sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Dieettipäivä 233

Eräs kohtaus kuvasarjasta Danse macabre.
Eilisen illan konsertti oli todella hienosti toteutettu niin näyttämöllisesti kuin musiikillisestikin.  Siitä todella nautin. Ehkä oli paras Carmenin esitys jonka olen nähnyt tai kuullut. Esityksiä on ollut pitkän elämäni varrella todella lukuisia.

Tänään olen pitänyt taukoa Proustista, en ole edes netissä retkahtanut häneen. Netti on muuten todella mahtava juuri Proustin tutkimiseen. Hänestä on siellä todella paljon materiaalia ja samalla saa verrytellä kielitaitoaankin, niin monenmoista kieltä siellä on tarjolla. Joka hänen tuotantonsa on kokonaisuudessaan netissä. Tietenkin siellä on ranskankielinen alkuperäinen, mutta ainakin englanninkielinen käännös löytyy, joka ainakin kahtena eri versiona.  
Tänään olen tyytynyt lukemaan vain Osmo Pekosen, jyväskyläläinen matemaatikko, esseekokoelmaa Danse macabre, joka tietenkin nimikkoesseessään kertoo tuosta keskiaikaisesti piirroskuvituksesta, jossa kuolema kutsuu tanssiin keisarit paavit piispat ja kaikki heidän alapuolellaan. Ketään se ei jäljelle jätä, vaan kutsuu jokaisen jossain vaiheessa, niin ylhäisen kuin alhaisenkin. Tuo viikatemies edustaa todellakin lopullista demokratiaa, se kohtelee kaikkia tasapuolisesti.
Sateinen päivä on pitänyt minäni sisällä, ei ole voinut tai en ole viitsinyt lähteä pyöräilemään. Olisi kuitenkin laimeasti tehnyt mieleni mun.
Mutta ehkä kahden viikon jatkuvat väsymys on voitettu. Olen näet pyristellyt kaksi viikkoa ilman nukahtamislääkettä. Niin ollen, ovat jäänet uneni joka yö todella minimalistisiksi. Yhteensä tulee yötä kohden noin 3 tuntia. Ja se ei todellakaan ole paljon. Eilisenä iltana olin taas tuon pienen nukahtamiseen vaikuttavan pillerin ja sain nukutuksi vähän yli kuusi tuntia. Se oli jo melkoinen voitto.
Tällainen vähäinen uni on ainakin minulle ongelma. Ei se sitä toki aiemmin ollut, olin jopa ylpeä vähäisestä unentarpeestani. Ehkä juuri se on vaikuttanut sydämeni kokemiin ongelmiin? Kun vähäinen uni myös lisää näläntunnetta niin siinä on ollut taistelemista isolla minälläni. Ja kun professori totesi minun olevan taloudellisen koneen, niin eikös siinä ole jo syys ja seuraus lihavuudelleni. Kumpi on syys ja kumpi seuraus, siitä voidaan vaihtaa mielipiteitä, mutta kun tuo liikalihavuus eli läskit on vielä siinä joukossa kolmantena. Soppa on valmis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti