291. dieettipäivä

Kyle Thompsonin omakuva - aivan mahtava!

Olen ollut menossa ja tulossa koko tämän päivän. EI hetkenkään lepoa vaan pää on saanut toimia kolmantena jalka melkoisen usein. Mutta nyt ilta on seestynyt ja koti kutsunut kiertolaista. On siis aika rauhoittua ja antaa ajatusten virrata.

Aamu alkoi pyörän viemisellä huoltoon. Uusitaan satua, molemmat renkaan herkemmin pyöriviksi, tarkastetaan jarrut ja koko vaihteisto rasvauksineen ja asennuksineen. Ehkä menee merkittävä summa moiseen fiilailuun, mutta on se varmaan sen arvoistakin. Muuten Suomen polkupyörätukun Hämeenlinnan liikkeen pojat homman tekevät ja lupasivat valmiin fillarin kun palaan lomalta Saamelaistenmeren pohjoisrannan porotilaltamme. Samalla käynnillä ihailin ja kuolasin jälleen myynnissä olevia Corratecin hybridifillareita, jollaisen tahtoisin itselleni hankkia. Onneksi on vielä sen verran järkikultaa tallella, että tiedostan homman melko turhaksi. Siis, vaan melko tarpeettomaksi, vaan en aivan.

Kun huollosta oli sovittu, jatkoin matkaa Pomon kanssa kampaajalle. Eihän nainen, vaikka onkin hyvin iäkäs, voi lähteä mökille todelliseen korpeen, ilman kampaajalla käyntiä. Voiko tähän muuta sanoa kuin, että naiset ja turhamaisuus ovat yhtä, on sitten henkilön ikä mikä tahansa.

Kampaajan jälkeen pääsin pikaisesti kotiutumaan. Joskin kohta oli taas meno mielessä. Oli siis aika lähteä kohden pääkaupunkiseutua. Ensimmäisenä menin Suunto OY:n huoltoon Vantaalle. He olivat päättäneet korvat MemoryBeltini uudella laitteella ja ihan ilman kuluja. Kuten aina ennekin, niin palvelu Suunnon huollossa oli todella ystävällistä ja varsin miellyttävää. Se alkoi jo vastaanotosta, jossa istuva nuori hurmaava neitonen muisti minut ja se tietenkin on asiakkaan kannalta ehkä parasta mitä saattaa toivo ja odottaa. Samalla tarkastutin toisen, sen käytettynä ostetun MemoryBeltin. Kuinka sattuikaan sopivasti, sillä sieltä oli patteri aivan tiltissä. Siinä syy miksi se ei mitannut pulssiani, vaikka kuin yritin ja yritin. Onneksi se tuli vaihdettua ja koska olen vakio asiakas ja useamman laitteen omistaja, niin se oli sponsoroitu palvelu. Kerrankin köyhää suosi onni, siis se, joka suosii yleensä aina vain rohkeaa.

Vantaalta matka johti kohden Helsingin keskustaa, Kruunuhakaa, jossa olen jopa asunut ja se oli yksi pääkaupungin miellyttävistä asuinalueista. Kuten arvelinkin, niin setä Libriksen työpaikka löytyi juuri sieltä mistä sen pitikin löytyä. Saatoin näet esitelmöidä, että paikalla on ollut Divari jo muutama kymmen vuotta sitten ja olen siellä monesti asioinut. Onneksi sain autoni melkein liikkeen kohdalla. Seurasi noin puolentoista tunnin norkoilu kirjakaupassa ja mukaan tarttui tietenkin muutama kirja. EN olisi minä, jos niin ei tapahtuisi joka kerta kun kirjakauppaan eksyn, tai ihan tietoisesti menen. Mukaan tarttui G. H. von Wrightin elämänkerta ja Matti Klingen Iisalmen pappila-teos. Mielenkiintoista luettavaa ovat molemmat.  Kun Klinge vielä kirjoittaa vielä hyvin, niin kaikki on kuten olla pitääkin. Pääsin kuitenkin eroon kirjoista, joita olisin voinut lastata mukaani vaikka autokuormallisen.

Velvollisuus kutsui jatkamaan matkaa, sillä klo 17:00  ja 19:00 väliseksi ajaksi oli sopinut tapaamisen Vihtiin, sinne Nuuksion erämaan taakse. Olin näet ostanut Huutonetistä kaksi Artekin valmistamaa tammista sänkyä, molemmat kokoa 100x200 senttiä. Hinta oli kokonaista 25 euroa, siis yhteishinta. Ei ollut kovasti roketettua hintaa. Löysin muutaman eksymisen jälkeen perille. Olihan myyjä varoitellut, että GPS ohjaa usein väärin ja sellaisia teitä, joita myöten ei perille pääse. Onneksi olin katsonut kartasta ja osasin oikaista GPS:n näyttämät tiedot, joskin harhaan ajelin. Lopulta pääsin perille melko helposti ja sain sängyt, jotka hyvin mahtuivat pieneen farmariini.

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että jokainen myyjä tai ostaja, jonka kanssa olen asioinut – siis huutonetistä löydetty – on ollut mielenkiintoinen ja mitä ystävällisin ihminen.

Kotiin lähdin ja taas vei GPS metsään. Jotensakin kuitenkin löysin valtatien ja pääsin melkein kotiin. Olin näet saanut puheluita matkan aikana. Sisareni toivoi saavansa 15 lasista hillotölkkiä patenttikansilla varustettuina. Siis sellaisia kuin vanha limonadipullojen korkit olivat. Matkallahan sijaitsi Säästö-Karin Launoisten myymälä, joten matka sinne johti, lasipurkkeja kohti. Olihan siellä ihan juuri halutun mallisia van ei halutun kaltaisia. Pitäisi vetoisuuden olla puoli litraa ja korkeintaan kolme varttia. Vaan olivat tuhdisti isompi eli vähintään kahden litran pöniköitä.

En saanut haluamaani, joten lähdin kotiutumaan ja nauttimaan Slankan tuttifutti annoksen. Se on aina yhtä juhlaa ja nautintoa tuo slankaaminen!