Toipumista on..

DIEETTIPÄIVÄ II - 154

Juan Miro;  Kolme sulotarta.

Nyt olen ollut melkein viikon hiljaa ja pääsääntöisesti maannut sairasvuoteellani. Kiitos lukijoilleni rohkaisevista sanoista. Ne lämmittävät aina.

Oli kuitenkin todellinen vikatikki käytädä tätini hautajaisissa menneen lauantaina nimissä. Mutta kaikki muut perheenjäsenet olivat mikä missäkin ja kuka kussakin. Olin ainoa, joka saattoi toimia Pomon autonkuljettajana. Eli tuo keikka olisi saanut jäädä tekemättä. Ihan oman terveyteni tähden. Seurauksena oli näet taudin siityminen keuhkoputkiin ja sitten pusseihin. Nyt sitä ollaan tujulla antibioottikuurilla ja yleiskunto on kuin maansa muuneellä tai hevosestaan luopuneella mustalaisella.

Nyt on vain yritettävä toipua, joskin se on vaan niin hankalaa. En muuten ole päässyt edes kokeilemaan menneellä viikolla hankkimaani kuntopyötää. Se odottaa yhä alupolkaisuani. Koska sen pääsen tekemään, se on aivan kiinni toipumisestani.

Nyt päätän tähän, annoin vain todisteen, että elän vaikka voinkin huonosti. Mutta elämä jatkuu ja oikeastaannhuonommín ei voi enää mennä, joten odotettavissa on vain parempaa.