torstai 20. joulukuuta 2012

Dieettipäivä II – 068

Joulurauhan julistaa tietenkin Turku!
Tänään blogisticus ei kirjoita ihmisistä vaan rotista. Siis, noista ihmisen sijaan erilaisiin kokeisiin käytettävistä eläimistä. Olen itsekin ollut läsnä kun tuollaisia kokeita on erilaisten sydänongelmien ratkaisemiseksi tehty. En silloin vielä tiennyt, että ne ongelmat tulisivat kohtaamaan minua melkoisen läheisessä tulevaisuudessa. Eräs entinen oppilaani, joka opiskeli Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, oli edennyt väitöskirjavaiheeseensa ja kutsui minut seuraamaan noiden täysin steriilisti kasvatettujen eläinten käyttämistä kokeisiin.

Olen tallentanut artikkelin, joka on vuoden 2008 talvella julkaistu, ja sen otsikkona on Lihavuus syntyy aivoissa. Ohessa teksti kokonaisuudessaan, valitettavasti en ole tallentanut julkaisulähdettä, tosin alkuperäinen lähde on nähtävissä artikkelin lopussa.
«Herkästi lihovien rottien ruokahalua säätelevät aivoalueet poikkeavat laihempien rottien vastaavista alueista, osoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus. Lihomaan taipuvaiset rotat eivät reagoi nälkää hillitsevään leptiinihormoniin normaalisti.
 
Asia ilmeni, kun Sebastien Bouret Etelä-Kalifornian yliopistosta kollegoineen tarkasteli lihavuuden eläinmalliksi jalostettujen DIO (diet-induced-obesity)-rottien aivojen kehitystä.

Ryhmä havaitsi, että pullukkarottien hypotalamuksessa oli alusta lähtien tavallista vähemmän hermosoluyhteyksiä kaaritumakkeen alueella, ja vaje säilyi aikuisuuteen asti.

"Kaaritumakkeen hermosolut vastaavat siitä, että leptiinisignaali kulkee muualle hypotalamukseen", Bouret selittää. Rasvakudoksen tuottama leptiini kertoo aivoille, millainen kehon energiatila kulloinkin on.

Bouretin mukaan hermostolliset erot näkyvät DIO-jyrsijöissä jo ensimmäisellä elinviikolla. "Näyttää siis siltä, että ruokahalu ja lihavuus ohjelmoituvat aivoihin hyvin varhain", Bouret summaa.

"Vaikka tilannetta voidaan toki korjata liikunnalla ja ruokavaliolla, alttiutta lihomiseen ei ilmeisesti voi jälkikäteen muuttaa."»

Tutkimuksen on alunperin julkaissut Cell Metabolism.
 
Kuitenkin tunnen itseni taas kerran etuoikeutetuksi, sillä Hoikistamon teamleader Anne tuli tänään tänne pieneen tuppukyläämme, todella sisäänlämpiävään ja m inä itse-keskeiseen, joulukahville paikalliseen kahvilaan. Samalla hän toimi minulle Slanka vaniljaa, jonka avulla selviän koko vuodenvaihteen. Sehän on aprasta mitä joululata voi toivoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti