keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Dieettipäivä II – 067

Tämä blogini perustuu tänään suurelta osin lainaamiseen. Lainaamisen kohteena on suomen paras ja ehkä luetuin blogi, jota pitää professori Jukka Kemppinen (http://kemppinen.blogspot.fi/). Hän kirjoittaa lähes joka päivä, vain isän kuolema tai joku yhtä merkittävä tapaus saattaa aiheuttaa päivän tai parin seisauksen. Tuota blogia kannataa seurata ja sen kommenttiosuus on jotain aivan käsittämättömän upeata. Kuten siis itse blogikin on.

Tänään blogi käsitteli nihilismiä. Kyseessä olivat osittain Suomen ja USA:n kouluteurastukset, mutta myös miesten lähettäminen joukoittain kuolemaan ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Sommen taistelussa. Yleensä blogistikus Kemppinen  suuren ja laajan sivistyksensä avulla käsittelee jotain aihetta monipuolisesti ja antaa siihen uusia ja hyvin yllättäviäkin näkökulmia.
Tänään kommenttiosastossa eräs Anonyymi kirjoittaja käsitteli kysymystä, jonka Kemppinen oli alustanut seuraavasti:
»On henkilöitä, jotka ovat aidossa tuskassa päätyneet miettimään, miten hyväksi väitetty Jumala sallii pahan toteutua. Joko Jumala ei ole kaikkivaltias tai hän ei ole hyvä. Kysymysryhmän nimi on teologiassa ”teodikea”. Jotkut ovat hylänneet uskonnon juuri tämän kysymyksen takia.»
Anonyymin antama vastaus on hätkähdyttävän ajattelemisen aihetta antava, sillä hän toteaa muun phessa mm. seuraavasti:
»Silloin kun jumala kuolee, yhteiskuntaan syntyy arvotyhjiö. Länsimaisessa yhteiskunnassa tämän tyhjiön on täyttänyt yksilö eli siis Minä isolla ämmällä ynnä Minun tarpeeni; ja jos yksilö on muuttunut jumalaksi, hän voi jumalallisella oikeudella tappaa itsensä ohessa myös kymmeniä viattomia ihmisiä. Jopa lapsia, kuten on nähty tehtävän.»

Miten hieno oivallus, ei länsimainen arvotyhjiö täyty islamilla van se täytyy minä, minä, minä ensin ja minulle kaikki ja heti ihmisten maailmankuvilla. Tämä on pelottava ja vaarallinenkin tilanne. Me voimme huomata se jatkuvasti kun vain tarkkailemme ympäristöämme. Se on läsnä tässä ja nyt – tuo länsimainen arvotyhjiö.
Nyt syyllistyn ihan itse tuohon minä – minä –prosessiin, sillä onnistuin tänään menemään kuntosalille ja samalla myös uimahalliin.
Tänään meni aikaa kotoonta lähtemisestä aina sykevyön poistamiseen saakka 1 tunti ja 54 minuuttia, eli melkein sama kuin viikko sitten. Ensin pyöräilin 40 minuuttia ja sen on kaksinkertainen määrä viimeviikkoiseen verrattuna. Uimisessa meni kuten menneenä keskiviikkonakin eli 40 minuuttia ja yksi kilometri. Kuitenkin kaloreita paloi 1091 eli niukasti enemmän kuin viikko sitten, jolloin poltin 1059 kilokaloria. Eli minuutin lisäaika poltti vain 32 lisäkaloria. Siis kuntopyöräilyn kaksinkertaistaminen ei ollut kovin merkittävä teko. Kuitenkin tein varmasti 6 tai 7 tehospurttia à 30 sekuntia.
Uimisessa syke pysyy todella alhaalla eli liikkuen 40 ja 60 sykkeen välisellä alueella. Ehkäpä olisi tulevaisuudessa syytä erottaa selkeästi eri päiville uiminen ja kuntopyöräily?
Tänäpäiset tulokset näyttivät, että korkeimmillaan sykkeeni oli 134, minimissään 40 ja keskiarvona 86 sykettä minuutissa. Pyrin fillaroinnin aikana siihen, että ennen seuraavaa spurttia sykkeeni olisi laskenut alle sadan, mutta pystyi kontrolloimaan sykettäni tilannekohtaisesti vain kuntopyörän omalla mittarilla ja nyt voin vain todeta kun olen purkanut MemoryBeltin nettiin, että laitteissa on noin 10 – 20 sykkeen ero. Eli Fillari liioittelee sykettäni.
Mutta otetaan kaikesta opiksi ja pyritään toimimaan toisella ja järkevällä tavalla. Nyt on kuitenkin tunnustettavat, että olen tilannut sen Suunnon Ambit –rannetietokoneen. Se vaan saa minut niin perusteellisen hyvälle tuulelle.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti