lauantai 3. marraskuuta 2012

Dieettipäivä II – 022


Olenko se minä?

Nyt sen tein, vihdoinkin. Selkäkään ei kiukutellut pahemmin. Isovarpaatkin (kihtiset) tulivat mukana. Olo on kuin uudesti syntyneellä.
 
Tänään siis, olin setä Brysselin ja neiti Kummityttöni ja hänen neiti Vanhemman sisarensa kanssa Hämeenlinnan uimahallissa. Tosin tuo neiti Vanhempi sisar ei osallistunut uinti-iloihimme ja syynä oli vilustuminen.

Vierailumme oli menestyksellinen, ainakin minulle. Joskin muutkin ryhmämme jäsenet vaikuttivat tilaisuudesta nauttineilta. Suurimman ilon ja ylpeyden aiheen minulle antoi neiti Kummityttöni kyvyt uimisen taiteeseen. Kahdeksan vuotiaana hän kroolasi kuin ikään vanha konkari, ilman suurempia opetuksia. Oli vain kopioinut isältään taidon ja taiteen uimiseen ja sen tekniseen suorittamiseen. Kummisetänsä, kummitäti on belgialainen kreivitär joten hienossa seurassa olen, neiti Kummitytär voitti vauhdissa aivan mennen tullen. Vanha äijä saattoi todeta vain hitautensa ja myöntää sen. Eikä tuo edes sattunut, siis häviön ja tappion myöntäminen.

En tiedä, mutta saattoi olla mieliala ja itseäni paremman seuran ansiota, että sydänkin toimi juuri kuten sen pitäisi ihan aikuisen oikeasti toimia.  Eli minimisyke oli 50, keskisyke 96 ja maksimisyke 137 sykettä per minuutti. Toisaalta voisiko olla niin, että vuosia kestänyt beta-salpaajien nauttiminen on aiheuttanut pitkään jatkuneen sykkeen alasajon, joka vasta nyt puoli vuotta lääkityksen jälkeen on päättänyt vaikutuksensa. Kuitenkin oli asia niin tai näin, oikein- tai väärin päin, niin olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen.

Eli sykevyö eli Suunnon MemoryBelt oli minussa kiinni kaikkiaan tunti 17 minuuttia. Kaloreiden kulutukseksi laite mittasi kaikkiaan 876 kilokaloria. Harjoitus oli laadullisesti ”kehittävä” eli pisteitä tuli 3,3/5. Siihenkin olen erinomaisen tyytyväinen.

Eli päivä oli onnistunut ja mitään enempää ai onnistuneesta päivästä tarvitse kertoa. Tosin olen ajatellut uusi uimahallikisailun maanantaina. Ja olisi mielenkiintoista kokeilla tuota eilen niin kovasti kritisoimaani kuntopyöräilytapaa. Olisi mielenkiintoista nähdä miten moinen teoretisointi pitää paikkansa, varsinkin kun kyseessä on kaltaiseni vanha ja vammainen äijänretale?

Mutta yksi on ja pysyy, se on Hoikistamon slankaaminen. Siitä en luovu ja sitä en vaihda. Muuten kaikkien lähiseuduilla asuvien ja hiven tukevaksi itsensä tuntevien pitäisi harrastaa Hoikistamoa!

Tietoa saa tietenkin netistä ja sen osoitteesta http://slanka-laihdutus.fi/. Eli nyt vaan hoikistamoon ja hoikistumaan!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti