Dieettipäivä II – 062

Bibliothèque François Mitterrand Pariisissa.
Kirjat sijoitettu neljään jättimäiseen torniin.

Huomenna on lähtö Etelä-Pohjanmaalle viikonloppua viettämään. Mielenkiintoinen matka siitä tulee, niin sään kuin oman kuntonikin puolesta. Tosin eilen sain todeta, että kunto on kohtuullisen palautunut ja uskallan taas lähteä matkaan. Nyt matka on vain vajaa kolmasosa Levin matkasta ja öitäkin vietämme matkakohteessa tuplasti enemmän kuin vietimme Levillä. Eli siis uskon selviäväni ainakin terveyden puolesta hengissä melkoisen hyvin.

Päivä onkin sujunut melkoisen yksitoikkoisen tavanomaisesti. Aamulla kävimme parturissa ja hoitamassa täti Kirjailijan asioita. Hän on toki huonossa hapessa, mutta aikoo vielä lähteä Kanarialle tulevana keväänä. Pomo totesi, että onkohan siinä mitään järkeä. Vastaukseni on yksiselitteinen, siinä on järkeä ja ihan yhtä tärkeää on hänelle myös kirjoittamisen luova prosessi. Ilman sitä hän menettäisi elämänhalunsa ja se on varmin tie ihmisen kuolemaan, niin henkiseen kuin fyysiseenkin.

Muuten päivä on mennyt kaupoissa juostessa. Tai oikeastaan tuo on vain osittainen totuus, sillä olemme hankkineet elintarvikkeita, kuten esimerkiksi kananmunia suoraan tuottajilta. Eli tuoreita, lähellä tuotettuja, todella hyvän laatuisia, siis parasta mitä tämä maaseudulla asuminen voi ihmiselle antaa.

Tuoreista kanamunista valmistin eräänlaisen uunimunakkaan, joka on helppo valmistaa. Aineksina olivat 4 kananmunaan, 3 desiä rasvatonta maitoa, johon lisäsin suolan ja hienonnetut kuivatut tatit, joita oli runsas kourallinen, Juustoraastetta sopivassa määrässä, yrttejä kuivattuina ja hienonnettuina maun mukaan. Sitten vuoka kevyesti öljyttiin ja uuniin ja uunin lämpö noin 200 astetta, uunissa riittävän kauan vaan ei liikaa. Pinta kun on kauniin ruskea niin sitten vaan maistamaan ja todella hyvää on.

Porkkanoista, loistavan makeista ja kokonaan syötävistä ja kookkaista, trrn neiti Saaran toivomaa porkkanalooraa, sen valmistus on toki vasta lähempänä joulua ja erikoisuutena on nesteenä käyttämäni kookosmaito, sillä kaikki nautaan liittyvä on neiti Saaralta kielletty.

Hankkimistani bataateista, jotka toki eivät ole lähiruokaa, vaan ihan kaukaa tuotuja, aion valmistaa neiti Riina toivomaa Bataattilooraa. Sama erikoisuus on myös mukana kuvioissa kuin porkkanaloorassakin. En voi myöskään käyttää mitään viljapitoista jauhoa, vaan eräänlaista riisin, maissin, perunan ja tattarin sekoitetta. Mutta kokemusta on, sanoo tämä kokki, ja tietää, että hyvää tulee.

Ehkä täydellisimmin lähiruokaa edustaa perinteinen rosolli, jotka tietenkin valmistan ja tietenkin kaikki raaka-aineet tulevat lähituottajilta ja suoraan torilta, joka täältä tai kuntakeskuksesta.

On vain järkevä käyttää mahdollisimman runsaasti lähistön raaka-aineita, tosin kookosmaito ja bataatti ovat todella kaukoruokaa, jos mitkä – valitettavasti.

Samoin en itse muuta kuin maistan tekojani, sillä meinaan joulunkin slankata ja toimia salaattiperustalla. Tosin ei vihreää salaattiin, sillä kuten taas huomenna, ennen pohjanmaalle lähtöä, niin testautan INR-arvoni, se ei toki salli kovin runsaasti vihreän käyttöä annoksissani. Mutta Slankan käyttöä ei mikään kiellä ja se on huomenna matkaeväänänikin ja pullosta sitä nautin ainakin litran per suunta.