Dieettipäivä 245

Etna purjautuu.

Terveisiä Forssan aluesairaalasta! En toki käynyt siellä itseni tähden, kaveria oli kyydissä. Oli hänessä tiukasti kiinni punkki. Minä kun ole kaikkeen punkkiin liittyvään hurjasti ylireagoin aina. Niin nytkin lähdin heti asiasta kuultuani ajamaan 79 kilometrin matkan hänen mökilleen Tammelan jaq Urjalan rajalla. Punkki oli vielä tiiviisti kaverissa ja vein hänen juuri Forssan aluesairaalaan. Soitin näet monomatkalla aluehälytyskeskukseen ja he kertoivat, että lähin paikka on juuri tuo ensiapu. Ei tavinnut tuoda pidempää matkaa Hämeenlinnan keskussairaalaan.

Kun oltiin sairaalasta selvitty, siellä kaikki toimi joustavasti, nopeasti ja oli todella miellyttävä vierailla paikassa, niin jatkettiin saunan lämmitystä ja käytiin saunomassa.

Kaikki tämä kertoo korutonta kieltään siitä, että en tänään päässyt iltaiselle fillarointilenkilleni, sillä moisesa hommassa vierähti kummasti lähes viisi tuntia. Mutta päivään on mahtunut jotain muutakin. Mutta mitä ei kaverinsa puolesta tekisi?

Aamulla varhain kävin tapaamassa terveydenhoitaja JR:ää, tavanomaiseen tapaan. Paino oli pudonnut, ei tosin mainittavasti mutta kuitenkin merkintä on miinusmerkkinen. Ja se on aina hyvä.

Terveydenhoitajan tilanneselvittelyn jälkeen menin säännölliseen verikokeeseen, jossa taas mitattiin INR-arvoni, seli miten rotanmyrkky eli valfariiniperustainen Marevan -hoito on toiminut ja tehonnut. Iltapäivällä sain tuloksen. Melko hyvin homma pelittää, tulos oli 3,17 eli tavoitearvojen rajoissa. Mutta taas pitää tehdä tuttavuutta viikon kuluttua samassa asiassa ja samassa paikassa.

Muu päivä on kulunut eteisen Lundia-kaappien ovien kanssa työskennellessä, vaan ei minusta enää ole keittiöjakkaralla heilumaan ja keinumaan. Sen avoimesti myönnän ja moisen vian itsessäni unnistan.

Lukemista ja kirjoittamista on muut paivämenoni pitänyt sisällään. Ja tietenkin slankaaminen on ollut nytkin ajankohtainen harrastus, tai se on jopa ilmoinen työni!