Dieettipäivä II – 025

Venetsiassa on märkää koko vuoden, vaan ei räntämärkää!

Tänään on ollut auttamattomasti rauhallinen ja hiljainen päivä. Se tietenkin kompensoi eilistä, joka oli osittainen melko hektinen, joskin ylen mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Erityisesti eiliset mieleen painui terveydenhoitaja, jonka moista täällä meidän paikallisella terveysasemalla ei onneksi ole. En haluaisi missään, enkä koskaan edes törmätä moiseen ilmestykseen.
 

Eilinen on myöskin muuttunut toisessakin mielessä hankalaksi päiväksi. Lopetin kipulääkitykseni sunnuntaina. Kun on käyttänyt pari viikkoa voimakkaita kipua poissa pitäviä lääkkeitä, niin siitä on oma seurauksensa, siis lääkityksen lopettamisesta. Eli erilaiset vieroitusoireet ovat tulleen tulleet kuvaan mukaan juuri tänään. Eilen on vielä veressäni varmasti kemikaaleja niin paljon, että ei moiset ongelmat nousseet pintaan. Tänään on ollut siis toisin. Päänsärky on ollut vieraanani, erilainen levottomuus minässäni ja rauhattomuus, siis normaalia suurempi rauhattomuus.

Moisen ongelman tähden en lähtenyt edes uimahallille ja kuntosalille. Osin liukas keli on myös osasyynä menemättömyyteni, joskin minäni ongelmat olivat isommat kuin auton ongelmat.

Onnekseni olen onnistunut lukemaan. Uskomatonta kyllä, sillä olen viime aikoina onnistunut voittamaan lukemalla monta hienoa teosta. En tosin lue vieläkään kovin nopeasti eli kuin ennen leikkausta. Mutta lukutahti on jotensakin parantunut ja samalla on lukemisen mielekkyys on tullut takaisin. Viimeisin löytöni, tosin setä Kauppiksen käteeni pistämänä, oli Paul Verhoevenin kirja ”Jeesus Nasaretilainen”, jossa ihminen Jeesus riisutaan kaikesta myyttisestä jumaluudestaan ja saatetaan hänet ihmiseksi ihmisten joukkoon. Siitä kuitenkin enemmän myöhemmin ja toisessa blogissani.

Mutta huoneeni kaapista paljastui yllätys. Ostin ennen Levin matkalle lähtöä myös ison laatikollisen Slanka tutti-futti pusseja. Uskoin niiden jääneen Levin kämpille. Vaan jostain kummasta ne löytyivät omasta kaapista, alahyllyltä. Aivan avaamattomana. 

Nyt on siis mitä nauttia. Ja ilolla nautin tutti-fruttiakin, joskin vanilja on ehdoton suosikkimakuni Slankassa. Mutta slankaaminen kannattaa ja se saa kuitenkin peruilon hyväksi, vaikka lääkevieroitus onkin joskus hanakalaa.