305. dieettipäivä

Ranskalaista tyyliä, lieneen 20-30 -luvuilta.

Melko perinteinen lauantai. Ei mitään suurta tai merkittävää. Elämä on sujunut perinteisiä uomiansa. Tosin tilasin talvirenkaat autoon, pitkästä aikaa olen ostamassa nastarenkaita, sillä yleensä olen viihtynyt hyvin kitkarenkaiden parissa. Nyt tilauksessa on Nokia Hakkapeliitta 7 -renkaat. Saa nyt nähdä miten niillä pärjätään?

Taitaa olla lehdistössä nähtävissä syksyn merkit. Kirjoittelevat näet moninaisesti liikakilojen ongelmista ja siitä miten ne voidaan poistaa. Usein luvataan ihmeitä ja helppoja ja halpoja huveja. Vaan ei se todellakaan niin mene. Vaivaa on nähtävä ja tuskanhikeä on puserrettava, vaikka sitten t-paidan lävitse. Näin sanoo kaiken monasti kokenut.

Itselläni on edessä todellinen rynnistys, sillä painon pitää pudota todella merkittävästi, sillä moiseen on ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin kolakuussa tulee täyteen vuosi dieetillä olemista. Toisekseen lokakuun ensimmäisenä päivänä on keskussairaalan kardiologin vastaanotto. Valitettavasti entinen ja todella miellyttävä ja fiksu kardiologini on eläköitynyt ja tilalle on tullut ihan mielenkiintoinen henkilö. Ainakin hänen etunimensä René on mielenkiintoinen ja uteliaisuutta herättävä. 

Eli nyt pitäisi ottaa niskalenkki omasta minästäni ja ryhtyä toden teolla läskien lähdetykseen. Se on ylen vaikeaa, vaikka apunani ovat Slanka, jolla slankaan sekä Hoikistamon terapiaryhmä, joka antaa vertaistukea ja tietysti ryhmänvetäjä Anne, jolta saa aina tukea. Enemmän varmasti kukin saa tietoa www.slanka.fi sivustolta, jolla kerrotaan asiasta noin yleisesti ja erityisesti vielä Annesta ja hänen toiminnastaan. Yhteystiedotkin sieltä löytyvät.

Itse olen tuntenut olevani vähän heitteillä, sillä turvaverkko ympäriltäni on ollut hivenen löysällä tämän keskeisen kesän ajan. Onneksi eilen tapsin täti terveydenhoitajan ja maanantaina on vuorossa Hoikistamon Anne ja vertaistukiryhmä. Kaiken maanantaina odotettavissa olevan hässäkän jälkeen tuota Lopen tilaisuutta odotan todella vapauttavana hetkenä, jossa saa ainakin hivenen levähtää ja uskoa omiin kykyihini.

Olin muuten tänäänkin fillaroimassa. Spurtti kesti kaikkiaan 57 minuuttia, josta varmaankin15 – 20 minuuttia tapahtui ennen ja jälkeen varsinaisen fillaroinnin. Matkaa kertyi noin 14 kilometriä, eli Huunaan, Hallakorpeen ja mutkitellen takaisin. Keskinopeudeksi tuli kuitenkin 19,8 kilometriä tunnissa. Eli siis kohtuullisesti fillaroin. Kuitenkin kyseessä oli ns. välikausipyöräily sillä kaloreita paloin vain 583 kilokaloria. Sykkeetkin olivat kohtuulliset eli 151 / 101 / 57.

Pyrin tekemään lievän harjoituksen  myös huomenna sunnuntaina, sillä kohteena on tietenkin maanantai ja Hoikistamon tapaaminen. Mikäli säiden haltijat niin suovat ja ajankäyttöni tekee sen mahdolliseksi, niin olen ajatellut fillaroida Lopelle ja takaisin. Matkaa siitä kertyy noin 17 kilometriä suuntaansa eli mittariin tulisi 34 kilometriä ja vähintään tunnin tai puolentoista mittainen lepotauko siinä matkan puolivälissä. Mutta sää on, kuten jo totesin, eräs merkittävä tekijä. Ei tuo tuuli niinkään, vaan Esteri-jumalattaren antama sade lienee se mahdollinen ongelma. Kuitenkin maanantaina pitäisi mennä isolle kirkolle Hämeeseen ja sitten sitä pienemmälle tuonne eteläiseen Hämeeseen ja hoidella niitä ja näitä asioita, eli aikakin voi olla tiukoilla, sillä matkaan pitää varata kuitenkin vähintään puolitoista tuntia sivu. Eihän sitä nyt kukaan kuolemakseen halua fillaroida ja on ne tietyötkin tuolla valtatie 54:llä siinä Launosten kohdalla.

Mutta eletään ja ollaan niin että ei satu pollaan!