Dieettipäivä II – 061

Fillarilaukku.

Tänään olen saanut jopa aikaiseksi jotain. Ei tietenkään mitään nyt kovin merkittävää, mutta jotain kuitenkin. Paikallinen uimahalli kuntosaleineen on ehkä tämän sisäänlämpiävän kyläpahasen ehkä paras sosiaalisten tapahtumien areena. Tänäänkin eräs maaliskuussa, silloin kun piippaa-autolla minut keskussairaalaan vietiin, läsnä ollut kaveri kyseli vointiani ja samalla tiedusti, että mitä silloin tapahtui. Se oli tietenkin minusta hyvin kohteliasta ja jopa imartelevaa kun minulle tapahtuneita asioita muistettiin.

Eli pääsin tänään vihdoinkin kuntosalille ja uimaan. siitä on jo monta päivää kun olen saanut moisesta ihanuudesta nauttia. Tosin on ollut monta tapahtumaakin tässä välillä.

Kuntoiluni koostui siis kuntopyöräilystä ja uimisesta. Ensimmäisenä tuli pyörä, jonka selässä vietin 20 minuuttia ja tein neljä 30 sekunnin täyden tehon pyrähdystä. Se oli nähdäkseni aivan hyvä, koska Prismassakin, siinä kertomassani TV-ohjelmassa, suositeltiin 3x20 sekunnin intensiivisiä spurtteja. kaiken tämän jälkeen menin radalla ja uiskentelin siellä 40 minuuttia ja tapani mukaan sain aikaiseksi kilometrin matkan. Se on vanhalle miehelle mielestäni hyvä saavutus.

Entä se niin kovasti aina mainostamani statistiikka? Onhan minulla vielä jäljellä tosi Suunnon MemoryBelt, vaikka se t6d onkin sanonut suhteemme irti, kun hän nyt sattui kastumaan niin vaan perusteellisesti.

Lähes koko ajan oli MemoryBelt toiminnassa, eli laiton sen päälleni kotona ennen lähtöäni uimahallille ja riisuin se vasta kun olin pukuhuoneessa vaatehtimassa minääni. Aikaa siis meni kaikkiaan 1:55 eli melkein parisen tuntia oltiin matkassa.

Kaloreita onnistui kuluttamaan 1059 eli miellyttävän runsaassa määrin ja siitä olen onnellinen tai ainakin tyytyväinen moiseen olen. Syke oli tällaiselle huippuunsa trimmatulle kuntoilijalla tyypillinen. Eli kovimmillaan 129, keskiarvoisesti 79 ja minimisään 31 sykettä minuutissa. Ilmeisesti minulla on ainesta todelliseksi huippu-urheilijaksi, varsinkin tuo alin minimisyke on todella mahdollista vain treenatuilla urheilijoilla. Mutta toisaalta tuo alhainen minimisyke aiheuttaa minussa huolta ja pelkoa, joka toivottavasti on täysin väärä. Eli tarvitsenkin tahdistimen, että pulssini olisi kelvollisen korkealla?

Mielenkiintoinen on aina kunnon kehittymiseen liittyvä huippuharjoitusvaikutus, joka oli siis tällä kertaa 3,2/5 eli sanallisesti arvioituna kehittävä.

Mielenkiintoinen on myös EPOC-arvo, jota en ole oikeastaan aiemmin edes ajatellut, se on nyt 23,9 ml/kg. Ja mitä tuo EPOC-arvo sitten tarkoittaa? Lainattakoon tietoa Suunnon sivuilta:

"EPOC (Excess Post-exercise Oxygen Consumption), on harjoittelun jälkeinen, lepotilaan nähden lisääntynyt hapenkulutus. Eli harjoitusvaikutuslukema perustuu harjoituksessa kertyneeseen EPOC –arvoon, ottaen huomioon harjoittelijan kuntotason ja harjoitustaustan. EPOC –arvolla kuvataan lisähapen määrää, jonka keho tarvitsee palautuakseen harjoittelusta. Se on kertyneen harjoituskuorman tieteellinen mittari, jota on tähän saakka voitu mitata vain urheilulaboratorioissa.

EPOC-arvon avulla voidaan objektiivisesti arvioida, onko harjoitus ollut riittävä kuntotason parantamiseksi."

Mutta onneksi minulla on tukenani Slanka ja slankaaminen eli ilman sitä ei tuosta EPOC-arvostakaan olisi mitään iloa.