Miten mielenkiintoinen ja mahtava päivä onkaan nyt
kallistumassa kohden loppuaan. Illan viimeiset tunnit ovat menossa kohden
päättymistään uuteen päivään. Parasta päivässä on oli LL-ryhmän (Läskit
Lähtevät) kokoontuminen Annen luona Lopella. Eihän sinne ole kuin vajaat 20
kilometriä täältä Koskista.
Kiitos erityisesti Annelle, sillä hän saa tällaisen
vanhan äijänkin sukat pyörimään ja suostumaan melkein mihin tahansa. Siis on
hyvä kannustaja ja osaa nypästä juuri oikeasta hiussuortuvasta. Tietenkin parasta
oli puntarin näyttämälukema. Se oli tänään klo 17.30 ihan tasan 141,5 kiloa.
Eli minästäni on lähtenyt 8,5 kiloa nestettä ja läskiä! Se on mielestäni oikein
hienoa saavutus, varsinkin minulta.
Mutta aamu alkoi verikokeella, koska piti saada selvyys
INR-arvosta tässä ja nyt. Tosin tulokset tulivat niin myöhään tänään, että oli
ehtinyt kuntopyöräilystä uimahallin puolelle, jonne en sattuneestga syystä ota
mukaani puhelinta. Mutta huomenna heti aamusta kipitän tien toiselle puolen ja
ootan asiasta itse selvää.
Kalorien kuluttaminen uimahallin kuntosalilla ja altaassa
ei onnistunutkaan ihan niin hyvin kuin aiemmin oletin, kun kehuin polttaneeni
tuhat kaloria. Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja kaloreita kului 829, jonka luvun Movencount antaa. No, ei se
huonosti ole, ei suinkaan ja olen ihan tyytyväinen, joskin aina haluaisi vain
enemmän ja enemmän. Tällaiselle sohvaperunalle se on mielestäni hyvä saavutus.
Sykkeen lukemat olivat tänään seuraavat: yli syke 99,
alin 64 ja keskisyke 79. Tämä kokonaisuus syntyi siten, että ajoin ensin
intervalliajoa kuntopyörällä ja aikaa kului 20 minuuttia ja matkaa kertyi 9 kilometriä. Tosin tuo matka on todella
teoreettinen ja eräänlainen hypoteesi sitä, miten pitkälle olisin tuolla
tavalla polkien voinut päästä. Tämän jälkeen aloin uimaan ja koska vesi oli
märkää ja kohtuullisen luistavaa niin siinä meni 2,5 kilometriä. Tosin tällä
lukemalla ei tulevana keväänä voiteta mitään uinnin mestaruuksia. Tosin 16 v.
Jonille, joka on kuin sukkula on kovin vaikea edes pärjätä. Meneehän nuorimies
6 kilometriä kahdessa tunnissa. Siis siihen en pysty ikinä, en edes unissani.
En koskaan voi väittä, että olisin viisas tai älykäs, en
edes komea. Mutta voin todeta olevani oppinut ja jopa ns. korkeasti oppinut.
Mutta se kaikki ei auta näillä laskinmarkkinoille edes puupennin vertaa.
Innoissani, siis taas kerran, annoin johdattaa itseni lupaamaan kovan
tavoitteen saavuttamiseen. Eli Jouluksi, siis vuoden loppuun pitäisi pudottaa
yksi todella mahtava kinkullinen läskiä minästäni. Tämä tavoite on kiloina 20
ja sen eteen tulen tekemään kaikkeni. Tosin pitää säilyttää terve järki mukana
touhussa ja ainakin pääsääntöisesti myös kalsarit jalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti