maanantai 27. elokuuta 2012

36. Hoikistamon tapaaminen ja 307. dieettipäivä

Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista!

Päivän tapaamista on riemukasta kertomista. Eli ole onnistunut pitämään painoni koko kesän ajan kohtuullisen hyvin. Parhaimpaan eli matalimpaan painooni on eroa vain 100 grammaa, eli siis yksi pissan luikaus. Nyt en ihan tarkasti muista, mutta vaaka pysähtyi sinne 118. 4 kilon seutuville. Tosin vielä on hurjasti matkaa tavoitteeseeni. Tietenkin välitavoite eli Versacen puvun päälleni saaminen on vieläkin ohjelmassa – ja tiukasti onkin. Tosin pitäisi koittaa miten sen kanssa oikein on. Takki varmasti mahtuu, joskin varmasti tiukkaa on, mutta housut eivät varmaan vielä mene kiinni vyötäröni kohdalta. Olen vaan niin läski!

Tärkeintä kuitenkin oli, että kesä onnistui kulumaan liikakiloja tai oikeammin vasta lisäkiloja hankkimatta. Tietenkin olen hivenen pettynyt, sillä arvoisat naiskolleegani loistivat lähes täydellisellä poissaolollaan. Missä oli täti Naapuri, täti Köksä tai täti Mintun äiti? Olen tainnut luopua toivosta saada tavat täti Open ryhmämme riennoissa. Niin vaan kaipaan hänen riemukasta nauruaan ja hyväntulisuuttaan. Ettei vaan hänen tuore aviomiehensä estä tulemasta, sillä hoikkana hän on varmasti mahtava kohde kaikille meille kaksilahkeisille.

Tuo tämän päivän puntarointi lisäsi uskoani slankaamiseen ja juuri tietysti Slanka-tuotteilla. Myönnän auliisti että kyllä teambuilderi Annellakin on osuutta asiaan. Anneen muuten saa helposti yhteyden puhelimella 0400565256. Ainakin Pääkaupunkiseudun ja Kanta-Hämeen läskeille voi antaa kyytä ja lähtöterveiset kun soittaa Annelle, sillä hän tietää mitä ihminen tarvitsee, ja varsinkin läski ihminen.

Olen runsaasti kritisoinut olemistani Saamenmeren pohjoisrannan porotilalla, joka nykyisin on kalamaja. On muuten ollut syytäkin negatiiviseen asenteeseeni - ainakin omasta mielestäni. Tosin ystäväni setä Rekkakusi oli niin onnellinen ja innostunut että lahjoitti minulle Longines kellon, joka on kultaa. Siis ainoan kultakorun, jota suostun kantamaan. Tuota saamaani kelloa on pitkään himoinnut ja ihastellut. On moiseen toki ollut aihettakin. Ja nyt kiitokseksi onnistuneesta matkasta ja tulevan kesän kahden viikon matkasta, johon ei toki itse osallistu, hän päätti lahjoa minua tuolla hienolla esineellä. Ei paha!

1 kommentti:

  1. Voi kiitos kauniista sanoista! Olen niin otettu! Ikävä on ryhmää ja porinatuokioita, mutta nyt on aikani pärjätä hetki treenillä ja kasviksilla. Kesäjuhlat ja kaukomatka söivät kovin pahasti kuukausibudjettiani, joten yritän nyt itsekseni... Sanoin kyllä Facessa Annelle, että voisin tulla joku kerta moikkaamaan... Ikävä on Oscari Sinunkin hersyvää huumoria ja fiksuja tuumailujasi! Tsemppiä syksyyn! Mulla alkaa muuten itämainen tanssi ja zumba ensi viikolla, joten toivotaan, että makkarat saavat kyytiä! :)
    Halauksia!

    VastaaPoista