Ruusuja vasta-avioituneille, lahjana perheeltä. |
On tämä päivä pitänyt kiirettä. On sitä menty ja tultu ja jopa
hetki paikallakin pysytty. Eli aamulla tietenkin kaikki alkoi.
Ensiksi menin terveydenhoitajan
luokse. Hän suositteli minulle jonka veren hyytymisarvo (ns. INR-arvo) on ollut
koko ajan vaikeasti kontrolloitavissa ja se ei ole koskaan kestänyt kuukautta
samana arvona. Hän siis suosittelu Xarlto-nimistä uutta lääkettä, jonka
pitäisin olla juuri minun kaltaisille tapauksille se parempi vaihtoehto. Täytyy
ottaa asiasta vaari!
Sitten olikin
kiire ehtiä hakemaan kamera pikkuveljen pojan työmaalta, mutta hän oli
unohtanut ottaa sen mukaansa. Ei sitten jääty monttuun makaamaan, vaan
riensimme parturiin, joka oli varattu klo 9:00 alkavaksi. Ehdimme mainiosti ja
sen jälkeen tuli vuoro vaihtaa täti Kirjailijan luona parempaa ylle. Ei muuten
vielä mahdu Versace-pukuni, eikä edes Bossin takki, mutta Turotailorin takki
mahtui ja mustat housut. En muistanutkaan enää sitä miten ihana oli pukeutua
kunnon asusteisiin, hyvin leikattuun valkoiseen paitaan ja silkkisolmioon?
Jotenkin se vaan oli ihan OK!
Sitten klo 11:00
koitti päivä päätapahtuma. Vanhin pikkuveljeni meni naimisiin Hämeenlinnan maistraatissa.
Oli kiva katsella kahta vähän aikuisempaa ihmistä, jotka olivat niin umpirakastuneita,
että siinä meinasi kyynel herahtaa vanhankin äijän silmäkulmasta. Mieleeni jäin
vihkimisen suorittaneen maistraatin virkamiehen hienot sana että nyt te olette
tasa-arvoiset. Se oli todella hieno toteamus ja on kuulemme ihan lakikirjan
mukainen. Tosi upeaa todeta tuollaista ei vaan pappi sanoisi asiaa noin
hienosti.
Sitten seurasi ohjelmassa kahvit läheisessä kahvilassa, koska
olimme kieltäytyneet lounaasta, joka olisi ollut vaihtoehtona kahvittelulle.
Syy kieltäytymiseen ei ollut minun slankaamiseni, vaan yksikertaisesti se
tosiasia, että Pomon kaihileikkauksen kontrollikäynti painoi päälle.
Leikkauksesta oli toivottu liiankin hyvin, sillä iltana eräänä Pomo tuli
kauhistuneena luokseni. Hän oli katsonut itseään kylpyhuoneen peilistä ja
nähnyt omat ryppyiset kasvonsa. Hän siis näkee liian hyvin, muuhun
johtopäätökseen ei asiasta voi tulla.
Sitten sain miellyttäviä vieraita. Setä Washington oli saapunut
eilisen päivän aikoihin kotimaahansa ja oli tulossa luokseni. Mikäs sen
miellyttävämpää on kuin saada tärkeitä ja itselle keskeisiä vieraita, ja hän on
varmasti yksi tärkeimmistä ihmisistä. Asiaahan meillä riittää aina, vaikka
moneksi päiväksi tai viikoksi.
Ja sitten oli jo ilta saanut, mutta tietenkin maistatin hänelläkin
Slanka vaniljaa. Totesi, että vanilja maistuu hyvin, vaan ei voisi uskoa sen
olevan laihduttamiseen tarkoitettua. Siis ihan samaa mieltä kuin minäkin.
Ja kuinka
tällaisena päivänä ehtisi vapaaehtoista liikuntaa harrastamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti