 |
| Kaupuni, joka ei minuun kovin suurta vaikutusta tee. Helsinki ja Töölönlahti. |
Tämä päivä on vietetty Hämeenlinnan markkinoilla. Se oli
todellinen vanhusten kokoontuminen, minä joukossa muiden mukana.
Mielenkiintoista on kuitenkin Suomen ulkopuolelta tulleiden kauppiaiden määrä
kuten myös maahanmuuttajien osuus myyntikojujen pitäjinä. Mutta onhan
meillä asiassa pitkät perinteen,
Pitää muistaa vain
Venäjän laajasta valtakunnasta tulleet juutalaiset, jotka harjoittivat
erimerkiksi vanhojen vaatteiden myyntiä muutettuaan Suomeen tai oikeastaan
paettuaan venäläisten progmeja. He ovat antaneet toiminnalleen tuolloin nimen
narinkka eli vanhojen vaatteiden kaupustelu. Nykyään sama sana kuvaa
Helsingin ysinkeskustan uusinta toria siellä linja-autoaseman pielessä. Samaa
sukujuurta on myös yleisesti käytössä oleva nimitys narikka, joka kuvaa jonkin tilan tai tapahtuman vaatteiden
säilytyspaikkaa. Muuten narinkka sana tulee venäjästä eli на рынке tarkoittaa sananmukaisesti torilla.
Emme me siellä aivan koko päivää viettäneet. Tosin ostimme
Wiipurin rinkilöistä, joita tehdään yleisesti Lappeenrannassa. Mukaan lähti
lakkoja, kanttarellejä, karpalomehua ja muuta vastaavaa ravintohyvää. Tosin
olisi siellä ollut käytettyjä kirjojakin, mielenkiintoisiakin vaan en katsonut
hintoja.
Iltapäivän kokonaisuudessaan vietimme lapsenvahteina. Ei se
hullumaa ole, sillä sain perheen pienimmän kanssa otettua kunnon päivänokoset
toinen toistamme tukien.
Päivä oli toisaalta hyvin epätavanomaisen ja slankaaminen oli
vaikeata, sillä hoitopaikan keittiössä oli meneillään kaappien vaihto, ja
vesikin hakusessa. Mutta kestin urhoollisesti aina kotiin pääsemiseen saakka.
En uskaltautunut fillaroimaan tai ehtinyt uimaan. Olihan näet sunnuntain ja
maanantai urakat vielä hyvin muistoissani. Siis Slanka oli välineeni ja tavoitteeni
on edelleen rankka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti