perjantai 28. joulukuuta 2012

Dieettipäivä II - 076

Olen ollut koko joulun ongelmissa. Keskeisintä lienee aivan mieletön migreeni ja sen seurauksena ongelmat sydämen kanssa. Olen taas tuntenut, että siellä se proteesi on - sydämessä johon ei mahdu kahta ämmää saati sitten yksi kokonainen 13 sentin letku!

Mutta kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja jatkuttavahan sen on.

Tänään tuli ehkä joulun mielenkiintoisin lahja, no itse maksettu ja Huuto.netistä ostettu. Kyseessä on Walter Appelqvistin pieni kirjanen Emanuel Kanajärvi, kirjamies ja korvenraivaaja. Pieni nide on julkaistu vuonna 1964 ja ilmeisesti tarkoitettu Kustannusyhtiö Otavan joululahjaksi heidän intressiryhmilleen. Ja mitä mielenkiintoisinta, olin kirjan ensimmäinen lukija. Siellä muuten oli mukana vielä Otavan erillinen joulukortti tervehdyksineen. Eli ensimmäinen oli lukijana koska sain paperiveitsellä repiä kirjan sivut avoimiksi. Sellaista kirjaa tapaa nykyisin harvoin, jonka saa itse avata. Ainakin miellä Suomessa tällainen on todella harvinaista.

Minulle tuo pieni kirja toi mieleeni perheen sisällä puhtut asiat, jotka liittyivät juuri Kanajärveen ja varsinkin tuohon Emanuelin aikanaan omistamaan tilaan. Isäni isälle oli tarjottu aikanaan, siis 1900-luvun alkuvuosina, mahdollisuutta ostaa tuo Kanajärven tila itselleen. Vaan eipä vaari uskaltanut tehdä suurta ja elämälleen merkittävää päätöstä. Hän näet ei halunnut ottaa velkaa, sillä säästöt eivät olisi tilan ostamiseen riittäneen. Näin olleen minä en ole siis osallisena Kanajärven tilaan millään muotoa. Vain perhetarinat elävät ja jatkavat kulkuaan vuosikymmenestä ja jopa nykyisin vuosisadasta toiseen.

Emanuel on kuitenkin mielenkiintoinen henkilö, sillä hän sijoitti lähes kaiken liikenevän varallisuutensa kirjoihin. Niin muuten tekee joku Oscarikin. Ja ilmeisesti hän kohtasi ympäristössään samanlaista vastarintaa kuten on kohdannut blogisticuskin.

Olen kuitenkin tänään uskonut ohittaneeni pahimman terveydellisen ongelmakentän. Eli uskalsin lähteä kuntosalille ja uimaan. Vaan en kuitenkaan jaksanut kuin kuntopyöräillä ja siihenkin pystyin vain 20 minuutin ajan. Tosin sinä aikana pystyi viiteen 30 sekunnin mittaiseen irtiottoon täydellä teholla. Kuitenkaan ihmeiden aika ei ole vielä ohitse, sillä moisen urakan vaikutus jatkui vielä saunaan ja pukuoneeseen, ja sen jälkeen vielä kotiin ennen kun poistin sykemittarin itseltäni.

Kokonaiskulutukseni kaloreissa oli 924 kilokaloria, jos on mielestäni paljon. Eli varmasti tämä todistaa oikeaksi sen aiemmin kirjoittamani teoria, täyttä lainaa kuitenkin, että tiukat 30 sekunnin irtiotot ovat todella tehokas ja hieno tapa kuntoiluun. Tosin kaiken tämän pienen puurtamisen jälkeen en edes jaksanut enää haaveilla uimisesta. Päivä siis jäi kuntoilun osalta tyngäksi.

ps. Kiitos kaunis setä Washingtonille ja hänen vaimolleen kauniista joulukortista!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti