perjantai 7. syyskuuta 2012

318. Dieettipäivä

Jos ajaa, niin ei polta, en polta muutenkaan!
Ollaan koettu melkoista hässäkää, sillä aamulla olin terveydenhoitajan vastaanotto, joka oli enemmän kuin mielenkiintoinen tapaaminen - jälleen kerran. Terveyskeskuksessa asioidessani kävin myös verikokeessa eli ns. INR-testissä. Tekstin tulokset tulivat iltäpäivällä, jolloin olin jo pitkälle tehnyt matkaa pohjanmaalle. Jonne tietysti saavuimme iltapäivän aikoihin.
Olin ottanut oman keltaisen paholaisfillarini mukaan, vetokoukkuun kiinnitetylle pyörätelineelle. Pyörä kulki hienosti mukana ja ei vaappunut ei keikkunut koko aikana. Onnistuin siis kokeilussani kuljettaa fillaria pidempiäkin matkoja kuin vain kotikulmilla huoltoon ja takaisin.

Matka ei toki ollut suoraa tulemista, vaan monta mutkaa oli matkassa ja sen tekemisessä. Ensiksi vierailtiin tietysti polttoainetankilla, mutta sitten matkan tärkeintä tekemistä. Lidl mainosti pyöräilypuseroa ja sellaista meni hakemaan heidän Tiiriön myymälästään. Vaan eipä siellä ollut kuin kaksi M-kokoista puseroa ja minun on vaikea kuvitella itseäni tuollaiseen kokoon ahtautumassa. Jouduin pettyneenä lähtemään matkaan ja manasi hämeenlinnalaisten kiinnostuksen pyöräilyvälineisiin.

Tämän jälkeen hain veljenpohjalta hänen kameransa, jonka avulla pitäisi ottaa Alajärven veljeni taidekokoelmasta kuvat vakuutusyhtiötä varten. Homma siis on tiedossa.

Kun tulimme Orivedelle, niin Pomo huomasi Lidlin myymälän. Hienoa, tein äkkikääntymisen ja päätin mennä kyselemään pyöräilyhaluni hämärää kohdetta tuosta matkalle sattuneesta myymälästä. Ja sieltä löytyi kaikki kokoja, jopa useita. Onneksi oriveteläiset eivät ole fillaroinnin ystävi. Näin saatoin saada oman ja olla enemmän kuin tyytyväinen. Olihan fillari mukana, joten perillä varmaan pääsisin kokeilemaan uushankintaani. Muuten ostin samalla myös uuden pyöräilykäsineetkin.

Koko yli 300 kilometrin matkan kotoa Alajärvelle olin vuotettynä sykevyöllä ja kaikki rekisteröityi sykemittariini. Valitettavasti unohdin kotiin lisälaitteen, jonka avulla saatan purkaa tiedot Movescountin nettisivuille. Mutta eipä hätiä mitiä, kotona sitten yritän saada homman hoidetuksi.

Jo melkoisen pian tulomme jälkeen pääsin tositoimiin. Uusi pusero ylle, vaippahousut jalkaan ja uudet käsineet käsiin ja menoksi, ihan kuten Annie Lenoksi! Päätin kiertää Alajärven ja virallisen reitin, ilman oikopolkuja. Kiertämiseen kului aikaa 52:01 minuuttia, joka antaa keskinopeudeksi 22,1 kilometriä tunnissa, sillä matkaa kiertämisestä kertyi 19,18 kilometriä. Lumia ilmoitti kalorinkulutukseksi 971 kilokaloria. Tosin Kuopion poikien Energynet antaa pyöräilyn energiankulutukseksi toteutuneilla arvoilla vauhdikkaalla ajolla 655 kilokaloria ja erittäin vauhdikkaalla menolla 1092 kilokaloria. Jos laskee nuo Kuopion tulokset yhteen ja jakaa kahdella eli siis vauhdikkaan ja erittäin vauhdikkaan ajon keskiarvon, niin se tulee lukuun 873 kilokaloria, joka minusta tuntuu noin kohtuullisen oikeassa olevalta arvolta. Suunto sykemittarin muistitila täyttyi lähes kokonaan tulee matkan tekemisestä ja MemoryBeltin unohdin kotiin, joten Lumiaan pitää luottaa ja katsella sykettä vain, ilman tallentamista, mittarista.

Sitten suihkuun ja tekemisiin, joita vasten oli paikkakunnalle raahannut pienentyneen volyymini. Eli skannasin emännän tädin Ruotsista tuomia valokuvia. Homma tuli tehtyä melkoisen helposti ja näppärästi.

Mutta onneksi on aikaa jäänyt muuhunkin, sillä veden, jota jo matkalla kului kokonainen litra, lisäksi on tietty slankannut. Miksi en olisi moista tehnyt. Ja olen suonut sitä parhainta ja ylevintä slankkaamista eli vaniljalla olen herkutellut. Herkutelkaa tekin!

2 kommenttia:

  1. Mitä kuuluu? Toivottavasti kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtuullista menoa, mutta en ole vielä päässyt sivistyksen päriin. Illalla tai huomenna jatka höpötystäni.

      Poista