Dieettipäivä II – 058

Ranskan kanslliskokouksen, parlmentin kirjasto.

Eilisen bloggaukseni kirjoitin melkoisen kiihtyneessä mielentilassa, ja aivan syytä. Vielä tänään varmistin veljenpojalta, että olinko ollut oikeassa, että kyseessä oli puhdas ja härski huijaus. Hän varmisti teoriani ja käski pysymään kaukana kaikista kyselyistä ja tiedusteluista, olivatpa ne mitä laatua tahansa tai kenen tekemiksi merkittyjä hyvänsä. Sitä ohjetta noudattakoon, siis Oscarikin!

Olin toki seesteisempikin mielenlaadultani, niin eilen kuin tänäänkin. Olen huomannut, että minulla on erilaisia lukemisen kausia, eli aina miellyn johon kirjailijaan tai yleensä kirjoittajaan. Hän voi olla ennestään tuttu, kuten yleensä, tai sitten jopa aivan viras omalle lukemiskokemukselleni.

Olen viimeisimpinä aikoina lukenut jotain Väinö Linnaa koskevaa ja nyt sitten ihan Väinö itseään. Kerrottakoon Linnan ja minun yhteys, joka nyt ei ole kovin ihmeellinen vaan monimutkainen ja mielenkiintoinen. Isän äitini oli kotoisin Urjalasta ja Honkolasta. Samoin oli Väinö Linnakin. Isoäitini oli lapsuudessaan tuntenut sekä Väinö Linnan isän sekä äidin, jotka eivät vielä toki olleet yhteisissä leivissä. Tämän tähden minulle Urjalassa puhuttu Hämeen murre on tuttua ja mieluisaa kuultavaa. hkä myös Linnan huumori uppoaa minuun herkemmin kuin moneen muuhun suomalaiseen. Kun lisäksi olen historioitsija, niin en ole voinut välttyä Linnan historiallisislta näkemyksistä, joita hän esittää teoksissaan. Pitää myöntää, että niissä on suurta viisautta ja valtaisasti tietoa,  joka tutkimuksen myötä on vain vahvistunut.

Ihan tieteellistä syistä luin Linnan vuonna 1964 kirjoittaman esitelmä/puhe/essee –tekstin ”Runeberg ja suomalainen kansalaismentaliteetti”. Se on julkaistu esim. Linnan Koottujen teosten osassa VI. Kyseessä on noin 11 sivun mittainen mielenkiintoine teksti, joka on kirjoitettu  Runebergin päivän juhlaan Åbo Akademissa. Mielenkiintoisuutta toki lisää tuo tilaisuus jossa asia esitettiin. Toisaalta vasta 40 vuotta myöhemmin Matti Klinge kirjoitti teoksensa Poliittinen Runeberg, jossa hän käsittelee samoja aiheita kuin Linna. Tosin Klinge ei ota yhtä selkeää kantaa Runebergin keittämää rahvas-alistuja tai suomalaisuuden alistama ajatusta vastaan.

Tämän yhden esseen lukemista herasi laajempi mielenkiintoni Linnan esseisiin. Ne ovat oikeastaan olleet minulle melko tuntematonta aluetta. Nyt kuitenkin innostuin niitä lukemaan ja mitä löysin? Löysin todella hienoa ja suurta viisautta osoittavaa kirjoittamista. Hienoa huumoria, terävää yhteiskunnallista analyysia ja loistavaa tekstin säkenöintiä. Olen yksinkertaisesti otettu.

Olen yhtä otettu kuin huomisesta pääsystäni Hoikistamon ryhmätapaamiseen. Sitä nyt todella tarvitset, ehkäpä enemmän kuin moniin kuukausiin. Ja sitten me slankaamme, ja saamme aikaan tuloksia. Mielenkiintoista on myös se, että miten täti Tarhis on onnistunut projektissaan. Se minua kiinnostaa todella paljon.