Dieettipäivä II - 071

Kauppa Moskovassa.

Soin itselleni joululahjan. Ostin näet Umberto Econ teoksen Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. Tuo semantiikan ylipappi ja todellinen tekstin velho on kirjoittanut todella mielenkiintoisen kirjan. Siinä kerrotaan lähes minun ikäisestä miehestä, joka on kokenut aivoinfarktin. Siis hän on menettänyt muistinsa. Tosin vain sen osan, joka koskee häntä itseään. Kaiken lukemansa hän muistaa jopa ulkoa ja siteeraa sujuvasti omien ajatusten tulkkina merkittävää maailmankirjallisuutta.

Kirja on ollut, olen lukenut vasta sata ensimmäistä sivua, todellinen henkinen järkytys. Siis ainakin minulle. Olen tavannut kohtalotoveri, joskaan aivoinfarktimme ei ole tehnyt päissämme samanlaisia tuhoja. Minullahan tuhoutui ainoastaan kolmas puhekeskus, jonne on sijoitettu ihmisen äidinkieli. Olisin siis äidinkieletön tuon kohtalokkaan tapahtuman jälkeen.

Onnekseni olen oppinut muita kieliä ja joita voi kehuskelematta sanoa osaavani kohtuullisen hyvin. Menneen kevään aikana toki kaikissa tieteellisesti hienoin laittein suoritetuissa kokeissa selvisi, että tuo kolmas puhekeskukseni on edelleenkin täydellisesti tuhoutunut. Mutta olen sijoittanut nyt käyttämän äidinkieleni, siis suomen, noihin vieraille kielille varattuihin ensimmäiseen ja toiseen keskukseen. Tämän tähden herkän kielikorvan omaava asiantuntija huomaa minun painottavan hiukan virheellisesti tätä äidinkieltäni. Siinä on todella hienostunut häivähdys ranskalaisesta intonaatiosta. Tietenkin voisi olla siitä ylpeä, mutta näissä olosuhteissa se on vain elettävä.

Eilen epäilin joutuvani turvautumaan keskussairaalamme hoitoapuun. Nyt tilanne on kuitenkin hivenen helpottunut ja ihan vakavaa uhkaa hoidottautumisesta ei tällä hetkellä ole. Mutta pää on vielä jotenkin käkikellon ja könninkellon sekasikiötä muistuttavassa tilassa. Mutta ainakin toistaiseksi tämän kanssa on elettävä – onneksi niin saan tehdä.

Tämä tuo mieleeni naapurimme vanha tädin, joka lähti tänään pitkälle matkalleen vähän jälkeen puolenpäivän. Otan osaa hänen omaistensa suruun.

Mutta nyt saa riittää rupattelu ja jatkan yrityksiäni kaikista, tai ainakin osasta, ongelmistani toipumiseksi.