323. dieettipäivä

Aidot barokkiurut.

Tänään olemme saaneet nauttia täti Kirjailijan säihkeisestä läsnäolosta, ja vieläpä koko päivän. Hän oli luonamme paossa 80-vuotispäiväänsä. Mihinkäs sitä muuanne pakenisi kuin vanhojen ystäviensä luoksen. Tämä pakomatka oli meille todella mieluinen ja henkisesti rakentava, kuten aina täti Kirjalijan läsnäolo on. Tietenkin tarjoilin hänelle Slanka vaniljaa ja kommentit olivat yksinomaan ylistävi, oli kuin olisi ollut parasta laatua olevaa vaniljakastiketta, sanoi siis hän. Oikeastaa juuri sitä halusinkin kuulla. Se helkytteli minäni kaikkein sofistikoituneimpia tiukuja.

Kuitenkin sain selville Kirjavisassa haetun teoksen ja julkaisen tässä ja nyt vastaustekstini, jonka tänään meilasin lehteen, Tässä se nyt on:

Kylläpä juhlavuosi alkoi tiukasti! Meinasin luovuttaa heti, vaan ei sitä kehdannut.

Ja sitten työhän ja toimintaan. Tiukka analyysi sitaatista,ja varsinkin kolmen kertaan luettuna. Toisaalta vinkit veivät todella metsään ja ryteikkö siinä vaan rämisi kun mentiin. Kirjallisuuden nobel-palkintoja sivutoiminen kirjailija,tuntuivat todella vaikealta yhdistelmästä. Eli niistä vihjeistä ei ollut apua.

Kolmesti siis sitaatti luettiin ja jotenkin se alkoi avautua. Ensinnäkin nuo holtittomasti kulkevat rautatiet. Mutta vain yhdessä maassa on moinen holtittomien rautateiden verokosto, eli suuressa lännessä eli Yhdysvalloissa.

Mutta kuka tai mikä olisi sitaatin takana?

Ei mennyt perille päivässä tai kahdessa, Ei tullut mieleen mitään tai kukaan. Meni enemmän kuin viikko kun jostain vanhalla välähti.

Jos ei ole päätoimisesti kirjailija, niin hänen kuitenkin pitää olla tekstien kanssa tekemisissä. Musiikki on erän muoto sanailusta ja sanataiteesta. Mielenkiintoinen muoto onkin! Mutta kuka jenkkirunoilija, lauluntekijä voisi olla kyseessä? Kuka osaa kirjoittaa myös omaelämänkerrallista proosaakin? Vielä paljon kysymyksiä? Vaan ei kovin paljon vastauksia.

Nyt lauantaina välähti. Olen joskus selaillut, en kuitenkaan lukenut, jossain ja joskus tuota tekstiä, jotenkin se vain tuntui tutulta. Pienen kelailun jälkeen taisin osua,mutta piti lähteä pienemmälle kirkolle ja sen kirjastoon ottamaan asiasta selkoa.

Pikkukirkon kirjastosta löytyikin hyllystä ihan oikea ja kyseessä oleva teos, ja pikainen selailu osoitti arvailijain olevan oikeassa. Tosin kyseisen sitaatin kirjoittajalle olisi ehkä parempi tarjota Rauhan Nobelia, sillä onhan hän tullut tunnetuksi amerikkalaisen omantunnon herättäjänä sa maailmanlaajuisen rauhanliikkeen yhtenä innokkaana kannattajan.

Bob Dylan kirjoitti Muistemat osa I, ja se käännettiin suomeksi 2005 ja kääntäjänä toimi Erkki Jukarainen. Kirjan sivulta37 löytyy tuo sitaatti.