Tänään on kiukku jo hivenen laskenut eilisestä,
sillä taisi menettää hyvin uskollinen ystäväni. Vaikka se olikin
rannetietokone, niin se on palvellut hyvin ja uskollisesti. Mutta mitä minä nyt
teen? Voinko jatkaa eloani ilman sitä? Huomaa. että en ole personalisointu
laitetta, kuten turkulaiset tekevä elukoilleen. Riittääkö minulle Memory Belt,
jota yleensä käytän uidessa, sillä nuo rannetietokoneet eivät saa sykettä
rintaan kiinnitettävältä lähettimeltä. Tosin en saa samaa tietoa kuin
rannetietokoneesta, en niin täydellistä ja yleispätevää. Toisaalta mitä teen
kaikella sillä tiedolla, sillä enhän ymmärrä edes mitä se kaikki saaman tieto
on tarkoittanut?
Tietenkin mieli on jo pidempään tehty Suunto Ambit –laitetta,
joka on vielä moninaisempi laite kuin tuo t6d oli. Sehän tekisi vaikka kartan
siitä missä olen liikkunut ja antaisi monin verroin sen tiedon, mitä tarvitsen
tai oikeastaan edes mistä uneksin. Mutta se on hintava, jopa käytettynä.
Samalla rahalla saa jo melkoisen tehokkaan läppärin. Mutta minullahan on jo
kaksi läppäriä. Siis miksi ostaisin uuden, kun voisin ostaa jotain
mielenkiintoisempaa itselleni.
Mutta muuten tämä pyhäpäivä on mennyt netissä,
lukiessa ja filmejä katsellessa. Olen näet yrittänyt katsoa erilaisia lyhytfilmejä,
jotka ovat melkoisen hieno elokuvan alalaji. Tietenkin olen katsellut päivän
Poirot –annoksen, vaikka minulla taitaa olla jo itselläni melkein kaikki, mutta
niitä katsoo uudestaan ja uudestaan. Eiväthän ne tarinoina ole kovin kummoisia,
mutta niiden toteutus on aivan ylivoimaisen loistavaa.
Ensinnäkin kaikki miljööt ovat tehty todella
suurella huolella ja tapahtuma-ajaksi ilmoitetun vaiheen omalla tyylillä. Se on
historioitsijalle todella herkullista katseltavaa ja nautittavaa. Tietenkin
sarjan esiintyjät ovat parasta mahdollista brittiläistä luokkaa. Miss Lemon on
tietty ehkä yllättävä suosikkini. Pikkutarkka ja täsmällinen kuten on
isäntäsäkin, ja kaikessa tässä todella onnistunut ja hurmaava karikatyyri.
Tietenkin on syytä ylistää itse Poirota esittävän Daveid Suchet’n loistavaa
ammattitaitoa esiintyä belgialaisena ja ranskankielisenä. Hänhän kuulostaa jopa
aidolta belgiltä, vaikka sellaisia ei ole edes olemassa, paitsi ehkä juuri hän.
Belgian asukkaat ovat joko flaameja tai valloneja. Tai, oikeastaan belgejä ovat
kuningashuoneen jäsenet, niin ja sitten tuo H. Poirot!
Tuo saman sarjan epäonnistuja eli kapteeni Artuhr
Hasting on myös mielenkiintoinen kaveri. Kiinnostunut urheilusta, hienoista
autoista ja pörssisijoittamisesta. Ihan kuin perusäijä! Mutta upeinta on
kuvauksien miljööt. Vaikka samoja rakennuksia käytetään milloin
loistohotellina, milloin Venäjän suurlähetystönä tai jonain pankkina, niin
interiöörit ovat erilaisia. Niihin ei ole uhrattu vain rahaa ja aikaa, vaan
hyvää makua ja mielikuvitusta.
Kuitenkin on aina hyödyllistä muistaa, että jotain Hercule
Poirot’lta puuttui. Onhan hän ihan kohtalaisesti tukeva, eikös väin. Eräässä
osassa tai jaksossa, jopa hänen vaatturinsa huomauttaa kilojen kertyneen herrän
vyötäisille. Varsinkin kun vaatteen pitää olla loistavasti istuva. Hänellä ei
ollut käytössään Slankaa, ei Hoikistamoa ja sen upeaa teammanageria Annea. Voi
Poirot raukka, varmaan hän kuoli ennenaikaisesti, ei suinkaan mihinkään muuhun
kuin sydänkohtaukseen. Siitä taisi olla nekrologi eli muistokirjoitus jopa New York Times –lehdessä 6. Elokuuta 1975.
Lehti ei ole muista mielikuvitushahmoista moista julkaissut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti