Tapaaminen 31 ja dieettipäivä 241

Unta vai aistien huumaa?

Ei mene minullakaan kovin kummoistasi, ei siis tänäänkään. Unohdin ottaa tapaamiseen mukaan lompakon, en voinut edes maksaa tapaamismaksua (kymmeneltä tulevalta kerralta) enkä edes maksaa Slanka-ostoksiani. Onneksi Annella on mies, joka on myös joskus hajamielinen, niin hän ymmärsi vammaista vanhusta ja saan maksaa tilisiirtona ostokseni ja tapaamiskertojen maksut. Ihanaa, kun ihmiset ymmärtävät ja ovat joustavia.

Mutta ennen iltaan ehtimistä unohdin jo heti aamusta, että tänään piti menemäni fillarilla tapaamiseen. Lähdin aamulla on fillarilenkille ja todella iloisella mielellä. Vaan vasta loppumatkasta muistin, että mitä olisi pitänyt oikeasti tehdä. Joten kävin tutunoloisesti autolla tuossa tärkeässä ryhmätoiminnassa.

Mutta fillarilenkki on 16,11 kilometriä pitkä ja siihen kului aikaa 52 minuuttia. Lumia ilmoitti kaloreita palaneeksi tuollaisen lenkin aikana ja tuollaisella vauhdilla ja tällaisen äijän ollessa kyseessä kaikkiaan 811 kilokaloria. Tosin Suunto antaa hivenen vähäisemmän luvun eli 646 kilokaloria. Totuus lienee jossain siinä keskivälillä. Suunto kuitenkin mittasi sykkeeni ja tulokseksi tuli: ylin 145, alin 47 ja keskiarvo 106. Siis melkoisen monipuolisesti sitä mentiin. Korkein kohta oli tietenkin sama kuin pari kertaa sitten.

Sitten päivän kohokohtaan eli tapaamiseen numero 31. Tänään tuli ryhmäämme uusi jäsen, paluumuuttaja täti Laivakokki. Nuori ja ylen viehättävä nainen, jolla on ilmeisesti sama ongelma kuin meillä muillakin joukon jäsenillä. Siis muuta tai jopa enemmän kuin muutama kilo liikaa. Toivotamme hänen tervetulleeksi ryhmään hurjaan ja menestystä työssä rankassa toivomma myös, Kuuden viikon aikana pitäisi lähteä ainakin 10 kiloa ja se on jo enemmän kuin paljon.

Nyt oliskin väki vähissä, sillä täti Metalli oli Tallinnassa työmatkalla, täti Ope valtuuston kokouksessa, täti Köksä teillä tietämättömillä ja Sanna ei vain päässyt tulemaan. Mutta ääntä riitti iloista mieltä, sillä onhan Hoikistamossa tehty painonpudotus ja painonhallinta iloinen asia ja siitä saa puhua suureen ääneen ja olla onnellinen ja iloinen.

Mutta lopuksi homma riistäytyi käsistä. Naiset ryhtyivät puhumaan olemattomista rypyistään ja täti Naapuri asettui käsittelyn kohteeksi. Ihon elvytystä ja kudosten vanhenemisen estämistä ja vaikka mitä piti tehtämän. Oli monenlaista massaa ja maskia ja laitetta sähköllä ja ilman. Ihan kohteliaasti totesin, että olen todella tyytyväinen omaan hipiääni ja sen kaikkinaiseen kauneuteen. Tuskin mitään mömmäjä tarvitaan  ja selluliititkin ovat osa jokapäiväistä elämää ja niiden kassa oppii kyllä elämään. En edes ole koskaan tajunnut mitä ne selluliitit oikein ovat, aina naiset niistä toki puhuvat, että jotain todella keskeistä ne ovat.  Allit toki tiedän, koska ne on nimetty yhteiskunnallisesti tietoisesti toimineen Juho Kusti Paasikiven toisen vaimon Allin mukaisesti. Eli roikkuvat käsivarsilihakset tai ei ne lihaksia ole vaan liikaa olevaa ihoa eli nahkaa.