Dieettipäivä 244

Eilinen päivä meni dieetin suhteen hivenen kuin ohi, eli harvinainen vieras setä IFM oli käymässä Washingtonista ja hänen vierailunsa voittaa kaiken muun tekemisen tärkeydessään.  Siksi eilen tuli luotoa kaikkien aikojen minimalistisin bloggaus. Mutta tänään setä lähti takaisin työpaikalleen ja minulla on ollut suuresti muuta tekemistä.

Aamu alkoi auton huollolla. Tuttu paja teki vähän laajemman huollon. Vaihdettiin öljyt, öljysuodatin, ilmansuodatin ja raitisilmasuodattimet.  Myös sytytystulpat menivät uusiksi. Ne olivatkin alkuperäiset tuossa jo yli 220 tuhatta kilometriä ajetussa autossa. Täytyy vain todeta, että kyllä saksalainen insinööri osaa kun se haluaa ja turkkilainen duunari tekee kun sillä on motivaatio tekemiseen. Muuten myös auton akku on jo 11 vuotta vanha eli siis alkuperäinen. Ne uudet sytytystulpat kyllä maksoivat, niissä on kuulemma platinasta kärjet ja ties vaikka mitä ominaisuuksia. Muut eivät tuohon moottorimalliin kuulemma käy. Tunti siinä meni ja opin jotain uutta autostani sillä siinä ei ole lainkaan kaasuttajaa. Moottori on ns. suorasuihkutukseen perustuva. Eli saksalainen insinööri on ollut kuva kehittämään tuollaisiakin verkilöitä.

Suoraan huoltopajalta lähdin kohden Helsinkiä. Ensimmäinen pysähdykseni oli Suunto Oy:n pääkonttorissa ja sen laitehuollossa. Eli toissapäivänä katkesi rannetietokoneeni hihna ja se piti uusia. Nyt mustassa sykemittarissani on punaiset hihnat ja se näyttää tosi hyvältä. Erotan sen Maken laitteesta värin avulla ja niin on hyvä. Työ ei maksanut mitään, mutta tosin rannekehihna oli melkoisen arvokas.

Toisena tehtävänäni oli hakea Huutonetistä ostamani Lundia ovet kooltaan 40x200 cm. Niitä oli kaksi kappaletta ja valkoisella sisustalevyllä. Toisaalta olisin tarvinnut vain kolme saranaa, mutta se oli mahdotonta, niin nyt sain kuusi saranaa ja liian kapeat ovet. Oikean levyiset ovat jo ennestään olemassa. Voisin myydä nuo kaksi ovea, mutta ilman saranoita. Ovet olivat Oulunkylässä ja paikka oli helppo löytää. Tosin GPS avusti minua todella mainiosti.

Kolmantena tehtävänäni oli hakea Helsingin yliopiston Viikin kampuksen kirjastosta eräs kirja tutkimuksiani varten. Tuo Viikin kampuskirjasto on erikoistunut maatalouden kirjallisuuteen. Tarvitsikin kirjan, jota ei ole edes Fennica-kokoelmassa, jossa pitäisi olla kaikki suomenkielinen ja suomalainen kirjallisuus. Sekään ei siis ole täydellinen.

Hakemani kirja oli Gösta Grotenfeltin kirjoittaman ja toimittama ”Tietoja Suomen maitotalouden kehityksestä”, jonka on suomentanut Wilho Hirvensalo. Kirja on ilmestynyt vuonna 1906. Se on osa tutkimusprojektiani, mutta palvelee myös elokuussa pitämään esitelmää Kustaa Paturi, talonpoikana. Tuon esitelman pidän Janakkala-päivän juhlassa, jossa juhlapuheen pitää maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen. Eli ollaan ihan ministeriseurassa.

Ja Riihimäen Lidlin kautta, kirpputorilla piipahtaen, kotiin. Siinä sitä Helsinki-retkeä tulli ihan kunnolla harrastettua.

Illansuussa ehdin vielä pyörälenkillekin. Kokeilemaan siis uutta punaista sykemittarin ranneketta. Hyvin toimi ranneke, ja melko hyvin toimin minäkin. Tosin satulan nosto paransi ajettavuutta ja loppumatkasta ei peppu ollut niin kovilla kuin edellisen fillaroinnin aikana.

Fillarointiaika  oli tunti ja 13 minuuttia. Matkaa kertyi 20,25 kilometriä eli hivenen vähemmän kuin edellisellä kerralla ja keskinopeudeksi tuli 17,8 kilometriä. Tuo 2 kilometrin lasku keskinopeudessa johtuu kahteen kertaan ajetusta ylämäestä, sillä korkeimmillaan nousin noin 30 metrin nousun. Muuten syke oli ylimmillään 154, alimmillaan 69 ja keskisykkeeksi tuli 105. Kaloria kului Suunnon Movescountin mukaan 769 kilokaloria, tosin Lumian SportTrakker antaa kulutukseksi jopa 1044 kilokaloria. Uskotaan tuota Suuntoa, jos se oli rehellisempi.

Tuon kuntoilun vaikutus oli Suunnon mukaan ”kehittävä”. Matka jakautui siten, että suurin osa eli 31,10 minuuttia oli kohtuulista vauhtia tai puurtamista, 29,2 minuuttia reippaasti menoa, kovaa menin 4,1 minuuttia, erittäin kovaa 3 minuuttia ja kevyesti poljin vain 1,50 minuuttia.

Eli olen tosi tyytyväinen minääni, ja oikeastaan sekin on teamleader Annen ja Hoikistamon tukiryhmän ansioita, siis että yleensä pystyn edes kunnolla harrastamaan liikuntaa. Ja osasyynsä tuolla onnistumisella on slankaamisellani, jossa olen nauttinut Slanka-tuotteita, ne ovat vaan hiin taivaallisen hyvän makuisia.