Dieettipäivä 16

Nyt olen siirtynyt normaaliin päiväjärjestykseen, onneksi niin!  Eli muun hössöttämisen lisäksi saatoi käyttää hyväkseni uimahallin erilaisia palveluita.

Näin siis kävin ensin kuntosalilla, jossa poljin 40 minuuttia kuntopyörällä. Näin siis poljin 10 minuuttia enemmän kuin aiemmin.  ”Matkaa” tuli kuntopyörän mittariin 18,2 kilometriä. En osaa sanoa kaloreiden kulutus koska MemoryBelt ei katkaissut rekisteröintiä vaikka sen otin pois saunomisen ajaksi.

Toinen kuntoiluerä näyteltiin uima-altaassa, jossa matkasi tuli kaikkineen 3,25 kilometriä eli enemmän kuin edellisenlisillä kerroilla tai oikeastaan koko tänä vuotena. Eli olen itseeni enemmän kuin tyytyväinen.

Mikä oli sitten päivän saalia? Muuten tätä hienoa, nykyisin lähinnä metsästykseen liittyvää termiä, käytti kirjoituksissaan turenkilainen maanviljelijä Kustaa Paturi. Hän tarkoitti sillä yleensä pellon tuotto tai muuta saantia, eli näin voin ihan oikeasti soveltaa samaa kuntoilun tuloksiin. Eli ne ovat saalista parhaassa mahdollisessa mielessä. Eli päivän kuntoilemisen kokonaissaalis oli 1140 kilokaloria, ei siis hassumpi saavutus vanhalta, vammaiselta ja läskiltä äijältä!  Kaikkineen vietin sykevyöhän vyötettynä 3 tuntia ja 29 minuuttia. Se on minusta todellinen huippuaika.

Sykkeen mittaaminen meni hivenen pipariksi, sillä alin syke oli 39 ja se oli se luku joka tuli kun oli vyö riisuttuna saunomassa. Ylimmäksi sykkeeksi sain 98 ja keskisykkeeksi tuli 77, johon tietenkin vaikutti oman pienen osansa tuo alin, epärealistinen syke. Tietenkin voisin luetella melkoisen määrän muutakin mittarin ja tietokoneen antamaa tietoa, mutta miksi sen tekisin, kun en niistä tajua yhtikäs mitään. Tässä ei auta edes se paljon puhuttu oppineisuuskaan.

Mielenkiintoinen ihan oikea tieto on verenpaineeni, jonka mittasin kaksi (2) tuntia kuntoilutapahtuman jälkeen. Mittari näytti 130/84 (kuvassa) ja ne ovat minulle todella uskomattoman hyvät lukemat. Ilmeisesti pitäisi tehdä moinen kuntorupeama joka päivä, tosin myönnän sen olevan mahdotonta, ainakin nykyisten kilojen läsnä ollessa.

Kuitenkin pitää ylläpitää ja elättää henkistäkin minuutta. Sain postin tuomana ostamani kirjan, eli Rainer Knapasin kirjoittaman teoksen Monrepos Ranskalaisen kulttuurin pohjoinen keidas. Teos on vuodelta 2008, mutta nyt se vasta ilmestyi kirjastooni Huutonetin välityksellä. Olen sitä jo ehtinyt jotensakin lukaisemaan ja se on todella hieno teos. Mielenkiintoista tuossa menetetyn Viipurin kartanomaailmassa oli tietenkin sen kirjasto, joka on säilytetty Kansalliskirjaston suojissa ja yleisön nähtävissä. Eli tykästyi kirjaan tosi helposti, niin muuten yleensä tykästyn kirjoihin ehkä liiankin helposti! Niin ainakin muut toteavat asioidentilan olevan.

Palaan vielä vaakailuun eli punnitukseen. Mustajoki, tuo usein siteeraamani laihdutusguru, toteaa jatkuvat, että vaaka on läskin pahin vihollinen ja laihduttajan paras kaveri. Aamulla kotivaaka näytti 139,2 kiloa. Uimahallin vaaka oli kiltti ja todella hellaluonteinen, sillä se armeliaasti näytti 136,1 kiloa. Se varmaankin kaunisteli laihtumiseni onnistumista.  Näet kotivaaka osoitti aivan toisen tuloksen muutamaa hetkeä myöhemmin eli viisari seisahtui 138,1 kilon kohdalle. Mitä minun pitäisi uskoa.  Salaisesti toivon että uimahallin vaaka oli tosi tarkka ja velvollisuudentuntoinen, mutta pahaa pelkään.