tiistai 12. kesäkuuta 2012

Dieettipäivä 242

Olisinko siinä minä? Vai...
Piti sanomani eilisestä tapaamisesta, että…

tuli paikalle myös musta hevonen ja teki parhaan tuloksen koko porukasta. Eli muistatte kaksi viikkoa sitten tehdyn vedonlyönnin? Kyseessä oli täti Open ja itseni yllytyksestä lähtenyt ajatus 2.7. mennessä pudottaa kahdeksan (8) kiloa tuon hetkisestä painosta.

Ja eilen juuri mustaksi hevoseksi nousi tietenkin kovasti hevosten parissa touhuava täti Naapuri. Hän oli pudottanut jo olemattomasta minästään kokonaista kaksi kiloa, eli teki hyvät pohjat meille kaikille muille.  Siinä on blogisticuksellekin saavuttamista ja todella paljon yrittämistä.

Ja illalla fillaroitiin. Tänään tehtiin Tuulensuun lenkki. Matkaa kertyi Lumian GPS:n mukaan21,35 kilometriä. Aikaa tähän kului 1 tunti 5 minuuttia. Kekinopeudeksi tuli 19,5 kilometriä tunnissa. Lähes sama kuin oli aiemmillakin kerroilla. Kaloria Lumia ilmoitti kuluneeksi 1073 kilokaloria, joskin Suunnon t6d laskee vastaavaksi kulutukseksi 761 kilokaloria. Kuopion pojat puolestaan laskevat moisen kulutuksen olleen 812 kilokaloria. Missä totuus, onko se edes oleellista? Kuitenkin sydänkin sykki 142 korkeimmillaan, 54 alimmillaan  ja 107 keskimääräisesti. Samaa luokaan kuin aiemmillakin kerroilla tuon keskimääräinen syke. Ihan hienosti mielestäni menee. On vain yksi ongelma. Kun ei tahdo peppu kestaa moista matkaa. On tietenkin oikeat pyöräilyhousutkin oikeaoppisesti jalassa. Ei siis alla kalsareita eikä päällä mitään muuta housua. Mutta ei vaan tahdo kestää. Pitää kait vaihtaa satulaa. Tosin olen aina uskonut, että riittävä läski pupussa on riittävä joustovara ja ei aiheuta liikoja hankauksia. Vaan ei se näytä niin olevan. Tai sitten olen pepustani niin luiseva sälli, että vain luut siellä yhteen kolisee.
Jostain kumman syystä nousua oli tänään 81 metriä? Taisi olla syynä lenkin ulottuminen Tuulensuuhun saakka, sillä tuo alue on melko samassa korkeudessa Kernaalanjärven pinnan kanssa. Mutta nousua oli ja hyvä niin, sillä siinä kunto punnitaan. Tosin koko matka pohjoista kohden aina Hakoisten risteykseen asti, oli kova vastatulli. Ei se pohjoistuuli kylmästi puhaltanut, mutta pistii vastaan vaan niin vimmatusti.

Mutta hevosella ei aio ratsastella enkä kopukkaan koskea. Yksi musta hevonen riittää ja se saa luvan olla täti Naapuri. Hän jo kerran sekoitti pakkamme ja varmaan tekee sen koko kisassa. Mustat hevoset ovat aina ongelma, niihin ei voi tarpeeksi varautua, sillä slankaaminen ja Hoikistamon vaaka saavat aina aikaa outoja tuloksia, jotka näköjään suosivat jo hienosti urallaan edenneitä. täti Naapurihan on pudottanut painostaan jo yli 40 kiloa, joka on todella, siis painotan sanaa todella, paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti