Dieettipäivä II - 079

 

HYVÄÄ ONNELISTA JA

MENESTYKSELLISTÄ

UUTTA VUOTTA 2013

KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE!

Dieettipäivä II - 078

Ajankohtaista, varsinainen joulu on jo ohitse!

Tänään on koko päivä tärveltynyt uuden sykemittarin opiskeluun. Ohjekirjassakin on yli 100 visua, eli se on monipuolinen ja moniselitteinen - ainakin minulle. En olisi oikein edes uskonut millaisen laitteen hankin.

Ensinnäkin siinä on kompassi ja navigaattori eli gps-laite. Se suunnistaa minut kotiin tai paikkaan, josta olen lähtenyt liikkeelle tai ihan sellaiseen toiseen paikkaan, johon haluan mennä. Siis laitteen avulla ei voi eksyä ei ainakaan kävellen, juosten tai pyöräillen. Autolla ajamisesta en tosin tiedä! Kompassi on kolmiulotteinen, eli en voi edes kuvitella, enhän ole vielä kokeillut vaan opetellut, miltä tuollainen 3D-kampassi näyttää.

Lisäksi se ilmoittaa korkeuden, ilmanpaineen ja lämpötilan sekä niiden vaihtelut. Tietenkin nousemisen ja laskeutumisen nopeudet näkee näytöstä. Kun vielä yleensä käytän harjoitellessa ja urheillessa sykevyötä, niin se lisää informaation määrää.

Sykevyön avulla saan tietää tosiaikaisen sykkeeni, keskisykkeeni ja se piirtää tuon kaiken jo heti omalle näytölleen. Lisäksi se kertoo käyttämäni reitin, sen miten nopeasti kuljen ja liikun ja kaiken lisäksi vielä menen, eli piirtää tarkan kartan täsmällisesti juuri alueesta, jolla liikun.

Tietenkin se ilmoittaa tietokeneella purkamisen jälkeen valtavan määrän kuntooni liittyviä parametrejä, kehitystä tai taantumista kuin myös erilaisia muita arvoa. En edes ymmärrä niistä puoliakaan. Pitää vaan opetella, jos vaikka jonain päivän sitten ymmärtäisin mitä merkitystä tuolla kaikella laitteen antamalla tietomäärällä oikein on!

Valitettavasti se ei vaan saa pelkällä olemassaolollaan minun liikakilojani katoamaan, ei niin mitään. Pitää ainakin itse rehkiä mahdollisimman paljon tai ainakin terveyden sallimissa puitteissa. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on slankaaminen Slanka-tuotteilla. Niistä suosiossani on etenkin vaniljan makuinen pirtelö, jota kaikki kokeilleet, myös ne laiheliini, ovat ylistäneen.

Anne kertoi myös puuron tulevan Slankan valikoimiin ihan alkuvuodesta. Sitä odotan suurella innolla ja mielihyvää tuntien.

Dieettipäivä II - 077

Venetsia vuonna 1951 Bruno Rosson kuvaamana.

Tänään se siis saapui. Tai oikeastaan hain sen kotiin aina Tampereelta saakka. Kyseessähän on tietysti uusi Suunnon rannetietokone Ambit, joka tekee melkein mitä vaan, joskaan se ei urheile tai ui puolestani. Se seuraa tietty mukana ja rekisteröit tekemiseni. Toivottavasti en sitä ihan heti säre?

Varsinainen koeponnistus laiteella tehdään huomenna, sillä aion tehdä sillä noin viiden kilometrin kävelylenkin, jos pää ja muu kunto moisen sallivat. Ehkä otan avuksi sauvat ja pistelen niitä rivakasti toinen toisensa eteen.

Tärkeimmäksi kokemukseksi tietenkin muodostuu Umberto Econ teoksen Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki lukeminen. Se on monella tavalla riipaisevan omakohtainen tai ainakin pystyn hyvin samaistumaan kirjan minäkertojaan ja hänen kohtaloon.

Milanolainen superkalliden kirjojen antikvariaatin omistaja kokee aivoinfarktin ja kirjan alussa hän on kotiutumassa sairaalasta. Minulla infarkti tuhosi kolmannen puhekeskuksen, eli sen missä sijaitsee äidinkieli. Onneksi opitut kielet jäivät ja saatoin sijoittaa äidinkieleni uudelleen opittuna niihin kahteen muuhun keskukseen. Mutta Yambo menettää kykynsä ja muistinsa mikä koskee häntä itseään tai tunne-elämäänsä. Ei hän tunnista vaimoaan tai lapsiaan. Kuitenkin hän suvereenisti muistaa lähes kaiken lukemansa ja siteeraa niitä loistokkaasti. Vain Umberto Eco pystyy moiseen sitaattien juhlaan!

Perhe päättä, että Yambo matkustaa vanhaan perheensä linnaan ja heidän kesäkotiinsa, jossa on viettänyt osan lapsuuttaan, varsinkin toisen maailmansodan ajan. Taustalla on pohdinta, että josko siellä koetus muistot auttaisivat hänen tunne-elämänsä uudelleenrakentamisessa.

Kaiken varastoihin kertyneen populaarikultturin krääsän joukossa on suuri yllätys, Eräs hyvin harvinainen ja siksi Arvokas Shakespearen koottujen teosten iso nide. Innosta ähkyen ja puhkuen, kohonnut verenpaine, ei liene todellinen lääketieteellinen selitys, saa aikaiseksi uuden infarktin ja Yambo vaipuu koomaan.

Koomassa hän pystyy kokemaan ja muistamaan niin omat tunteensa kuin koko eletyn tunne-elämänsä monimuotoisuuden. Kirja päättyy kun mitään kerrottavaa ja muistettavaa ei ole, eli tavallaan häipyy ja haihtuu pois.

Useassa kohtaa Eco viittaa Marcel Proustiin ja hänen mahtavaan teokseensa Kadonnutta aikaa etsimässä. Teos onkin tavallaan kaksiosainen. Alun menneisyyden kokeminen ei onnistu ja kaikki menee vain yksityiskohtien luetteloimiseksi ja hetkessä elämiseksi. Loppupuoli eli koomassa koetun osuu on  lähes samanmoista kuin Proust on kirjoittanut. Tehokasta, voimakkaasti tuntevaa tajunnanvirtaa ja siinähän Eco, tuo Ruusun nimen kirjoittaja on todella parhaimmillaan.

Mutta lukukokemus oli hätkähdyttävä ja se oli monessa kohden enemmän kuin omakohtainen, se oli minulle tavallaan osa ihan oikeata omaa elämääni.

Dieettipäivä II - 076

Olen ollut koko joulun ongelmissa. Keskeisintä lienee aivan mieletön migreeni ja sen seurauksena ongelmat sydämen kanssa. Olen taas tuntenut, että siellä se proteesi on - sydämessä johon ei mahdu kahta ämmää saati sitten yksi kokonainen 13 sentin letku!

Mutta kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja jatkuttavahan sen on.

Tänään tuli ehkä joulun mielenkiintoisin lahja, no itse maksettu ja Huuto.netistä ostettu. Kyseessä on Walter Appelqvistin pieni kirjanen Emanuel Kanajärvi, kirjamies ja korvenraivaaja. Pieni nide on julkaistu vuonna 1964 ja ilmeisesti tarkoitettu Kustannusyhtiö Otavan joululahjaksi heidän intressiryhmilleen. Ja mitä mielenkiintoisinta, olin kirjan ensimmäinen lukija. Siellä muuten oli mukana vielä Otavan erillinen joulukortti tervehdyksineen. Eli ensimmäinen oli lukijana koska sain paperiveitsellä repiä kirjan sivut avoimiksi. Sellaista kirjaa tapaa nykyisin harvoin, jonka saa itse avata. Ainakin miellä Suomessa tällainen on todella harvinaista.

Minulle tuo pieni kirja toi mieleeni perheen sisällä puhtut asiat, jotka liittyivät juuri Kanajärveen ja varsinkin tuohon Emanuelin aikanaan omistamaan tilaan. Isäni isälle oli tarjottu aikanaan, siis 1900-luvun alkuvuosina, mahdollisuutta ostaa tuo Kanajärven tila itselleen. Vaan eipä vaari uskaltanut tehdä suurta ja elämälleen merkittävää päätöstä. Hän näet ei halunnut ottaa velkaa, sillä säästöt eivät olisi tilan ostamiseen riittäneen. Näin olleen minä en ole siis osallisena Kanajärven tilaan millään muotoa. Vain perhetarinat elävät ja jatkavat kulkuaan vuosikymmenestä ja jopa nykyisin vuosisadasta toiseen.

Emanuel on kuitenkin mielenkiintoinen henkilö, sillä hän sijoitti lähes kaiken liikenevän varallisuutensa kirjoihin. Niin muuten tekee joku Oscarikin. Ja ilmeisesti hän kohtasi ympäristössään samanlaista vastarintaa kuten on kohdannut blogisticuskin.

Olen kuitenkin tänään uskonut ohittaneeni pahimman terveydellisen ongelmakentän. Eli uskalsin lähteä kuntosalille ja uimaan. Vaan en kuitenkaan jaksanut kuin kuntopyöräillä ja siihenkin pystyin vain 20 minuutin ajan. Tosin sinä aikana pystyi viiteen 30 sekunnin mittaiseen irtiottoon täydellä teholla. Kuitenkaan ihmeiden aika ei ole vielä ohitse, sillä moisen urakan vaikutus jatkui vielä saunaan ja pukuoneeseen, ja sen jälkeen vielä kotiin ennen kun poistin sykemittarin itseltäni.

Kokonaiskulutukseni kaloreissa oli 924 kilokaloria, jos on mielestäni paljon. Eli varmasti tämä todistaa oikeaksi sen aiemmin kirjoittamani teoria, täyttä lainaa kuitenkin, että tiukat 30 sekunnin irtiotot ovat todella tehokas ja hieno tapa kuntoiluun. Tosin kaiken tämän pienen puurtamisen jälkeen en edes jaksanut enää haaveilla uimisesta. Päivä siis jäi kuntoilun osalta tyngäksi.

ps. Kiitos kaunis setä Washingtonille ja hänen vaimolleen kauniista joulukortista!

 

Dieettipäivä II - 072

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA

 

Martta Wendelinin hienon tonttukuvan keralla

toivottaapi Oscari!

Dieettipäivä II - 071

Kauppa Moskovassa.

Soin itselleni joululahjan. Ostin näet Umberto Econ teoksen Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. Tuo semantiikan ylipappi ja todellinen tekstin velho on kirjoittanut todella mielenkiintoisen kirjan. Siinä kerrotaan lähes minun ikäisestä miehestä, joka on kokenut aivoinfarktin. Siis hän on menettänyt muistinsa. Tosin vain sen osan, joka koskee häntä itseään. Kaiken lukemansa hän muistaa jopa ulkoa ja siteeraa sujuvasti omien ajatusten tulkkina merkittävää maailmankirjallisuutta.

Kirja on ollut, olen lukenut vasta sata ensimmäistä sivua, todellinen henkinen järkytys. Siis ainakin minulle. Olen tavannut kohtalotoveri, joskaan aivoinfarktimme ei ole tehnyt päissämme samanlaisia tuhoja. Minullahan tuhoutui ainoastaan kolmas puhekeskus, jonne on sijoitettu ihmisen äidinkieli. Olisin siis äidinkieletön tuon kohtalokkaan tapahtuman jälkeen.

Onnekseni olen oppinut muita kieliä ja joita voi kehuskelematta sanoa osaavani kohtuullisen hyvin. Menneen kevään aikana toki kaikissa tieteellisesti hienoin laittein suoritetuissa kokeissa selvisi, että tuo kolmas puhekeskukseni on edelleenkin täydellisesti tuhoutunut. Mutta olen sijoittanut nyt käyttämän äidinkieleni, siis suomen, noihin vieraille kielille varattuihin ensimmäiseen ja toiseen keskukseen. Tämän tähden herkän kielikorvan omaava asiantuntija huomaa minun painottavan hiukan virheellisesti tätä äidinkieltäni. Siinä on todella hienostunut häivähdys ranskalaisesta intonaatiosta. Tietenkin voisi olla siitä ylpeä, mutta näissä olosuhteissa se on vain elettävä.

Eilen epäilin joutuvani turvautumaan keskussairaalamme hoitoapuun. Nyt tilanne on kuitenkin hivenen helpottunut ja ihan vakavaa uhkaa hoidottautumisesta ei tällä hetkellä ole. Mutta pää on vielä jotenkin käkikellon ja könninkellon sekasikiötä muistuttavassa tilassa. Mutta ainakin toistaiseksi tämän kanssa on elettävä – onneksi niin saan tehdä.

Tämä tuo mieleeni naapurimme vanha tädin, joka lähti tänään pitkälle matkalleen vähän jälkeen puolenpäivän. Otan osaa hänen omaistensa suruun.

Mutta nyt saa riittää rupattelu ja jatkan yrityksiäni kaikista, tai ainakin osasta, ongelmistani toipumiseksi.

Dieettipäivä II - 070

Kalusto, jonka saatatte nähdä lääkäriasemalla!

Nyt ei ole Oscarilla kaikki ihan kunnossa. Soitin alkuillasta Keskussairaalan päivystykseen ja kyseli ohjeitä ja he toivoivat käyntiäni joko nyt ilalla tai sitten aamulla, jos ongelmat eivät mene ohitse lääkityksellä. Näin jatkuu vanha perinne, olinhan työssaoloaikanani aina sairas juuri lomien aikana. Eli ei mitään uutta aurongin alla.

En saata spekuloida enempään mahdollisilla ongelmillani, ne jätän pommamiesten selvitettäviksi. Tosin voi olla, että eräs työssäoloaikanani sairastamani ongelma on palanyt tai sitten se on joku muu akuutti tai / ja krooninen ongelmani. Niitähän minulla riittää vaikka komppanialle ryssiä jakaa!

Dieettipäivä II - 069

Måns Scherfbeck par Helene Scherfbeck.

Maailma jatkaa menoaan ja todennäköisesti maailmanloppu ei vieläkään tullut. Tosin varmaan sitä ei voi sanoa, sillä puoliyö ei ole vielä täällä Suomessakaan koittanut, eli vuorokausi ei ole päättynyt. Ja tuolla vuorokausivyöhykkeellä, eli missä päivä loppuu ja toinen oikeastaan alkaa. Muistaakseni se päättyy siellä joskus reilun 12 tunnin kuluttua. Elia ei tässä hätiä mitiä.

Lehdistö ja sen tiedot ovat todella ihmeellisiä. Uuden Suomen nettisivustolta olemme saaneet lukea mm. seuraavan lihavuuteen liittyvän mielenkiintoisen tekstin:

"Uuden tutkimuksen mukaan ylipainoisuus voi johtua bakteeri-infektiosta se sijaa, että kyse olisi liiasta syömisestä tai liikunnan puutteesta, kertovat Financial Times ja Daily Mail.

Tutkimus tehtiin Shanghailaisessa Jiaotongin yliopistossa.

Tutkijat selvittivät asiaa hiirillä, joille syötettiin runsasta ravintoa ja niitä estettiin liikkumasta. Silti hiiret pysyivät hoikkina. Kun osalle hiiristä annettiin enterobakteeria, ne lihoivat nopeasti.

Tiedemiesten mukaan koe osoittaa, että bakteeri voi edistää ylipainoa ihmisillä.

Enterobakteerit elävät ohmisten ja eläinten suolistossa, järvivesissä, maaperässä ja luonnonvesissä aiheuttaen suolistotauteja."

Miten mielenkiintoista, minä olen läski vain siksi, että minussa jyllää joku bakteeri! Miksi siihen ei ole pientä parantavaa pilleriä? Miksi minun pitää olla vain läski ja kanta läskejäni? Vaikka niitä Slankalla slankaamalla yritän kovasti karistaakin? Ne ovat silti vielä olemassa, ja niitä on toki ollut vielä paljon enemmän aiemmin!

Dieettipäivä II – 068

Joulurauhan julistaa tietenkin Turku!

Tänään blogisticus ei kirjoita ihmisistä vaan rotista. Siis, noista ihmisen sijaan erilaisiin kokeisiin käytettävistä eläimistä. Olen itsekin ollut läsnä kun tuollaisia kokeita on erilaisten sydänongelmien ratkaisemiseksi tehty. En silloin vielä tiennyt, että ne ongelmat tulisivat kohtaamaan minua melkoisen läheisessä tulevaisuudessa. Eräs entinen oppilaani, joka opiskeli Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, oli edennyt väitöskirjavaiheeseensa ja kutsui minut seuraamaan noiden täysin steriilisti kasvatettujen eläinten käyttämistä kokeisiin.

Olen tallentanut artikkelin, joka on vuoden 2008 talvella julkaistu, ja sen otsikkona on Lihavuus syntyy aivoissa. Ohessa teksti kokonaisuudessaan, valitettavasti en ole tallentanut julkaisulähdettä, tosin alkuperäinen lähde on nähtävissä artikkelin lopussa.

«Herkästi lihovien rottien ruokahalua säätelevät aivoalueet poikkeavat laihempien rottien vastaavista alueista, osoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus. Lihomaan taipuvaiset rotat eivät reagoi nälkää hillitsevään leptiinihormoniin normaalisti.

 

Asia ilmeni, kun Sebastien Bouret Etelä-Kalifornian yliopistosta kollegoineen tarkasteli lihavuuden eläinmalliksi jalostettujen DIO (diet-induced-obesity)-rottien aivojen kehitystä.

Ryhmä havaitsi, että pullukkarottien hypotalamuksessa oli alusta lähtien tavallista vähemmän hermosoluyhteyksiä kaaritumakkeen alueella, ja vaje säilyi aikuisuuteen asti.

"Kaaritumakkeen hermosolut vastaavat siitä, että leptiinisignaali kulkee muualle hypotalamukseen", Bouret selittää. Rasvakudoksen tuottama leptiini kertoo aivoille, millainen kehon energiatila kulloinkin on.

Bouretin mukaan hermostolliset erot näkyvät DIO-jyrsijöissä jo ensimmäisellä elinviikolla. "Näyttää siis siltä, että ruokahalu ja lihavuus ohjelmoituvat aivoihin hyvin varhain", Bouret summaa.

"Vaikka tilannetta voidaan toki korjata liikunnalla ja ruokavaliolla, alttiutta lihomiseen ei ilmeisesti voi jälkikäteen muuttaa."»

Tutkimuksen on alunperin julkaissut Cell Metabolism.

 

Kuitenkin tunnen itseni taas kerran etuoikeutetuksi, sillä Hoikistamon teamleader Anne tuli tänään tänne pieneen tuppukyläämme, todella sisäänlämpiävään ja m inä itse-keskeiseen, joulukahville paikalliseen kahvilaan. Samalla hän toimi minulle Slanka vaniljaa, jonka avulla selviän koko vuodenvaihteen. Sehän on aprasta mitä joululata voi toivoa.

Dieettipäivä II – 067

Tämä blogini perustuu tänään suurelta osin lainaamiseen. Lainaamisen kohteena on suomen paras ja ehkä luetuin blogi, jota pitää professori Jukka Kemppinen (http://kemppinen.blogspot.fi/). Hän kirjoittaa lähes joka päivä, vain isän kuolema tai joku yhtä merkittävä tapaus saattaa aiheuttaa päivän tai parin seisauksen. Tuota blogia kannataa seurata ja sen kommenttiosuus on jotain aivan käsittämättömän upeata. Kuten siis itse blogikin on.

Tänään blogi käsitteli nihilismiä. Kyseessä olivat osittain Suomen ja USA:n kouluteurastukset, mutta myös miesten lähettäminen joukoittain kuolemaan ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Sommen taistelussa. Yleensä blogistikus Kemppinen  suuren ja laajan sivistyksensä avulla käsittelee jotain aihetta monipuolisesti ja antaa siihen uusia ja hyvin yllättäviäkin näkökulmia.

Tänään kommenttiosastossa eräs Anonyymi kirjoittaja käsitteli kysymystä, jonka Kemppinen oli alustanut seuraavasti:

»On henkilöitä, jotka ovat aidossa tuskassa päätyneet miettimään, miten hyväksi väitetty Jumala sallii pahan toteutua. Joko Jumala ei ole kaikkivaltias tai hän ei ole hyvä. Kysymysryhmän nimi on teologiassa ”teodikea”. Jotkut ovat hylänneet uskonnon juuri tämän kysymyksen takia.»

Anonyymin antama vastaus on hätkähdyttävän ajattelemisen aihetta antava, sillä hän toteaa muun phessa mm. seuraavasti:

»Silloin kun jumala kuolee, yhteiskuntaan syntyy arvotyhjiö. Länsimaisessa yhteiskunnassa tämän tyhjiön on täyttänyt yksilö eli siis Minä isolla ämmällä ynnä Minun tarpeeni; ja jos yksilö on muuttunut jumalaksi, hän voi jumalallisella oikeudella tappaa itsensä ohessa myös kymmeniä viattomia ihmisiä. Jopa lapsia, kuten on nähty tehtävän.»

Miten hieno oivallus, ei länsimainen arvotyhjiö täyty islamilla van se täytyy minä, minä, minä ensin ja minulle kaikki ja heti ihmisten maailmankuvilla. Tämä on pelottava ja vaarallinenkin tilanne. Me voimme huomata se jatkuvasti kun vain tarkkailemme ympäristöämme. Se on läsnä tässä ja nyt – tuo länsimainen arvotyhjiö.

Nyt syyllistyn ihan itse tuohon minä – minä –prosessiin, sillä onnistuin tänään menemään kuntosalille ja samalla myös uimahalliin.

Tänään meni aikaa kotoonta lähtemisestä aina sykevyön poistamiseen saakka 1 tunti ja 54 minuuttia, eli melkein sama kuin viikko sitten. Ensin pyöräilin 40 minuuttia ja sen on kaksinkertainen määrä viimeviikkoiseen verrattuna. Uimisessa meni kuten menneenä keskiviikkonakin eli 40 minuuttia ja yksi kilometri. Kuitenkin kaloreita paloi 1091 eli niukasti enemmän kuin viikko sitten, jolloin poltin 1059 kilokaloria. Eli minuutin lisäaika poltti vain 32 lisäkaloria. Siis kuntopyöräilyn kaksinkertaistaminen ei ollut kovin merkittävä teko. Kuitenkin tein varmasti 6 tai 7 tehospurttia à 30 sekuntia.

Uimisessa syke pysyy todella alhaalla eli liikkuen 40 ja 60 sykkeen välisellä alueella. Ehkäpä olisi tulevaisuudessa syytä erottaa selkeästi eri päiville uiminen ja kuntopyöräily?

Tänäpäiset tulokset näyttivät, että korkeimmillaan sykkeeni oli 134, minimissään 40 ja keskiarvona 86 sykettä minuutissa. Pyrin fillaroinnin aikana siihen, että ennen seuraavaa spurttia sykkeeni olisi laskenut alle sadan, mutta pystyi kontrolloimaan sykettäni tilannekohtaisesti vain kuntopyörän omalla mittarilla ja nyt voin vain todeta kun olen purkanut MemoryBeltin nettiin, että laitteissa on noin 10 – 20 sykkeen ero. Eli Fillari liioittelee sykettäni.

Mutta otetaan kaikesta opiksi ja pyritään toimimaan toisella ja järkevällä tavalla. Nyt on kuitenkin tunnustettavat, että olen tilannut sen Suunnon Ambit –rannetietokoneen. Se vaan saa minut niin perusteellisen hyvälle tuulelle.

 

Dieettipäivä II – 066

 

Fenice -teatteri Venetsiassa, Viscontin elokuvasta Senso.

Nyt taas oli tyypillistä Oscaria, siis ihan sellaista perusjunttia kohellusta. Sovimme mennen viikon tapaamisessa, että tiistaina, siis tänään, pidetään seuraava Hoikistamon tapaaminen. En tietenkään katsele Naamakirjaa, kun en ole innostunut sen käytöstä.

Menin tietenkin tuttuun aikaan ja paikaan – siis tänään! Vaan olivat odottaneet minua jo kello 16:00 tulevaksi, minähän en siis silloin mennyt tai tullut. Onnekseni Anne tuli postilla vastaan ja kertoi nopeasti, että olivat menossa koulun pikkujouluun. Minulle vanhana lehtorina on syys aina pätevä kun on kysymys lasten asioista. Eli uusi aika on sovittu, sillä tarvitsen tietenkin Slankan vanilja smoothia, ja vähintään kahden viikon annoksen. Onneksi vielä on jäljellä tavaraa ainakin viikoksi.

Tänään on siis lähetetty eilen valmistetut ruoat Leville sekä korpeen että keskustaan. Sisareni halusi kaalilaatikkoa à la Pomo ja samoin ehdottoman gluteenittomasta jauhosta ja perunamuusista tehtyjä rieskan tyylisiä pieni leipiä. Niitä lähetettiin linja-autolla kokonainen kylmälaukullinen tiiviisti pakattuna. Pääsehän ainakin Joulun ylitse tehdessään päivystystä.

Tietenkin olin avittamassa täti Kirjailijaa, sillä hän on melko huonohkossa hapessa, vaan jaksaa aina vaan olla todella pirteä ja kaikkein tärkein on tallella, sillä hänen päänsä pelaa erinomaisesti. Ongelmana oli 12 kirjaa, jotka eivät kestäneet minkäänlaista taivutusta, vaan lehdet irtoilivat. Yksi teos oli lisäksi kolhittu jossain vaiheessa yläreunastaan todella pahasti. Kaikki kuitenkin järjestyi helposti, sillä kirjat painanut Books on Demand, joka on todella tehokas ja hyvää palvelua suomalaisille suova saksalainen yhtiö, ilmoitti lähes suorana tietona, että mahdollisimman pikaisesti he korvaavat rikkoutuneet teokset. Kun samaa palvelua saisi suomalaisiltakin painotaloilta, niin tyytyväisyyteni olisi todella suuri.

Dieettipäivä II - 065

Tänään tuli kanavalta TV1 mielenkiintoinen Prisma dokumentti. Tuo brittidokumentti käsitteli lihavuutta ilmiönä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Koko dokumentti on katsottavissa Yle Areenalla osoitteessa: http://areena.yle.fi/tv/1739613. Ja se todella on katsomisen arvoinen. 

Tietenkin dokumentti päättyy suosittelemaan vatsalaukun ohitusleikkausta, joka tehdään dokumentin aikana tähystysleikkauksena, mutta läskien kertymisen syyt ovat varsinaiset ohjelman parhaat annit, eikä tuo niin kovasti korostettu operaatio.

Mielestäni parasta dokumentin antia ovatkin tutkimukset identtisillä kaksosilla, joita on useita, mutta he ovat samanlaisuudessaan jopa hyvinkin ja  melkoisen erilaisia, vaikka heidän geeniperimänsä on sama. Toinen kaksosista on lihava ja toinen ainakin kohtuullisen laiha, mutta mikä selittää erilaisen painon ja lihavuuden asteen. 

Dokumentti tuo esille väitteen, että lihavuusgeeni aktivoituu mahdollisesti stressin seurauksena. Näin tapahtuu kun kaksoset joutuvat pohtimaan elämistään ja mahdollisesti juuri sitä vaihetta, jossa toisen likoaminen alkoi. Minä tunnen jonkinlaista sympatiaa tuolle johtopäätökselle, sillä aina itseäni stressaavana ihmisenä koen stressin hyvin monipuolisesti vaikuttavan likoamiseeni ja laihtumiseeni. Tietenkin enemmän juuri tuohon läskien kertymiseen omaan minääni. 

Kun minulle sydämen proteesien takia ei voida tehdä laihdutusleikkausta, joka dokumentissa nimetään vatsalaukun ohituskeikkaukseksi ja taitaa olla hivenen erilainen operaatio kun meillä Suomessa tehdään, niin on tehtävä asiat jollainen toisella tavalla. Itse olen valinnut toiseksi tavaksi Slankan ja slankaamisen Hoikistamossa - olen valintaani tyytyväinen. 

Mutta dokumentin mukaan vatsalaukun ohitusleikkaus vaikuttaisi voimakkaasti myös aivotoimintoihin ja siten entiset suosikkiaterioinnit muuttuisivat epäsuosikeiksi. Tämä on mielenkiintoinen tapahtuma ja eräänlaisella PET-laitteella tarkkailtiin juuri aivoissa tapahtuvia ilmiöitä. Välittäjäaineet siellä toimivat hyvin eri tavoin kun potilaalle näytettiin ennen ja jälkeen leikkauksen rasvaisia ja himottavia ruokia. Näin tuo ohitusleikkaus vaikuttaisi jopa geenitasolla tapahtuvaan näläntunteeseenkin. 

Mutta dokumentti kannattaa ehdottomasti katsoa!

Dieettipäivä II - 064

Keskisen kellosta, siellä siis kuolasi sen Suunto Ampit-rannetietokonene perään, tarttui hihaani kaksi teosta, jotka toki olivat ilmaisia. Ne ovat jopa mielenkiintoisia ja siksi ne itselleni otinkin.

Vähemmän tärkeä on Valittujen Palojen 2001 kustantama Pastellimaalaus, käytännöllinen opas helppoon taiteen tekemiseen ja sen on kirjoittanut Hazel Harrison. En nyt oikein tiedä mitä helppo taiteen tekeminen oikein on ja siksi on mielenkiintoista lukea, mitä joku sanoo helpoksi. Ilmeisesti hän on todella rajun luokan ammattilainen ainakin jollain taiteen alalla.

Se minulle tärkeä kirja, joka tietenkin suurelta olisi liittyi jopa rannetietokoneen kyselemisen aihepiiriinkin, on myös Valittujen Palojen vuonna 2007 kustantama Susan Perryn kirjoittama teos Korkea verenpaine kuriin, kaikki mitä sinun on tiedettävä korkeasta verenpaineesta. Podenhan itse korkeata verenpainetta eli verenpainetautia, mutta se pysyy kurissa sopivalla lääkityksellä ja tietenkin Slankalla slankaamalla, yhteistyössä Hoikistamon kanssa.

En ole vielä ehtinyt kumpaistakaan teosta lukemaan, mutta ensiksi aion tarttua tuon verenpainetta käsittelevään teokseen. Teoksessa on kahdeksan lukua eli kannessa olevan määritelmän mukaan teos sisältää 10 keinoa alentaa verenpainetta, pitää katsoa lähiaikoina mitä ne keinot oikein ovat? Teoksen kahdeksan lukua siis ovat:

1) Verenpaine koholla.                  

2) Mitä kohonnut verenpaine tarkoittaa.

3) Ruolla verenpainetta vastaan.

4) Liikunta.

5) Stressin hallinta.

6) Nautintoaineet.

7) Lääkehoito.

Lisäksi on listattu hyödylliset järjestöt, joista voi saada lisätietoa ja nykyisin netin aikakaudella se on tietenkin helppoa kun voi mennen järjestöjen kotisivuille ja lukea asiasta. Lisäksi on kirjaan liitetty hakemisto.

Nyt vaan sitten lähipäivinä lukemaan Keskisen Kellon lahjaa verenpainetaudin riivaamalle, eli ihan minulle itselleni.

8) Onnistunut verenpaineen hallinta.

 

Dieettipäivä II - 063

Pohjalainen tervaskanto.

Ensimmäinen kokopäivä Pojanmaan eteläisemmässä osassa. Luminen sade jatkuu, vaan ei yhtä rankkana ja taajana kuin eilen saimme kokea Tampereen korkeudella. Mielestäni täällä on vähemmän lumipeitettä kuin eteläisemmässä Suomessa ja jopa aivan Hämeessäkin. Mutta ovat pohjalaiset suurimmalta osaltaan perintötekijöiltään hämäläisiä.

Esitän vahvan ja rajun väitteen, jota eivät suikaan pohjalaiset ole kovin valmiita allekirjoittamaan. Suuri osa pohjalaisista,varsinkin Etelä-Pohjanmaalla, on peräisin Hämeestä. Kun keskiaikana ja jopa sitä ennen, oli hämäläisten erämaata eli eräänlaista siirtomaata. Niin kaikkien huonoimmin hämäläisyhteisössä toimeen tulleet lähtivät noihin erämaihin. Ensiksi he lähtivät metsälle ja kalalle, mutta myöhemmin he asettuivat aloilleen ja olivat siten uudisasukkaita alueella. Tästä johtuu pohjalainen luonne, varsinkin tässä eritoten eteläpohjalainen kansanluonne, joka on äkkiväärää ja itsemäistä ja sellaista komiaa ja vielä komiampaa!

Päivä on mennyt kohtuullisen mitättömästi ja mitään tekemättä eli sellaista tavallista puukkojunkkaritonta menoa on ollut. Huomenna koittaa kotiinlähtö ja sekin menee keskisen kautta. Viemme Pomon tabletin sinne vaihtoon, pitäisi saada uusi tilalle kun tuosta meni näyttö toiminnattomaksi. Mutta saas nyt nährä!

Dieettipäivä II . 062

Suunto Ambit rannetietokone.

Läpi tuulen, tuiskun, lumisateen ja huonon näkyvyyden kävi tänään matkani Pohjanmaalle, tai sen eteläiseen osaani. Varsinkin Tampereen seuduilla oli todella kehnot ajokelit, jos siellä kohta meidän menomme jälkeen tapahtui vakava kuolonkolari. Se on aina todella valitettavaa kun nuoret ihmiset menehtyvä turhaan ja vain jonkun ajovirheen tähden!

Kävimme tietenkin Keskisellä, tarkemmin sanottuna Keskisen kellossa. Siellä on näet meneillään tajous, johon aion tarttua, Eli myyvät Suunnon Ambit rannetietokonetta noin sadan euron alennuksella tehtaan suositushintaan verrattuna. Se on aika paljon se, ja tekee tuon tarjouksen houkuttelevaksi. 

Perille toki päästiin kun olin riittävästi kuolannut tarjousta. Pitää ryhtyä vakavasti pohtimaan projektin rahoitusta.Ehkä muun aiemmat laitteeni, se eheän t6 -rannetietokoneen ja toisen MenoryBelti sykemittarini, sen joka on aivan käyttämätön? Ajatus tuntuu järkevältä ja toteuttamiskelpoiselta.

Mutta silti Slankalla slankaaminen on keskeistä. Onhan veriarvoni melkein alimmat mahdolliset, ei pitää ehkä syödä jonkinlaisen verran vihreitäkin vihanneksia,jotta arvo lähtisi nousemaan. Sillä vihreiden vihannesten K-vitamiini lisää veren ohuutta ja se on minulle vain hyväksi.

Dieettipäivä II – 062

Bibliothèque François Mitterrand Pariisissa.
Kirjat sijoitettu neljään jättimäiseen torniin.

Huomenna on lähtö Etelä-Pohjanmaalle viikonloppua viettämään. Mielenkiintoinen matka siitä tulee, niin sään kuin oman kuntonikin puolesta. Tosin eilen sain todeta, että kunto on kohtuullisen palautunut ja uskallan taas lähteä matkaan. Nyt matka on vain vajaa kolmasosa Levin matkasta ja öitäkin vietämme matkakohteessa tuplasti enemmän kuin vietimme Levillä. Eli siis uskon selviäväni ainakin terveyden puolesta hengissä melkoisen hyvin.

Päivä onkin sujunut melkoisen yksitoikkoisen tavanomaisesti. Aamulla kävimme parturissa ja hoitamassa täti Kirjailijan asioita. Hän on toki huonossa hapessa, mutta aikoo vielä lähteä Kanarialle tulevana keväänä. Pomo totesi, että onkohan siinä mitään järkeä. Vastaukseni on yksiselitteinen, siinä on järkeä ja ihan yhtä tärkeää on hänelle myös kirjoittamisen luova prosessi. Ilman sitä hän menettäisi elämänhalunsa ja se on varmin tie ihmisen kuolemaan, niin henkiseen kuin fyysiseenkin.

Muuten päivä on mennyt kaupoissa juostessa. Tai oikeastaan tuo on vain osittainen totuus, sillä olemme hankkineet elintarvikkeita, kuten esimerkiksi kananmunia suoraan tuottajilta. Eli tuoreita, lähellä tuotettuja, todella hyvän laatuisia, siis parasta mitä tämä maaseudulla asuminen voi ihmiselle antaa.

Tuoreista kanamunista valmistin eräänlaisen uunimunakkaan, joka on helppo valmistaa. Aineksina olivat 4 kananmunaan, 3 desiä rasvatonta maitoa, johon lisäsin suolan ja hienonnetut kuivatut tatit, joita oli runsas kourallinen, Juustoraastetta sopivassa määrässä, yrttejä kuivattuina ja hienonnettuina maun mukaan. Sitten vuoka kevyesti öljyttiin ja uuniin ja uunin lämpö noin 200 astetta, uunissa riittävän kauan vaan ei liikaa. Pinta kun on kauniin ruskea niin sitten vaan maistamaan ja todella hyvää on.

Porkkanoista, loistavan makeista ja kokonaan syötävistä ja kookkaista, trrn neiti Saaran toivomaa porkkanalooraa, sen valmistus on toki vasta lähempänä joulua ja erikoisuutena on nesteenä käyttämäni kookosmaito, sillä kaikki nautaan liittyvä on neiti Saaralta kielletty.

Hankkimistani bataateista, jotka toki eivät ole lähiruokaa, vaan ihan kaukaa tuotuja, aion valmistaa neiti Riina toivomaa Bataattilooraa. Sama erikoisuus on myös mukana kuvioissa kuin porkkanaloorassakin. En voi myöskään käyttää mitään viljapitoista jauhoa, vaan eräänlaista riisin, maissin, perunan ja tattarin sekoitetta. Mutta kokemusta on, sanoo tämä kokki, ja tietää, että hyvää tulee.

Ehkä täydellisimmin lähiruokaa edustaa perinteinen rosolli, jotka tietenkin valmistan ja tietenkin kaikki raaka-aineet tulevat lähituottajilta ja suoraan torilta, joka täältä tai kuntakeskuksesta.

On vain järkevä käyttää mahdollisimman runsaasti lähistön raaka-aineita, tosin kookosmaito ja bataatti ovat todella kaukoruokaa, jos mitkä – valitettavasti.

Samoin en itse muuta kuin maistan tekojani, sillä meinaan joulunkin slankata ja toimia salaattiperustalla. Tosin ei vihreää salaattiin, sillä kuten taas huomenna, ennen pohjanmaalle lähtöä, niin testautan INR-arvoni, se ei toki salli kovin runsaasti vihreän käyttöä annoksissani. Mutta Slankan käyttöä ei mikään kiellä ja se on huomenna matkaeväänänikin ja pullosta sitä nautin ainakin litran per suunta.

Dieettipäivä II – 061

Fillarilaukku.

Tänään olen saanut jopa aikaiseksi jotain. Ei tietenkään mitään nyt kovin merkittävää, mutta jotain kuitenkin. Paikallinen uimahalli kuntosaleineen on ehkä tämän sisäänlämpiävän kyläpahasen ehkä paras sosiaalisten tapahtumien areena. Tänäänkin eräs maaliskuussa, silloin kun piippaa-autolla minut keskussairaalaan vietiin, läsnä ollut kaveri kyseli vointiani ja samalla tiedusti, että mitä silloin tapahtui. Se oli tietenkin minusta hyvin kohteliasta ja jopa imartelevaa kun minulle tapahtuneita asioita muistettiin.

Eli pääsin tänään vihdoinkin kuntosalille ja uimaan. siitä on jo monta päivää kun olen saanut moisesta ihanuudesta nauttia. Tosin on ollut monta tapahtumaakin tässä välillä.

Kuntoiluni koostui siis kuntopyöräilystä ja uimisesta. Ensimmäisenä tuli pyörä, jonka selässä vietin 20 minuuttia ja tein neljä 30 sekunnin täyden tehon pyrähdystä. Se oli nähdäkseni aivan hyvä, koska Prismassakin, siinä kertomassani TV-ohjelmassa, suositeltiin 3x20 sekunnin intensiivisiä spurtteja. kaiken tämän jälkeen menin radalla ja uiskentelin siellä 40 minuuttia ja tapani mukaan sain aikaiseksi kilometrin matkan. Se on vanhalle miehelle mielestäni hyvä saavutus.

Entä se niin kovasti aina mainostamani statistiikka? Onhan minulla vielä jäljellä tosi Suunnon MemoryBelt, vaikka se t6d onkin sanonut suhteemme irti, kun hän nyt sattui kastumaan niin vaan perusteellisesti.

Lähes koko ajan oli MemoryBelt toiminnassa, eli laiton sen päälleni kotona ennen lähtöäni uimahallille ja riisuin se vasta kun olin pukuhuoneessa vaatehtimassa minääni. Aikaa siis meni kaikkiaan 1:55 eli melkein parisen tuntia oltiin matkassa.

Kaloreita onnistui kuluttamaan 1059 eli miellyttävän runsaassa määrin ja siitä olen onnellinen tai ainakin tyytyväinen moiseen olen. Syke oli tällaiselle huippuunsa trimmatulle kuntoilijalla tyypillinen. Eli kovimmillaan 129, keskiarvoisesti 79 ja minimisään 31 sykettä minuutissa. Ilmeisesti minulla on ainesta todelliseksi huippu-urheilijaksi, varsinkin tuo alin minimisyke on todella mahdollista vain treenatuilla urheilijoilla. Mutta toisaalta tuo alhainen minimisyke aiheuttaa minussa huolta ja pelkoa, joka toivottavasti on täysin väärä. Eli tarvitsenkin tahdistimen, että pulssini olisi kelvollisen korkealla?

Mielenkiintoinen on aina kunnon kehittymiseen liittyvä huippuharjoitusvaikutus, joka oli siis tällä kertaa 3,2/5 eli sanallisesti arvioituna kehittävä.

Mielenkiintoinen on myös EPOC-arvo, jota en ole oikeastaan aiemmin edes ajatellut, se on nyt 23,9 ml/kg. Ja mitä tuo EPOC-arvo sitten tarkoittaa? Lainattakoon tietoa Suunnon sivuilta:

"EPOC (Excess Post-exercise Oxygen Consumption), on harjoittelun jälkeinen, lepotilaan nähden lisääntynyt hapenkulutus. Eli harjoitusvaikutuslukema perustuu harjoituksessa kertyneeseen EPOC –arvoon, ottaen huomioon harjoittelijan kuntotason ja harjoitustaustan. EPOC –arvolla kuvataan lisähapen määrää, jonka keho tarvitsee palautuakseen harjoittelusta. Se on kertyneen harjoituskuorman tieteellinen mittari, jota on tähän saakka voitu mitata vain urheilulaboratorioissa.

EPOC-arvon avulla voidaan objektiivisesti arvioida, onko harjoitus ollut riittävä kuntotason parantamiseksi."

Mutta onneksi minulla on tukenani Slanka ja slankaaminen eli ilman sitä ei tuosta EPOC-arvostakaan olisi mitään iloa.

Dieettipäivä II – 060

Kasperi ennen projektiaan.

Ainakin yksi meistä melkoisen pyöreistä ihmistä on onnistunut toteuttamaan unelmansa. Unelmansa hoikemmasta minästään ja siihen liittyvästä innostaan urheilun harrastamiseen. Iltalehti julkaisi näet eilen uutisen viikon laihduttajasta otsikolla: ”Satakiloisesta himoliikkujaksi”.

Otsikointi ei vastaa aivan jutun sisältöä, sillä kyseinen 20-vuotias Oulusta kotoisin oleva nuorimies oli pudottanut painostaan yli 30 kiloa ja hänen lähtöpainonsakin oli ollu 112 kiloa. Kaverin painoindeksi oli siis ollut ennen dieettiä 35 eli juuri vaikean lihavuuden puolelle oltiin menty. Muistin virkistämiseksi todettakoon, että sairaalloinen lihavuus alkaa painoindeksistä 40.

Painonpudotus alkoi viime helmikuun lopulla ja nyt oli saavutus todella arvostettava. Ja miten kaveri laihtui?

Alussa hän tyypillisesti söi hyvin vähän, oli kokeillut myös karppausta. Se vaan ei ollut hänelle sopinut, se ei ole sopinut minullekaan. Kuitenkin tämän kokeilun jälkeen hän oli lisännyt tavallaan hyvin hiilareita eli kaurapuuroa ja ruisleipää ruokavalioonsa. Kolmen kuukauden ajan hän onnistui pysyttelemään erossa kaikenmoisista herkuista, mitä hän sitten moisella käsitteellä mahtaneekaan tarkoittaa.

Kasperi, eli juuri viikon laihduttaja kiteyttää kolme ohjetta noudatettavaksi:

1) Ole kärsivällinen!

2) Ole päättäväinen!

3) Muista, että retkahduksista ei pidä lannistua!

Kasperi projektinsa jälkeen!

Ovat ihan oivalliset ohjeet, mutta Kasperin lähtökohdat ovat tyystin erilaiset kuin minulla itselläni. Ensinnäkin hän on todella nuori ja kaikki elämässä koettavat ihanuudet ovat vielä hänellä edessään. Toiseksi minä olen sydänvammainen eli proteesi sinne on asennettu. Kolmanneksi päässäkään ei kaikki ole vielä kunnossa eikä tule koskaan olemaankaan, sillä kolmas puhekeskus, se äidinkielen keskus, on pimeänä ja pysyy siinä samassa tilanteessa aina loppuuni saakka. Olen muuten sijoittanut äidinkieleni niihin kahteen muuhun puhekeskukseen, jossa yleensä ovat myös opitut kielet. Siksi kirjoituksessani esiintyy varmasti kummallisuuksia ja valtava määrä virheitä.

Eräs merkittävä ero on liikkumisessa. Minulla liikkuminen on tavallaan arpapeliä, sillä millainen on tautitilanne ja yleinen kuntoni, niin sen mukaan saatan liikkua. Kasperi on nuori ja harrastanut liikuntaa aiemminkin, joten hän on vain tehostanut sitä entisestään. Tavallaan kadehdin häntä kaikkine mittareineni, joita tarvitsen sydämeni toiminnan seurantaan.

Vielä suurempi ero on meidän perusluonteissamme. En pysty yksistäni mihinkään. tarvitsen apua, olen sitä aina tarvinnut. Siis minä tarvitse apua painonhallintaan. Sitä minä saan Hoikistamosta ja Slanka-tuotteilla slankaamisesta. Kasperi ei moista tarvitse, hänellä on oma päättäväisyytensä ja motivaationsa. Nyt minä todella kadehdin häntä ja aivan avoimesti sen tunnustan.

Iltalehdestä lainaan Kasperin kuvat, ja vieläkin olen ihan kateellinen hänen onnistumisestaan. Onnitteluni hänelle!!!

Tapaaminen II – 04 ja dieettipäivä II – 59

Mielenkiintoinen taideteos, mielenkiintoisia päivän tapahtumat.

Katselin Ylen Areenasta juuri tänään aiemmin illalla lähetetyn  Prisma-ohjelman. Sen voi katsella osoitteesta http://areena.yle.fi/tv/1731195. Ohjelmassa itsekin lääkäri Michael Mosley valotti tiedemiesten nykyisiä näkökulmia kuntoiluun ja sen hyötyyn eri terveyden osa-alueille sekä tietenkin painonhallintaan.

Keskeisinä teemoina olivat geeniperimän vaikutus siihen että millaisen hyödyn kukin yksilö saa kuntoilustaan. Ohjelman oli valmistanut BBC ja se oli tuon yhtiön tunnettua laatutuotantoa.

Keskeinen osa oli HIT- kuntoilulla, jota voitaisiin suomeksi kutsua Suuri Tehoiseksi Harjoitteluksi (STH). Olen jo kertoillut aiemmin moisesta tavasta kuntoilla ja olen sitä itsekin melkoisen menestyksellisesti kokeillut. Kyse on siis kyntöpyörällä ajamisesta ja mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Eli mitä suurempi teho, joka ilmaistaan kilowatteina, niin sitä parempi.

Itse olen lukenut, että 30 sekunnin eli puolen minuutin korkea teho riittää, mutta tässä ohjelmassa kerrottiin, että jo 20 sekuntia on riittävä ja se tehdään kolmesti ja välillä pidetään pieni tauko. Kyseistä harjoitusta tehdään kolme kertaa viikossa, niin se parantaa tuloksia merkittäväsi.

Tarkoituksena on saada ihmiskeho työskentelemään mahdollisimman tehokkaasti koko harjoituksen ajan eli saamaan liikkeelle kehon sokerivarastot ja polttamaan niitä tehokkaasti myös harjoituksen jälkeen.

Koehenkilö eli toimittaja MM, testasi ohjetta kuukauden ajan. Häneltä oli otettu erinäisiä kokeita ennen ja samat kokeet toistettiin tuon treenikauden kuluttua. Vaan mikä oli tulos?

Veren sokerikäyttäytyminen oli parantunut noin 30 prosenttia tehokkaammaksi kuin ennen koetta. Mutta koehenkilön hapenottokyky ei ollut parantunut, mutta syys ei suinkaan ollut harjoittelussa, vaan jo asia oli ennustettu geenipestillä. Eli koehenkilö kuului  % ryhmään ihmisiä, joka eivät parannan hapenottokykyään minkäänlaisen harjoittelun avulla. Toisessa ääripäässä on ne 15% joilla harjoittelut teho on suorastaan ihmeitä tekevää. Näin siis näyttäisi, että kuntoilulla on oma vaikutuksensa joka tapauksessa, vaikka ei suinkaan kaikkiin henkilöihin heidän kaikilla osa-alueillaan.

Parasta tuossa oli tietenkin se, että STH tekniikka puree ja parantaa ainakin osaa minun kunnon erilaisista alueista. Se on paljon se ja kun voin yrittää huomenna mennä pitkästä aikaa kuntosalilla ja yrittää testata siellä tuon STH-teorian pitävyyttä.

Tänään pääsin pitkän tauon jälkeen Hoikistamon tukiryhmään ja Annen opastukseen. Oli helpottavaa ja miellyttävää kun sai taas kerran tavata henkilöitä, jotka ovat samojen ongelmien kanssa painiskelevia kuin tämä Oscari repsikkakin.

Dieettipäivä II – 058

Ranskan kanslliskokouksen, parlmentin kirjasto.

Eilisen bloggaukseni kirjoitin melkoisen kiihtyneessä mielentilassa, ja aivan syytä. Vielä tänään varmistin veljenpojalta, että olinko ollut oikeassa, että kyseessä oli puhdas ja härski huijaus. Hän varmisti teoriani ja käski pysymään kaukana kaikista kyselyistä ja tiedusteluista, olivatpa ne mitä laatua tahansa tai kenen tekemiksi merkittyjä hyvänsä. Sitä ohjetta noudattakoon, siis Oscarikin!

Olin toki seesteisempikin mielenlaadultani, niin eilen kuin tänäänkin. Olen huomannut, että minulla on erilaisia lukemisen kausia, eli aina miellyn johon kirjailijaan tai yleensä kirjoittajaan. Hän voi olla ennestään tuttu, kuten yleensä, tai sitten jopa aivan viras omalle lukemiskokemukselleni.

Olen viimeisimpinä aikoina lukenut jotain Väinö Linnaa koskevaa ja nyt sitten ihan Väinö itseään. Kerrottakoon Linnan ja minun yhteys, joka nyt ei ole kovin ihmeellinen vaan monimutkainen ja mielenkiintoinen. Isän äitini oli kotoisin Urjalasta ja Honkolasta. Samoin oli Väinö Linnakin. Isoäitini oli lapsuudessaan tuntenut sekä Väinö Linnan isän sekä äidin, jotka eivät vielä toki olleet yhteisissä leivissä. Tämän tähden minulle Urjalassa puhuttu Hämeen murre on tuttua ja mieluisaa kuultavaa. hkä myös Linnan huumori uppoaa minuun herkemmin kuin moneen muuhun suomalaiseen. Kun lisäksi olen historioitsija, niin en ole voinut välttyä Linnan historiallisislta näkemyksistä, joita hän esittää teoksissaan. Pitää myöntää, että niissä on suurta viisautta ja valtaisasti tietoa,  joka tutkimuksen myötä on vain vahvistunut.

Ihan tieteellistä syistä luin Linnan vuonna 1964 kirjoittaman esitelmä/puhe/essee –tekstin ”Runeberg ja suomalainen kansalaismentaliteetti”. Se on julkaistu esim. Linnan Koottujen teosten osassa VI. Kyseessä on noin 11 sivun mittainen mielenkiintoine teksti, joka on kirjoitettu  Runebergin päivän juhlaan Åbo Akademissa. Mielenkiintoisuutta toki lisää tuo tilaisuus jossa asia esitettiin. Toisaalta vasta 40 vuotta myöhemmin Matti Klinge kirjoitti teoksensa Poliittinen Runeberg, jossa hän käsittelee samoja aiheita kuin Linna. Tosin Klinge ei ota yhtä selkeää kantaa Runebergin keittämää rahvas-alistuja tai suomalaisuuden alistama ajatusta vastaan.

Tämän yhden esseen lukemista herasi laajempi mielenkiintoni Linnan esseisiin. Ne ovat oikeastaan olleet minulle melko tuntematonta aluetta. Nyt kuitenkin innostuin niitä lukemaan ja mitä löysin? Löysin todella hienoa ja suurta viisautta osoittavaa kirjoittamista. Hienoa huumoria, terävää yhteiskunnallista analyysia ja loistavaa tekstin säkenöintiä. Olen yksinkertaisesti otettu.

Olen yhtä otettu kuin huomisesta pääsystäni Hoikistamon ryhmätapaamiseen. Sitä nyt todella tarvitset, ehkäpä enemmän kuin moniin kuukausiin. Ja sitten me slankaamme, ja saamme aikaan tuloksia. Mielenkiintoista on myös se, että miten täti Tarhis on onnistunut projektissaan. Se minua kiinnostaa todella paljon.

Dieettipäivä II – 057

Flyygelin ja kirjahyllyn yhdistelmä!

Nyt olen vaan niin perusteellisen kiukkuinen. Avasin tämä blogini sivuston Internet Explore –selainella. Vaan saatoin tulla perusteellisesti huijatuksi. Tuli esiin ponnahdusikkuna, joka esitteli olevansa blogspotin käyttäjätutkimus. Tietenkin yleiskohteliaana miehenä vastasin perustietoja mies ja montako videota katselen viikossa. Ihan ok. kysymyksiä sinänsä. Mutta sitten ruutu pimeni ja kaikki oli vain mustaa.

Kuitenkin menemällä sivua alaspäin tuli erittäin sekava teksti, joka tiedotti, että voi perus lähettämällä tekstiviestin tekstiviesti numeroon X. Olin jo lähettämässä, kunnes peruutusviesti kunnes päätin ottaa selville pienessä präntissä mainitun sivuston. Sieltä ei mitään sivustoa löytynyt, mutta eräs huijauksen kohteeksi joutunut oli kirjoittanut seikkaperäisen selostuksen asiasta – siis tuosta törkeästä huijauksesta.

Onneksi en ollut lähettänyt peruutusta tai antanut mitään muutakaan numeroani, sillä silloin olisi minulle lähetetty ainakin 35 tai eräiden kannanottojen mukaan jopa muutaman sadan euron edestä tavallaan tyhjää. Onneksi meni uteliaana katsomaan mitä asiasta on kirjoitettu. Koko tarina on kerrottu blogissa: http://www.todellisuudenomistaja.net/daprime-oy-huijaus/ ja siinä on jotain keskusteluakin.

Olin ilmeisesti onnekas, sillä heillä ei ole kännykkäni numeroa. Joskus ehkä onni potkaisee jopa tällaista vanha ja vammaistakin äijänkörilästä, jolla muuten menee aina ja kaikki ihan pieleen.

Eli mitä tästä opimme? Älkää koskaan tai missään yhteydessä vastatko, ja kertokaa muillekin etteivät vastaa, mihinkään kyselyyn, jossa ensin tiedustetaan sukupuolta ja sitten videoiden katselua viikossa. Kyseessä on puhdas huijaus. Missään vaiheessa ei kannata lähettää mitään puhelinnumeroa ei vaikka se avulla muka saisi peruttua liittymisen. Juuri sitä he haluavat, sillä teksti on riittävän sekava ja helposti sitoutuu melkoisiin maksuihin. Ja kaikki tämä vielä kun olin valmis vastaamaan blogspotin tiedusteluun. Ai niin, siinä kait luvattiin palkinnoksi jotain applen krääsää, joka ei minua todellakaan kiinnosta.

Muu päivä on kulunut kohtuullisen terveenä ja toipuneena viikon takaisesta matkasta. Se nyt oli vaan ihan liioiteltua ponnistusta, onneksi setä Rekkakuski oli kaverinani.

Toisaalta päivä on sujunut lastenhoidossa, sillä veljenpoikani 4-vuotias pikkuneiti ja 2-vuotias nuoriherra olivat tällä tänään muutaman tunnin hoidettavinamme. Kanaa söimme ja tiukasti leikimme. Vaan taas sekoilin koneen kanssa, sillä piti lahata jokin kiukkuiset linnut -peli, vaan en siinä onnistunut. Kuulemma isä osaa noi homma paremmin ja olen varmaan liian vanha oppimaan uusia asioita. Lasten ja imeväisten suusta kuullaan ne suurimmat totuudet, jotka ovat usein karvasta kalkkia.

Oli sinänsä positiivistäkin, sillä Oscarilla on kiva vatsa aja sillä on kiva pomppia, vaikka hän kieltääkin moisen hyvin helposti. Isällä ei moista vatsaa kuulemma ole! Kyllä Oscarikin siitä yrittää epätoivoisesti päästä eroon, ja yrittää slankata ja käyttää Hoikistamon ryhmätukea hyväkseen enemmän kuin paljon.  Vaan nyt mättää jossain ja jokin. Siitä pitää ottaa selvää, sanoi se nuori neiti, ja ihan viisaita haasteli. 

HUOM!!!!!

ps. Se tuli taas ja se oli nimeltään BLOG SYRVEY ja otsikkona oli ONNEKSI OLKOON! Ja sinisellä on ALOITA NYT > –teksti!!!

Eli vältä kaikkea tuon kaltaista kyselyä, tekstistä puutuvat ä, ö ja å kirjaimet….            

 

Dieettipäivä II – 056

Tässäkö turkulainen mieihanne?

On vaan ollut niin hankalan vaikea ja tautinen syksy. Eli koettu lähes kaikki mahdolliset ja jopa mahdottomatkin vastoinkäymiset. Eli tauti toisensa perästä ja negatiivinen tapahtuma toistaan seuraten on ollut vierailuilla luonani. Nyt kuitenkin oletan toipuneeni pahimmista ongelmista – ainakin toistaiseksi.

Parin päivän matka Leville ja Levin korpeen oli varmasti liiallinen ponnistus ja voimannäytön yritys kaltaiseltani vanhalta äijältä. Matka meni sinänsä hyvin, tosin tulomatkan todella sankka lumipyry aiheutti paniikkikohtauksen, joka olisi pitänyt hallita. Onneksi oli toinen kuski ja pääsin lepäämään tarvittavaksi ajaksi. Mutta jälkiseurauksia on kärsitty ainakin tähän asti.

Toisaalta itsenäisyyspäivä meni sen kummemmin ajattelematta tai kokematta. Jotenkin tuntuu vain niin tyhjältä kun koko päivä kohokohta on se millainen jonkun juhlijan rätti on ollut tai millaiset kengät jollakulla oli jaloissaan. Arvata sopii, että mietinkö useasti koko päivän merkitystä ja sen nykyistä sisältöä?

Mutta Turun yliopisto, se ainoa ja oikea yliopisto koko Suomessa. Helsingissä on joku ryssän korkeakoulu, jota erheellisesti yliopistoksi nimetään, mutta Turuus on se ainoa oikea. Saan sieltä kirjautuneen doktoranttina aina erilaista postia ja niin tuli nytkin. Ja sekös mieltäni kaikkien ongelmien ohessa nostatti.

Yliopiston tiedotuslehti Aurora julkaisi mielenkiintoisen meitä miehiä ja varsinkin liikalihavia koskevan uutisen uusista tutkimustuloksista. Otsikon mukaan ”Rasvaprosentti vaikuttaa miesten puoleensavetävyyteen maskuliinisuutta enemmän”. Nyt otan ihan lainaksi tuon lyhykäisen artikkelin:

Akatemiatutkija Markus Rantalan johtama kansainvälinen tutkimusryhmä on havainnut yhteyden miehen rasvaprosentin, hyvän immuniteettikyvyn sekä puoleensavetävyyden välillä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan miehet, joilla on hyvä immuunipuolustuskyky, ovat vastakkaisen sukupuolen silmissä puoleensavetävimpiä. Miesten hyvä immuniteettikyky oli yhteydessä korkeisiin testosteroniarvoihin ja alhaiseen rasvaprosenttiin.

Tutkimus tuo uutta valoa aikaisempiin käsityksiin, joiden mukaan naiset pitäisivät maskuliinisia miehiä puoleensavetävimpinä, koska maskuliinisuus olisi osoitus miehen hyvistä geeneistä, joita suosimalla naiset parantaisivat jälkeläistensä laatua. Oletukseen on liittynyt immuniteettihaittahypoteesi, jonka mukaan maskuliinisten piirteiden tuottamiseen tarvittava testosteroni heikentäisi immuunipuolustuskykyä.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, ettei liiallinen kasvojen maskuliinisuus lisää miehen puoleensavetävyyttä naisten silmissä, ja esimerkiksi vartalon karvaisuuden tai liiallisen lihaksikkuuden on havaittu laskevan miehen puoleensavetävyyttä.

Maskuliinisuuden ei myöskään ole havaittu olevan selkeästi yhteydessä terveyteen, eikä testosteroni näyttäisi heikentävän miesten immuunipuolustusta, kuten aiemmin on luultu. Tutkimuksesta saadun tiedon perusteella immuunipuolustusta heikentävät stressihormonit, jotka ovat yhteydessä alhaisiin testosteronitasoihin.

Puoleensavetävyys on merkki hyvästä immuniteettikyvystä

Markus Rantalan tutkimusryhmän toteuttamassa kokeessa rokotettiin 74 latvialaista nuorta miestä hepatiitti B -rokotteella, mitattiin heidän kykyään tuottaa vasta-aineita sekä kuvattiin miesten kasvot ja vartalo. Miehiltä myös mitattiin kehon rasvaprosentti, testosteronitasot sekä kasvojen ja vartalon maskuliinisuus.

Naiset arvioivat erikseen miesten kasvojen ja vartalon puoleensavetävyyden.

- Tutkimuksessamme havaittiin, että naisten puoleensavetävimmiksi arvioimilla miehillä oli parempi immuniteettikyky kuin vähemmän puoleensavetävillä, Rantala kertoo löydöksistä.

Rantalan mukaan tutkimuksessa havaittiin yllättävästi, että miehen rasvaprosentti oli voimakkaammin yhteydessä miehen immuunipuolustuskyvyn voimakkuuteen ja puoleensavetävyyteen kuin miehen kasvon- tai vartalonpiirteiden maskuliinisuus. 

Ylipaino on yhteydessä alhaiseen testosteronin määrään ja heikkoon immuniteettikykyyn

Rasvaprosentin ja immuniteettikyvyn yhteys selittyy miehen testosteronitasojen vaihtelulla.

Lihavilla miehillä oli selkeästi alhaisemmat testosteronitasot ja heikompi immuunipuolustuskyky kuin normaalipainoisilla. Tutkimustulos onkin Rantalan mukaan yhteneväinen lääketieteellisten havaintojen kanssa, joissa on todettu ylipainoisten miesten sairastavan sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien lisäksi myös enemmän tartuntatauteja.

Todennäköisin selitys sille, miksi rasvaprosentti on maskuliinisuutta voimakkaammin yhteydessä miehen kasvojen ja vartalon puoleensavetävyyteen sekä immuunipuolustuksen voimakkuuteen on, että luuston rakenteen aiheuttama kasvon- ja vartalonpiirteiden maskuliinisuus määräytyy pääosin murrosiän sukupuolihormonitasoista.

Sen sijaan rasvakudoksen määrä heijastaa paremmin nykyistä ja pitkäaikaista terveydentilaa sekä sukupuolihormonitasoja, kun niitä tarkastellaan pidemmällä aikavälillä.

- Tutkimuksemme viittaa siihen, että jos mies haluaa lisätä terveyttään ja puoleensavetävyyttään naisten silmissä, kannattaa pyrkiä pitämään rasvaprosentti alhaisena ja nostamaan testosteronitasoja sekä immuniteettikykyä hyvillä elämäntavoilla ja oikealla ravinnolla, Rantala muistuttaa.

Tutkimusartikkeli on juuri julkaistu biologian alan arvostetussa kansainvälisessä Proceedings of the Royal Society -julkaisussa.