Dieettipäivä II – 060

Kasperi ennen projektiaan.

Ainakin yksi meistä melkoisen pyöreistä ihmistä on onnistunut toteuttamaan unelmansa. Unelmansa hoikemmasta minästään ja siihen liittyvästä innostaan urheilun harrastamiseen. Iltalehti julkaisi näet eilen uutisen viikon laihduttajasta otsikolla: ”Satakiloisesta himoliikkujaksi”.

Otsikointi ei vastaa aivan jutun sisältöä, sillä kyseinen 20-vuotias Oulusta kotoisin oleva nuorimies oli pudottanut painostaan yli 30 kiloa ja hänen lähtöpainonsakin oli ollu 112 kiloa. Kaverin painoindeksi oli siis ollut ennen dieettiä 35 eli juuri vaikean lihavuuden puolelle oltiin menty. Muistin virkistämiseksi todettakoon, että sairaalloinen lihavuus alkaa painoindeksistä 40.

Painonpudotus alkoi viime helmikuun lopulla ja nyt oli saavutus todella arvostettava. Ja miten kaveri laihtui?

Alussa hän tyypillisesti söi hyvin vähän, oli kokeillut myös karppausta. Se vaan ei ollut hänelle sopinut, se ei ole sopinut minullekaan. Kuitenkin tämän kokeilun jälkeen hän oli lisännyt tavallaan hyvin hiilareita eli kaurapuuroa ja ruisleipää ruokavalioonsa. Kolmen kuukauden ajan hän onnistui pysyttelemään erossa kaikenmoisista herkuista, mitä hän sitten moisella käsitteellä mahtaneekaan tarkoittaa.

Kasperi, eli juuri viikon laihduttaja kiteyttää kolme ohjetta noudatettavaksi:

1) Ole kärsivällinen!

2) Ole päättäväinen!

3) Muista, että retkahduksista ei pidä lannistua!

Kasperi projektinsa jälkeen!

Ovat ihan oivalliset ohjeet, mutta Kasperin lähtökohdat ovat tyystin erilaiset kuin minulla itselläni. Ensinnäkin hän on todella nuori ja kaikki elämässä koettavat ihanuudet ovat vielä hänellä edessään. Toiseksi minä olen sydänvammainen eli proteesi sinne on asennettu. Kolmanneksi päässäkään ei kaikki ole vielä kunnossa eikä tule koskaan olemaankaan, sillä kolmas puhekeskus, se äidinkielen keskus, on pimeänä ja pysyy siinä samassa tilanteessa aina loppuuni saakka. Olen muuten sijoittanut äidinkieleni niihin kahteen muuhun puhekeskukseen, jossa yleensä ovat myös opitut kielet. Siksi kirjoituksessani esiintyy varmasti kummallisuuksia ja valtava määrä virheitä.

Eräs merkittävä ero on liikkumisessa. Minulla liikkuminen on tavallaan arpapeliä, sillä millainen on tautitilanne ja yleinen kuntoni, niin sen mukaan saatan liikkua. Kasperi on nuori ja harrastanut liikuntaa aiemminkin, joten hän on vain tehostanut sitä entisestään. Tavallaan kadehdin häntä kaikkine mittareineni, joita tarvitsen sydämeni toiminnan seurantaan.

Vielä suurempi ero on meidän perusluonteissamme. En pysty yksistäni mihinkään. tarvitsen apua, olen sitä aina tarvinnut. Siis minä tarvitse apua painonhallintaan. Sitä minä saan Hoikistamosta ja Slanka-tuotteilla slankaamisesta. Kasperi ei moista tarvitse, hänellä on oma päättäväisyytensä ja motivaationsa. Nyt minä todella kadehdin häntä ja aivan avoimesti sen tunnustan.

Iltalehdestä lainaan Kasperin kuvat, ja vieläkin olen ihan kateellinen hänen onnistumisestaan. Onnitteluni hänelle!!!