330. dieettipäivä

Minimalismia. Ei steriili sairaala vaan jonkun koti!

Nykyisin pan paljon kirurgin veitsestä ja se tehokkuudesta lauhduttamisessa.  Vaan miten se oikein on?  Itselleni ei saamani tietojen mukaa moista tehtäisi, sillä tämän vanhan äijä sydän ja pää eivät ilmeisesti kestäisi ja riskit ovat suuremmat kuin mahdolliset hyödyt. Tietenkin tieteellisen koulutuksen saaneena minun pitäisi pystyä suhtautumaan tähänkin asiaan viileän rauhallisesti. Vaan pystynkö näin tekemään ja jos en, niin miksi epäonnistun? Onko oma lehmän ojassa liian selkeästi?

Ensinnäkin leikkausta voi harkita vasta silloin kun painoindeksi on vähintään 35 ja henkilö samalla sairastaa jotakin lihavuuden oheissairautta, kuten esim. diabetesta tai verenpainetautia. Jos paino indeksi on yli 40 niin leikkaukseen voi päästä ilman tuota oheissairauttakin. Oma painoindeksini oli vuosi sitten 45, eli olisin ollut selvää läskiä kirurgin veitselle.

Yleensä kaikki kirurgin veitsen kohteeksi joutuvat ovat siis vaikeasti ylipainoisia. Hei eivät muilla keinoilla tehtyä laihduttamistaan onnistu pitämään, vaan yleensä paino palaa takaisin ja siihen tule korot päälle, eli lisäkilotkin vielä vaanivat. Leikkaus ei sovellu esimerkiksi ruokatorven, mahalaukun tai keuhkojen sairauksista kärsiville. Myöskin alkoholismi, vaikea ahmimistaipumus tai leikkaukseen halukkaan psyykkiset ongelmat ovat este kirurgin veitsen välähtelylle.

Pääsääntöisesti meillä Suomessa leikkauksia tehdään vain aikuisille eli täysi-ikäisille. Muualla maailmassa tehdään leikkauksia myös teini-ikäisille. Kuitenkin nuorilla psyykkisen tuen tarve on paljon suurempi kuin aikuisilla. Tämä siksi, että nuorten kehonkuvan muodostuminen ja muun elämänhallinnan kehittyminen ovat vielä kesken.

Meillä Suomessa on käytössä kaksi eri menetelmään tehdä näitä laihdutusleikkauksia. Ohitusleikkauksessa mahalaukku suljetaan pois ruokakierrosta ja mahalaukusta muodostettuun pieneen pussiin yhdistetään ohutsuoli. Tässä tapauksessa ruoka pääsee lähes välittömästi ohutsuoleen. Toisessa menetelmässä eli ns. hihnatypistyksessä mahalaukkua pienennetään. Samalla poistetaan nälkähormonia tuottava alue, mikä taas puolestaan vähentää nälän tunnetta.

Jokaisessa leikkauksessa on mukana omat riskinsä. Potilaan saama keuhkokuume ja veritulppa ovat suurimmat riskit. Tietenkin ompelusaumojen pettäminen ja verenvuoto ovat myös mahdollisia. Näistä em. Syistä uusintaleikkauksia tehdään 3 – 6 prosentille. (Leikkauksen verenvuodot aiheuttivat minulle sydämen uusintaleikkauksen, joka puolestaan aiheutti aivoinfarktin, jossa tuhoutui kolmas puhekeskus.) Kuoleman riski on hyvin pieni ja tilastollisesti keskimäärin yksi tai kasi potilasta tuhannesta kuolee.

Entä leikkauksen jälkeen? Leikkaus ei tietenkään laihduta, se antaa vain fyysisen mahdollisuuden ja tuen laihduttamiseen. Jos henkilöllä ei ole kykyä tai motivaatiota laihduttaa, niin silloin leikkauksestakaan ei ole apua. Noin keskimääräisesti leikkauksen jälkeinen painonpudotus on ollut noin puolen kohdehenkilön ylipainosta. Jos henkilön normaalipaino on noin 85 kiloa ja hänellä on ylipainoa 65 kiloa niin silloin pudotus sijoittuu tuonne 32,5 kilon paikkeille eli esimerkkihenkilön paino olisi silloin noin 118,5 kiloa. Näin saatu hyöty pitää sisällään myös elintapojen muutoksen. Ilman muutos kaikki palautuu ennalleen. Paino en ensimmäisen vuoden aikana. Kuitenkin osa leikatuista saavuttaa normaalin painoindeksi.

Mikä sitten on yleinen ohje elämäntapojen muutokseksi?  Leikatun tulee opetela uusi syömisen ja juomisen rytmi. On syötävä useita pieniä aterioita päivässä ja rytmitettävä juominen useiksi pieniksi annoksiksi. Janon ja/tai nälän tunnetta ei saa tulla, koska leikattu ei pysty toteuttamaan moisia tunteita syömällä tai juomalla. Jos leikattu ahmii harkitsemattomasi niin seurauksena voi olla suolituko tai suolen puhkeama.

Olen itse valinnut, ehkä lääkäreiden kieltäydyttyä leikkaamasta ja muun terveydenhoitohenkilökunnan ohjeiden mukaisesti VLCD-laiduttamisen. Ja vahakalorista dieeteistä valitsin slankaamisen, jossa käytän Slanka-tuotteita. Viihdyn erinomaisesti omassa vertaistukiryhmässäni Hoikistamossa Lopella.