perjantai 21. syyskuuta 2012

322. dieettipäivä


Ruusuja vasta-avioituneille, lahjana perheeltä.
On tämä päivä pitänyt kiirettä. On sitä menty ja tultu ja jopa hetki paikallakin pysytty. Eli aamulla tietenkin kaikki alkoi.

Ensiksi menin terveydenhoitajan luokse. Hän suositteli minulle jonka veren hyytymisarvo (ns. INR-arvo) on ollut koko ajan vaikeasti kontrolloitavissa ja se ei ole koskaan kestänyt kuukautta samana arvona. Hän siis suosittelu Xarlto-nimistä uutta lääkettä, jonka pitäisin olla juuri minun kaltaisille tapauksille se parempi vaihtoehto. Täytyy ottaa asiasta vaari!

Sitten olikin kiire ehtiä hakemaan kamera pikkuveljen pojan työmaalta, mutta hän oli unohtanut ottaa sen mukaansa. Ei sitten jääty monttuun makaamaan, vaan riensimme parturiin, joka oli varattu klo 9:00 alkavaksi. Ehdimme mainiosti ja sen jälkeen tuli vuoro vaihtaa täti Kirjailijan luona parempaa ylle. Ei muuten vielä mahdu Versace-pukuni, eikä edes Bossin takki, mutta Turotailorin takki mahtui ja mustat housut. En muistanutkaan enää sitä miten ihana oli pukeutua kunnon asusteisiin, hyvin leikattuun valkoiseen paitaan ja silkkisolmioon? Jotenkin se vaan oli ihan OK!

Sitten klo 11:00 koitti päivä päätapahtuma. Vanhin pikkuveljeni meni naimisiin Hämeenlinnan maistraatissa. Oli kiva katsella kahta vähän aikuisempaa ihmistä, jotka olivat niin umpirakastuneita, että siinä meinasi kyynel herahtaa vanhankin äijän silmäkulmasta. Mieleeni jäin vihkimisen suorittaneen maistraatin virkamiehen hienot sana että nyt te olette tasa-arvoiset. Se oli todella hieno toteamus ja on kuulemme ihan lakikirjan mukainen. Tosi upeaa todeta tuollaista ei vaan pappi sanoisi asiaa noin hienosti.

Sitten seurasi ohjelmassa kahvit läheisessä kahvilassa, koska olimme kieltäytyneet lounaasta, joka olisi ollut vaihtoehtona kahvittelulle. Syy kieltäytymiseen ei ollut minun slankaamiseni, vaan yksikertaisesti se tosiasia, että Pomon kaihileikkauksen kontrollikäynti painoi päälle. Leikkauksesta oli toivottu liiankin hyvin, sillä iltana eräänä Pomo tuli kauhistuneena luokseni. Hän oli katsonut itseään kylpyhuoneen peilistä ja nähnyt omat ryppyiset kasvonsa. Hän siis näkee liian hyvin, muuhun johtopäätökseen ei asiasta voi tulla.

Sitten sain miellyttäviä vieraita. Setä Washington oli saapunut eilisen päivän aikoihin kotimaahansa ja oli tulossa luokseni. Mikäs sen miellyttävämpää on kuin saada tärkeitä ja itselle keskeisiä vieraita, ja hän on varmasti yksi tärkeimmistä ihmisistä. Asiaahan meillä riittää aina, vaikka moneksi päiväksi tai viikoksi.

Ja sitten oli jo ilta saanut, mutta tietenkin maistatin hänelläkin Slanka vaniljaa. Totesi, että vanilja maistuu hyvin, vaan ei voisi uskoa sen olevan laihduttamiseen tarkoitettua. Siis ihan samaa mieltä kuin minäkin.

Ja kuinka tällaisena päivänä ehtisi vapaaehtoista liikuntaa harrastamaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti