

Kun eilinen meni kahdessa tärkeässä asiassa eli Hokistamon vertaisryhmään osallistumisessa ja kuntosali-uimahallin mittelöissä, niin tänään olen viettänyt lähes totaalisen vapaapäivän ja pyrkinyt lepäämään. Ja tietysti Slankan avulla slankaamaan.


Jotenkin vielä tänäänkin olen kärsinyt lääkekrapulaa, sillä sellainen on aina seurausta pitkäksi venyneestä särkylääkkeiden käytöstä. Oikeastaan se alkoi eilen juuri tuon kovan liikunnallisen ponnistuksen jälkeen. Mutta se on inun kestettävä kuin mies. Enkä saa toteuttaa ajatelmaa, että sillä se lähteen kuin on tullutkin. Tuo on kaikkien juoppojen tunnuslause, mutta moiseen en halua turvautua, vaan kärsin ja kärsin ja sitten valitan kun on valittamisen paikka.'

Juhani Tervapää


Eräs parhaista suomenkielistä näytelmäkirjailijoista on tietenkin Juhani Tervapää, joka on luonut upeat perinteisen hämäläishahmot näytelmissään Niskavuoresta. Kuka ei meistä tuntisi Niskavuoren Hetaa, joka nai Akustinsa ja rakensi pytingin metriä pidemmäksi kuin Niskavuori. Kuka ei muistaisi Niskavuoren vanhaa emäntää ennen kuolemaansa kun oli järjestänyt lastensa asiat reilaan? Ja sitä uskomatonta sanontaa: anna anteeksi Jumalani Jehova, ja jos et anna niin tee ainakin niin kuin minä käsken! Siinä on sitä hämäläistä maailmankuvaa enemmän kuin kohtuudella voidaan ajatella.

Nyt Juhani Tervapää on kirjoittanut ainakin kaksi muistelmateosta, jotka kattavat lapsuuden ja sitten toinen on on Helsingin yliopistossa ja elämässä siinä ohella. Tai olisiko se toisin päin?

Kyseessä on tietenkin ulkoministeri Erkki Tuomiojan äidin Vappu Tuomiojan äiti, eli Hella Vuolijoki os. Murrik. Tuo Viron lahja Suomen kirjallisuudelle. Ja sitä hän todellakin on. En varmaan ole koskaan ennen lukenut niin nautittavaa tekstiä kuin Hella Vuolijoki muistelmissaan meille kirjoittaa. Kaiken lisäksi tekstit on kirjoitettu Helsingin Sörnäisten vankilassa kun Hella oli syytteessä maanpetoksesta Jatkosodan aikana. Hänet vapautettiin kaikista syytteistä ja palasi takaisin siviilielämään, mutta antoi tuolla ajalla kirjoittamansa muistikuvat julkaistaviksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti