Siinä lasketaan lumilaudalla ja keli on kuin nyt tuolla ulkona.

DIEETTIPÄIVÄ II - 140

Odotusta

Ihminen on kait luotu odottamaan, siis sitä sun tätä, tärkeätä ja vähemmän tärkeätä, mutta aina odottamaan. Joskus saa jotain aivan odottamattakin. Kuten tänään saapui setä Brysselin sähköposti, joka lämmitti mieltä enemmän kuin tarpeeksi täällä pakkasen ja lumituiskun maisemissa. Heti kun olen tämän blogimerkintäni taakseni jättänyt, niin aloitan vastauskirjeeni hänelle. Pitää muistaa, että setä Brysselin nuorempi tytär on kummityttäreni. Sellainen suuri onni ja kunnia on minua siis kohdannut.

Kun kummiasiaa aikanaan minulta tiedusteltiin, niin saatoin vain todeta, että olen kait epäkelpo kun en kuulu jäsenenä mihinkään kristillissiveelliseen yhteisöön. Vaan katoliset ovat ottaneet aivan toisen kannan. Tytär kastettiin siis katolisen uskonnon mukaisesti. Kyseinen kastava isä oli kertonut, että on parempi olla mihinkään kuulumaton kuin esimerkiksi protestanttiseen lutheerukseen uskova.

Olen tosin ollut huono kummisetä ja pääsääntöisesti vain lähettänyt terveisiä ja suukkoja nuorelle neidille. Hän muuten menneen syksyn aikana voitti minut todella rajusti kaksintaistelussamme Hämeenlinnan uimahallissa. Eikä voitto ollut mitään rinnanmitan luokkaa, vaan suvereenisti ja hienosti tehty. Neiti ei ole vielä täyttänyt kymmentäkään vuottaan. Syynä häviööni toki saattoi olla Hämeenlinnan uimahallin altaan veden lämpötila, joka on astetta alempi kuin täällä meidän kotihallissamme.

Odotusta jälleen (INR)

Mutta odotin toki minä muutakin tänään. Olin näet perjantaina verikokeessa, jolla mitattiin jälleen kerran INR-arvoni, eli verenhyytymisarvo. Tuolloin perjantaina se oli laskenut aivan vaarallisen alhaiseksi, eli aivoverenkiertohäiriön mahdollisuus oli enemmän kuin suuri. Terveyskeskuslääkärimme määräsi minua välittömästi ostamaan apteekista ns. napapiikkejä  ja pistämään niitä kerran päivässä ja tulemaan maanantaina uuteen testiin. Ja minähän kilttinä vanhana setänä, joka ei halua aivoinfarktia, en ainakaan vielä, tottelin käskyä. Siis toisin kuin isäni noin 30 vuotta sitten, hänhän kuoli aivoinfarktiin, kun ei mennyt lääkäriin ohentamista varten vaikka lääkäri kävi oikein kotoa käskemässä.

Tänään olin aamulla testissä ja iltapäivällä ennen verenohennuslääkkeen ottamisaikaa tulivat tulokset. Vereni oli tullut lääkityksen avulla helpommin virtaavaksi ja siten aivoinfarktien vaara on dramaattisesti vähentynyt. Olen siis hyvin, hyvin tyytyväinen odotukseen, joka tavallaan tänään palkittiin. Odotin siis vereni notkistumista ja se toteutui.

Slanka

Olin jälleen slankaamassa, siitä on muuten tullut iltaruttiini, joka liittyy tämän blogin kirjoittamiseen. Eli ensin slankataan ja sitten kirjoitetaan. Vain harvoin tapahtuu toisenlaista ja toisenmoista.

Vaan tänään illalla otin sulaneita mustikoita noin viisi kukkurallista ruokalusikallista. Lisäsin siihen vettä noin 6 desilitraa ja pussillisen Slanka vaniljaa. Kaiken tämän pistin tehosekoittimella pirtelöksi ja sitten ei kun vaan nauttimaan. Mustikat ovat todella makoisia marjoja tässä yhdistelmässä.

En tosin moista harrastanut ensimmäistä kertaa, sillä olemmehan monasti Hoikistamon vertaistukiryhmässä käsitelleet tätäkin aihetta ja asiaa. Siellä ne pienet niksit, todella erilaiset ja moninaiset, siirtyvät jäseneltä toiselle. Samalla ne tavallaan jalostuvat omien kokemuksien kautta, eli voin syvällä rintaäänellä kertoa miten onnistuu ja kuinka maistuu.