Dieettipäivä 15

Eilinen oli todella hektinen päivä. Oli menemistä ja tulemista sinne, tänne ja toisaalle ja miltei tänne. Ehdin toki pistäytymään Lopella ja hankkimaan pussit seuraavaan punnitukseen saakka. Se oli kaikkein tärkeintä. Niin ja sitten oli se vaakakin. Se näytti painon olevan 140.3 kiloa, eli minäni on kutistunut melkein 10 kilon verran. Olen jälleen itseeni melkein tyytyväinen, sillä ruokahalu kasvaa syödessä ja todella suureksi se paisuun kun kaloreita saa päivässä vähemmän kun ennen. Kuitenkin voisi pudotus olla siis suurempikin.

Mutta tämä päivä alkoi myös hektisesti, sillä ensiksi piti käydä verikokeessa sillä INR-arvo oli heilahtanut toiseen äärimmäisyyteen eli lähelle viittä. Tänään sain myös tulokset, jota kertoivat arvon olevan yhä liian korkealla eli varovaisuusasteen pitää olla myös korkea. Ja kuinka ollakaan perjantaina pitää mennä uuteen verinäytteen ottoon. Mutta en hellitä dieetistäni vaikka vastoinkäymisiä matkassa onkin.

Toki eilen yön ensimmäisten tovien aikana ehdin jotain lukaisemaankin. Työn alla oli professori emerituksen Matti Klingen 1999 kirjoittamassa MCMXCIX päiväkirjastani, Fin de siècle 1999 teoksessa hän kirjoittaa Helmikuun 1:päivänä otsikolla seuraavaa:

”Saako presidentti olla pyöreähkö? Churchill oli pyöreähkö, Kohl on iso, Napoléon oli pieni, de Gaulle pitkä. Paasikivi oli mieluumminkin iso, Mannerheim, Kekkonen ja Koivisto hoikkia ja selvästi aikalaisiaan pitempiä.”

Hän ei anna vastausta tekemään kysymykseen, vaan pohtii tulevia presidentinvaaleja. mutta itseäni tuo teksti sävähdytti, olenko perinyt samoja geenejä kuin sukulaismies Paasikivelläkin on ollut? Tiedän toki vastauksen, että läskit eivät ole sellainen perinnöllinen ominaisuus, joka on itsestään selvä kohtalo. Kyllä siinä on paljon itse aiheutettua ongelmaa mukana. Näin ainakin Mustajoki teokseen perustelee. Samoin suljetaan pois sellainen väittämä, että minulla olisi niin suuret luut että siksi painan niin paljon. Näin romahti eräs selitys omille läskeilleni.

Tosin tässä samassa yhteydessä Matti Klinge toteaa, että ulkonäöllä ja ulkoisella esiintymisellä on valtava – semioottinen – merkitys.  Näin hänen mukaansa ympäristö, tilanne ja välittyminen korostaa myönteisesti tai kielteisesti ihmisen ulkonäköä. Nyt vielä hän lykkää kaltaiselleni vammaiselle vanhukselle vielä ulkonäköpaineitakin, siis niiden terveydellisten seikkojen lisäksi. Toisaalta nyt kun jälleen ovat presidentinvaalit ovellamme, niin minun ei tarvitse niihin osallistua muuta kuin äänestäjänä, ei siis ehdokkaana. Se on todella hyvä se!