Dieettipäivä II – 034

Tänään olen harrastanut synnin tekoa, eli viettänyt tosi synnillistä elämää!

Kävimme näet tilaamassa joulukinkun. Katinalan lihasta ihan sellaisen perinteisen luulla varustetun kinkun, joka vielä suolataan itse ja sen jälkeen paistetaan. Tiedän, että se on hyvä ja maistuu hienolta, joskaan en viime joulun tavoin aio sitä itse syödä.

Menemme näet veljeni pojan perheen vieraiksi jouluaattona, johon tänään tuon perheen vanhempien kanssa suunnittelimme ruokalistaa ja kaikkea sitä mitä me valmistamme ja viemme joulupöydän antimiksi.

Kinkun lisäksi valmistamma pernalooraa, räätikkälooraa, pataattilooraa ja porkkanalooraa, mutta myös perinteistä rosollia johon ei tule kermavaahtoa. Ongelma on näet perheen naisväen, äiti ja kolme tytärtä, ongelma naudan proteiinin ja viljan proteiinin suhteen. Eli maidon asemesta kaikissa em. Tuotteissa käytetään kookosmaitoa, joka muuten toimii hyvin ja antaa valmistetuille ruuille todella hienon maun. Näin sanoo asiasta kokemusta omaava.

Näin päivä on pyörinyt syömisen ympärillä, joskaan en aio itse osallistua moisiin mässäilypitoihin. Tuolla nuorella perheellä on tosin varaa, sillä vaimokin on ohut kuin hämähäkin seitin lanka.

En uskaltautunut tänään uimahalliin, en myöskään kuntosalille. Syynä oli eilinen voipuminen ja en ole vieläkään siitä kunnolla toipunut. Ehkä flunssapiikin vaikutus on pitempi kuin oletankaan? Tai sitten olen vaan peruslaiska ja keksin aina hyvän syyn luistaa tekemisistä.

Tietenkin lasten tärkein tehtävä on toivoa joulupukkia, ja menneenä jouluna talossa vierailikin todella onnistunut ja hieno joulupukki, jota minä en edes tuntenut. Ilmeisesti se oli juuri se oikea ja aito. Flikat ovat jo kirjoitelleet lahjatoiveitaan, vielä kirjoitustaidottoman pienimmän siskonsa ja vielä pienemmän veljensä puolesta. Ihminen on muuten sopeutuvainen, sillä kun H-hetki tulee ja lahjoja ryhdytään avaamaan, niin ei kukaan enää pohdi mitä toivoin, vaan kaikki ovat tyytyväisiä siihen mitä saadaan. Tosin en ole koskaan ollut kovin suuri lahjansaannin ja kovan kaupallisen joulun ystävä. 

Pienet lahjat ovat parhaita ja jos ne ovat vielä itse tehtyjä niin sitä parempi.

Se on vähän sama kuin läskien haihduttamisen kanssa, itse pois saatu kilo on todella suuri ilo. Eli Hoikistamon tukiryhmä ja Slanka-tuotteilla slankaaminen on vaan mun juttuni, ei niinkään joulu, jolloin on pysäytyksissä koulu!