Dieettipäivä II - 020

Haukalla metsästämistä keskiaikaisen miniatyyrin mukaan.

Tämän päivän on täyttänyt meneminen ja kohtaamiset. Ensiksi alku iltäpäivästä meni setä Kauppiksen luona. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, jopa kirjoistakin. Tietenkin puhuttiin myös menneistä vaaleista ja painin parastani. Setä Kauppis halusi käydä, vaikkakin kovin myöhässä, hakemassa tinkimaitoa Hakunilan korvesta, siellä olevalta maitotilalta. Mielenkiintoinen matka. Saimme viiden litran kannullisen oikeata, luonnollista ja meijäritöntä maitoa.

Meni vähän aikaiseksi, ja meinasin myöhästyä seuraavasta tapaamisesta, ja siksi sovimme setä Kauppiksen kanssa, että jätän hänet Hakinilassa pysäkille, josta hän yhdellä vaihdolla selviäisi kotiin Siilitielle. Näin sitten onneksi tapahtuikin.

Hakunilasta meni kehä III kiitäen lentokentälle ja oikeastaa oli aijoissa, sillä lennonkin piti olla, ja olisin etuajassa. Joskin sain odotella hetkisen vieraitani ja tulevaa kyytiäni.

Tuo tuleva kyydittävä oli minulle todella läheinen ja rakas ystäväni setä Brysseli ja hänen mukaan olivat tyttärensä, joista nuoremman kummi minulla on onni ja ilo olla. Het tulivat Brysselistä, joskin ensin junalla Amsterdamiin ja sieltä vasta lentäen Seutulaan. Mutta kaikki meni hienosti ja neiti Kummityttömi mukaan matka toimi kuin perfetto! 

Oli enemmän kun hienoa saada juetella itseään fiksumman henkilön kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Se oli todellista mielenrauhaa ja viihttymistä, vaikka autonratissa olikin.

Vein heidät setä Brysselin vanhempien luoksen, jotka tunne erinomaisesta. Oli hieno kuulla että hänen isänsä vointi on parantunut keväisestä, joskin ei se mikään huippuhyva vieläkään ole, mutta jos ei suuria vaadin, niin voi olla vähäänkin tyytyväinen.

Ja isolta kirkolta sitten kotiin. Siinä se päivä sitten meni. 

Kotona odotti toinen hieno yllätys. Siellä oli setä Lisensiaatin kiitoskortti hänelle lähettämästäni kirjasta. Tähän päivään on siis liittynut kolme minulle rakasta ja läheistä ystävää, sekä kaksi nuorta neitokaista, heidät kaikki on aina ilo kohdata ja kuulla heidän olemisistaan ja elämisistään.

Dieettipäivä II - 019

Doctor Angelicus, aka Pyhä Tuomas

Olen melkoisen usein osallistunut Demokraatti-lehden torstaisin pidettävään kirjalliseen visailuun. Kyseessä on sitaatti ja lukijan pitäisi tietää kirjoittaja, teosta ja vähän muutakin, tietenkin myös arvata saa.

Menneen viikon sitaatti ja vihje kuuluivat seuraavasti:

Kun viime visa sujui perin kehnosti, on aika palauttaa kansa synnintuntoon. Siinä tehtävässä tämä "enkeliopettaja" on varmasti pätevä ja sopiva, löytyyhän hän itseoikeutetusti pyhimyskalenterista. Nämä hänen 1980-luvulla suomennetut tekstinsä ovat sitten oikeasti vanhoja, eivät mitään viim vuosisadan kamaa.

Kuka mittavan kirjallisen tuotannon jälkeensä jättänyt alansa suurmies? Vastaukset oheisiin osoitteisiin viimeistään 23.10. mennessä. Yhdelle palkinto.

"Kohtuuttomassa halussaan ihminen pyytää sellaista, mikä ylittää hänen säätynsä ja olosuhteidensa tarpeet. Hän ei tyydy hänelle sopivaan. Niinpä jos hän on sotamies ja haluaa vaatteita, hän ei tahdo sotamiehen vaatteita vaan upseerin, ja jos hän on pappi, hän ei tyydy papin pukuun vaan haluaa piispan asun. Tällainen pahe estää ihmisiä saavuttamasta hengellisiä, koska heidän halunsa kiintyy liiaksi ajallisiin.

Tätä pahetta Herramme opetti meitä karttamaan kehottaessaan meitä pyytämään vain 'leipää' eli sellaista, mikä on itse kunkin olosuhteissa välttämätöntä nykyiselle elämälle; tätä kaikkea tarkoitetaan sanalla 'leipä'."

Kirjailijan tai tekijän tietäminen oli helppoa ja siteeraankin tuon ratkaisuksi lainattua omaa tekstiäni:

"Mielenkiintoinen lainaus ja ajankohtainenkin. Miksi me olemme uhranneet kaikki henkiset arvomme ahneuskapitalismin alttarille", toteaa visatehtävästä Lapin lomalta kirjasivistyksen pariin palannut Oscari.

"Tällä viikolla kisa oli nähdäkseni mielenkiintoinen, joskaan ei kovin vaikea. Jokaisen itseään kunnioittava medievistin pitää olla perille Keskiajan perusasioista. Tässä juuri on kyse siitä. Ei riitä myöhemmän tutkimukset tai selitykset, vana pitää mennä itse sylttytehtaalle.

Onhan meillä maailmassa vain yksi ja ainoa 'enkeliopettaja', mainio käännös sinänsä, ylitse myiden ja vertaista ei ole. Hän on siis Doctor Angelicus, Doctor Communis ja Doctor Universalis. Joskaan hän ei meidän protestanttiselle yhteiskunnallemme oli niin tärkeä opettaja kuin katoliselle maailmalla.

Sitten matka tietenkin vei autotallin harvoin käytettyjen kirjojen kaappeihin. Sieltä se löytyi!

Tuo teksti sopii tähän päivää kuin nenä naamaan. Kun sankarimme kirjoittaa että 'kohtuuttomassa halussaan ihminen pyytää sellaista, mikä ylittää hänen säätynsä ja olosuhteidensa tarpeet', ei voi välttyä yhdistämästä tätä tekstiä nykyiseen ahneuskapitalismiin, jossa vain halutaan kaikki minulle ja vain minulle ja heti. Miten näiden ahneiden roistojen käy – toivottavasti? 'Tällainen pahe estää ihmisiä saavuttamasta hengellisiä, koska heidän halunsa kiintyy liiaksi ajallisiin'. (TA) Huh, miten hienosti todettu!

Tämä pyhistä pyhin on tietenkin Pyhä Tuomas, eli Tuomas Akvinolainen. "

Nyt kisatehtävä on huomattavasti vaikeampi, ainakin minun subjektiivisesta näkökulmastani katsottuna. Vinkki sinänsä ja johdattelu ovat seuraavat:

Tämän viikon sitaatti

Yhä järeämmäksi käy sitaattien paino juhlapäivän lähestyessä. Tämän viikon kirjailija on saanut jopa kantaisän epiteetin, vaikka ei itse pilttuussaan oikein pysynytkään.

Siis kuka on tämä urasuunnitelmansa lakimiehenä alan epähumaanisuuden vuoksi haudannut ja muun muassa poliitikkona epäonnistunut henkilö, josta tuli lopulta kirjallisuudenhistorian suurmies? Mikä pariinkin kertaa suomennettu teos? Vastaukset oheisiin osoitteisiin viimeistään 30.10. mennessä.

"Kulkiessaan siellä päiväsaikaan ei voi kuvitellakaan, millaisia nämä kadut ovat öisin, niillä risteilee ihmeellisiä olentoja, jotka eivät kuulu mihinkään maailmaan; puolialastomat ja valkoiset hahmot reunustavat seiniä. Pimeys on täynnä elämää. Talojen seinien ja kadulla kulkijoiden välistä soluu käveleviä ja puhuvia pukuja. Jotkut raollaan olevat ovet puhkeavat nauruun. Korva tapailee noita sanoja, joiden Rabelais väittää paleltaneen ja sulavan. Katukivien välistä kuuluu laulunrenkutusta. Melu ei ole pämääräistä, se tarkoittaa jotakin: ollessaan käheätä se on ihmisääntä, mutta muistuttaessaan laulua siinä ei ole mitään inhimillistä jäljellä. Se muistuttaa pillin ääntä. Usein kuuluu vihellyksiä. Askelten äänessä on jotain uhittelevaa ja pilkallista. Kaikessa tässä on jotain pyörryttävää."

Mutta en osaa vielä sanoa kuka on tekijä ja mikä on teos. Tietenkin minulla on jonkinmoinen aavistus tekijästä, joka voisi olla esimerkiksi Thomas More, jolloin kyse olisi esimerkiksi hänen teoksestaan Utopia. Vaan en ole laisinkaan varma asiasta. Enkä pysty edes tarkistamaan asiaa, sillä nyt ei ole autotallinkaan kirjastosta apua, sillä en vaan löydä tuota, muistaakseni pienikokoista, teosta sen kaapeista.

Mutta katsotaan ja odotetaan torstaita. Sitä ennen kuitenkin haen hyvän ystäväni setä Brysselin ja tyttäret lentokentältä ja saadaan taas kerran parantaa maailmaan täysin rinnoin ja sydämen kyllyydestä.                                         

                                                                            

Tapaaninen II - 01 ja dieettipäivä II - 018

Mielenkiintoinen kirja mielenkiintoisesta kirjailijasta.

Tietysti esitän onnitellut täti Opelle, joka uusi kunnallisen mandaattinsa oman kuntansa valtuustossa. Lisäksi onnittelen veljeäni siitä, että hän ei tullut valituksi oman Etelä-Pohjanmaalla olevansa kuntansa valtuustoon. Pienet lapset tarvitsevat isäänsä enemmän kuin keskustalaisenemmistöisen kunnan valtuusto. Samoin varmaan käly on tärkeämpi kuin joku kälysen kunnan valtuusto. 

Sillä siellä toimii tuossa veljeni asumassa kunnassa yhden puolueen pakkovalta, ja vähemmistöjen sekaantumista moiseen ei varmaan sallita. Omasta mielestäni misään kunnassa tai ei edes eduskunnassa mikään puolue ei saisi pitää hallussaan enempää kuin 40 prosenttia paikoista. Näin sivettelu ja neuvottelut tulisivat pakollisiksi ja demokratia voisi entistä paremmin. 

Moitteet kaikille kanssakansalaisille. Olitte liian passiivisia ja jätitte äänestämättä. Näin menetitte oikeutenne arvostella kunnassanne tehtäviä päätöksiä seuraavan neljän vuoden ajaksi. Vain äänestämällä, sama mitä puoluetta tahansa, voi vaikuttaa.

Tänään tapasin Annen ja Annen vaa’an. Ei kovin paha sillä kaiken sairastamisen, matkustamisen ja liikkumattomuuden aikana olin saanut vain 100 grammaa lisää painoa eli läskiä entisten lisäksi. Onneksi ei sen enempää, sillä pahaa olen pelännyt. Parasta näissä tapaamissa on se, että voi keskustella sellaisen henkilön tai henkilöiden kanssa, joilla on laaja kokemus läskien lähdettämisessä. Tällä tarkoitan ryhmää kokonaisuudessaan, mutta eritoten Hoikistamon vetäjää ja teamleaderi Annea. Nytkin sain hienon vahvistuksen ajatuksilleni vähäisten yöunieni vaikutuksesta minääni. Moisen seurauksena minussani on sydämen aorttaproteesi ja rajusti liikaa läskiä. Proteesi toimii kunnolla ja nyt on vaan taisteltava liikojen läskien kanssa, sitä ikuiselta tuntuvaa taistelua.

Jokainen päivä elätän toivetta paremmasta, sillä enemmän kuin paljon haluan päästä uimahallille, niin uimien kuin kuntosalinkin pariin. Siitä vaan on nyt niin pitkä aika kuin saatoin harrastaa aktiivista liikuntaa, että olen tylsistynyt ja kuntokin on repsahtanut todella kurjaksi. 

Kuitenkin saatoin Annelle kertoa tiedon, jolla totesin hänen ennakkokäsityksensä vääriksi. Näet kerroin kuinkin olin varannut paluumatkalle Leviltä Hämeeseen kaksi litran pulloa, joissa kummassakin oli pussillinen Slanka vaniljaa. Ne kestivät loistavat matkan eivätkä tarvinneet edes kylmälaukkua. Viimeisen hörpyn otin 14 tunnin ajon loppuvaiheessa ja edelleenkin pirtelö oli hyvän makuinen ja kaikki aromit olivat säilyneet tallessa. Eli kaikki puheet siitä, että slanka ei kestä laimentamista, ei pitkää valmiina seisottamista tai ajan kanssa matkustamista, ovat huhuihin perustuvia.  Tuote kestää ja säilyttää kuntonsa, jopa paremmin kuin kuski.

                                                                                                

Dieettipäivä II - 017

Kuva lähitutulevasta?

Tänään jäänee kommentointini kovin vähäiseksi. Katselemme näet vaalituloksen muotoutumista. Jännitänne pääseekö veljeni valtuutetuksi ja tuleeko täti Ope uuudelleenvalituksia oman kuntansa valtuutetuksi. Siinähän on ohjelmaa ainakin yhden illan osalle.

Päivän kulku on ollut kovin tavanomainen. Äänestetty oli jo ennakkoon, kuten tapanani on ollut tehdä jo pitkään. Näin saa vain keskittyä vaalien tulokseen ja sen analysointiin. Tosin kunnallisvaalit ovat melkoisen eroavat eduskuntavaaleihin, presidentivaaleihin tai Eurovaaleihin verrattuna. Mutta oma mielenkiintonsa niillä kuitenkin on.

Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, siis yleisissä ja yhtäläisissä, en kirkollisissa, joita on äänestysikäsyyteni aikana järjestetty. Ulkomailla ollessanikin kävin uskollisesta äänestämssä lähestystöissä. Voiko minua lojaalimpaa kansalaista edes olla?

Dieettipäivä II -016

Alma Materini kirjasto, perustaja oli esi-isäni 160-luvulla.

 

Tavanomainen lauantai, ei erikoista, ei ihmeellistä ei mitään sykähdyttävää. Paitsi selän kunto heikkeni. Leikin näet herrasmiestä ja sellainen ei sopinu selkäni suunnitelmiin. Onneksi oli jo ennakolta soittanut täti Doctoressalle, joka muuten oli aamupäivän päivystämässä Forssassa,että tulisin noutamaan häneltä lääkemääräystä. Soiton aikana en toki tiennyt vielä selkäni suunnitelmista.

Aivan ensiksi menimme avittamaan täti Kirjailijaa, jolla olikin tarpeita enemmän kuin vähemmän kaupassa käyntiin. Ei hän olisi moisesta tavaramäärästä selvinnyt ilman autoa ja henkilökohtaista panostani. Eli tavaroiden,täti Kirjailijan ja omieni, raahaaminen sai selkäni jälleen oireilemaan - valitettavasti.

Pääsin ensimmäistä kertaa myös näkemään työni tuloksen, sillä toimitin Kirjailijan uusimman teoksen niin sivuntaiton kuin kannenkin puolesta. Oli muuten onnistuneen kaunis kokonaisuus, vaikka itse sen sanonkin. Täti Kirjailija piti sitä jopa vuoden kauneimpana teoksena. Ja se on paljon sanottu!

Kaupassa käynnin ja selkäni kiukuttelun jälkeen oli vuorossa veljeni tyttären pojan yhdeksänvuotissynttärit.Perheen äiti on koko suvun ja muidenkin hyvin tuntema kakkumestari. Nytkin oli leivottu niin perusteellisen monenlaista pakelssia ja isompaa ja pienempää purtavaa. Olisi siinä pöydässä viihtynyt kovasti antimista nautiskellen. Vaan enhän minä, uskollisena ja kuuliaisena slakkaajana moiseen sortunut.

Nyt vasta oli vuorossa täti Doctoressa, jolta hain apua nukkumiseni ongelmaan sekä tietenkin selkäni uusiutuneisiin kiputiloihin. Lääkkeitten käyttöni on hyvin voimakkaasti säädelty, sillä Marevan-vammaisena ei voi läheskään kaikkia lääkkeitä hyväkseen käyttää. Mutta sain määräykset ja sitten vain kotiin ja katsomaan Hercule Poirot -sarjan TYV esitystä.

Dieettipäivä II - 015

Klementium-kirjasto Prahassa.

Tämä päivä on ollut tyhjää täynnä. Tai oikeastaan varsin vähän on tapahtunut. Mutta olisiko sitten edes pitämän tapahtua mitään erikoista? Sainhan sentään luettua loppuun Panu Rajalan kirjoittaman Mika Waltarin elämäkerranteos, joka on kotuullisen kokoinen 800 sivuinen jättimäinen opus. Niinhän ovat jättejä olleet monet Mika Waltarinkin teokset. Pitää tuolla toisessa blogissani kirjoitta teoksesta laajemmin ja enimmin.

Eilinen blogikirjoitukseni oli keskeisessä roolissa kun tapasin oman terveysasemamme hoitajan, todella kolmen viikon tauon jälkeen, tänään aamulla. Eilenhän käsittelin vähäistä nukkumistani ja tänäänkin olen koko päivän tuntenut vain hirvittävää väsymystä. Suuresti arvostamani täti hoitaja J.R. oli juuri edellisenä päivänä kuunnellut psykiatrin heille pitämää esitelmään unesta ja yleensä nukkumisesta sekä mahdollisista unen avustajista.

Luennoitsija oli suositellut kahden eri perusaineen vuorottaista käyttö esim. rytmiin kuukausi toista ja sitten toinen kuukausi toisella. Tätä sietää kokeilla ja huomenna pitää konsultoida perhelääkäriämme eli täti Dottoressa, ja tiedustaa hänen näkemystään asiasta ja mahdollisesti reseptiä tai puhelinmääräystä oman kylän apteekkiin. Olen jo itsekin huolestunut jatkuvasta väsymyksestäni, se haittaa jopa lukemista ja tätä kirjoittamistakin. Näin siis vaikutukset liittyvät jo näköönkin.

Kunto on raihnainen, ei voi edes uimista ajatella. Sekä ei tunnu vaan kestävän, vaikka parempi se on kuin viikko sitten - paljonkin parempi. Fillarointia ei voi edes ajatella, keli, eli lumi ja sateet ovat moisen esteenä. Toisaalta kuitenkin luen erään artikkelin kuntopyöräilystä sisätiloissa. Ydinsisältö oli se, että pitää polkea puoli minuuttia niin suurella teholla kuin vain pystyy. Eli minulla se varmaankin tarkoitta uimahallin pyörässä yli 10 teholla tapahtuu polkemista.Välillä pidetään tauko, jonka pituus voi vaihdella, mutta ilman mainittavaa vastusta. Tämän pitäisi kuluttaa noin 200 kilokaloria, vaan ei muistaakseni kerrottu monen pyrähdyksen yhteiskulusta tarkoitettiin. Pitää kuitenkin moista kokeilla kun vaan selviän kuntopyörän satulaan. Ajatus tuntuu jopa mielenkiintoiselta, haastavalta ja ehdottomasti kokeilun arvoiselta.

Eli nyt on tehtävä jotain erityistä, sillä muuten tämä menee leikkimiseksi. Mutta mitä tämä erityinen sitten on niin sitä en tässä vaiheessa vielä tiedä enkä osaa edes arvioida.

Dieettipäivä II – 014

Levin korvessa olevan Korpimajan yläparvi, minun tilani öiseen aikaan.

Mihin voin uskoa? Voinko enää mihinkään? Onko kaikki vain unelmaa? Missä lienee oikea totuus? Vai onko totuus suhteellinen suure? Kuka valehtelee? Valehteleeko kukaan? Vai onko kysymyksessä hevosmiesten tietotoimistot? Mistä saan oikeata tietoa? Onko painettuun sanaan luottamista? Eikö musta valkoisella enää kerro totuudesta? Emmekö me enää rakasta totuutta?
 

Kysymyksiä vaikka muille jakaa ja loput vielä jää almuiksi tarvitseville. Tosin jo Kustaa Paturi 1850-luvulla vastusti almujen jakamiseen perustuvaa vaivaishoitoa, jota puolestaan innolla kannattaa myöhempi senaattori ja ns. suomalainen suurmies Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen. Ei siis edes almuja tarvitseville, sillä olenhan Kustaa Paturin miehiä. Hänestä kirjankin tehnyt.

Toisaalta kyseessä voi olla kirjoittamisen aika, sillä ensimmäinen kirjoitus on ilmestynyt marraskuussa vuonna 2009 ja toinen tämän vuoden lokakuun alkupuolella. Mistä siis on oikein kyse? Olenko täysin nujerrettu? Ja kun kyse on vain nukkumisen määrästä ja sen vaikutuksesta ihmisen painoon. Tai oikeammin mahdollisesta vaikutuksesta minun omaan ongelmaani, eli läskeihin, joita joudun kantamaan mukanani.

Tuossa vanhemmassa artikkelissa todetaan melko yksikertaisesti, että Suomalainen tutkimuksen mukaan yli yhdeksän tunnin yöunia nukkuvat ylipainoiset sairastuvat aikuistyypin diabetekseen noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin 7 – 8,5 tuntia nukkuvat. Tosin pitkiin yöuniin liittyvä lisäriski kuitenkin katoaa dieetin, liikunnan ja laihtumisen myötä. Tosin tutkimuksessa myönnetään, että myös lyhyet yöunet yhdistetään usein lisääntyneeseen diabetesriskiin. Tosin tässä tutkimuksessa ei moista yhteyttä havaittu.

Onneksi minulla ei henkilökohtaisesti ole diabetesta ja yleensä veriarvoni ovat melkoisen oivalliset, niin kolesterolin kuin sokeriarvojenkin osalta.

Tämän vuoden 2009 artikkelin mukaan tutkijat eivät tiedä miksi pitkään nukkuminen altistaa diabetekselle. Yhteys voi esimerkiksi selittyä jollain kolmannella seikalla, jota tutkimuksessa ei havaittu. Joka tapauksessa tulokset korostava laihduttamisen ja liikunnan tärkeyttä diabeteksen ehkäisyssä.

Tämän kuun alkupuolella sitten jyrähti.

Tutkijat ovat todenneet, että unen merkitys painonpudotuksessa on uskottua suurempi. Eli jos läskit ovat ongelmasi, niin muista nukkua kunnon yöunet. Näin on, koska univaje sekoittaa ihmisen hormonit niin, että ruokahalu kasvaa ja jopa vähällä univajeella on jo tämä vaikutus.

Tässä amerikkalaisessa tutkimuksessa on havaittu selvä yhteys ylipainon ja lyhyiden yöunien välillä. Nämä tutkijat tulevatkin siihen johtopäätökseen, että laihduttajan elämäntapamuutoksessa pitäisi ottaa ruokavalion ja liikunnan lisäksi huomioon myös nukkuminen ja unien määrä sekä laatu.

Miten tämä kaikki liittyy minuun. Minulla on kaksi tässä käsiteltyä ongelmaa, eli läskit, joita on todella liikkaa ja nukkuminen. Olenhan koko ikäni ollut huono nukkumaan. Tarinat koko yön valvovasta pienestä minästäni, joka ei ketään häirinnyt, ovat tuttuja. Nytkin pärjään hyvin parin tai kolmen tunnin yöunella. Mutta onko tässä syys todellisiin läskeihini?

Olen tietty yrittänyt käyttää nukahtamislääkitystä ja silloin onnistun samaan jopa 5 tai 6 tunnin unet. Mutta se on aivan loistava poikkeus. Olen kukkuva kuin käkikello, vaan harvoin nukkuva. Eli Slankaamisen lisäksi minun pitäisi osata tai pystyä nukkumaan kunnolla, ainakin 7 tunnin yöunet. 

Lapin matkallakin riitti kun ummistin silmäni 10 minuutin ajaksi ja niin olin taas touhua ja puhtia täynnä. Kyllä minä helposti nukahdan, mutta unta riittää vain tunniksi tai korkeintaan pariksi. Siis tässä eräs lisävammani, jota olen aina potenut – minä vanhan ja vammainen.

Eli valvonko vai nukunko?

                                                                         

Dieettipäivä II – 013

Levin korven Korpimarjan oleskelutila - tyyliton!

Tänään ne saapuivat. Olivat matkaa tehneet 24 tuntia. Nokialta menivät Manseen ja sieltä Helsinkiin ja sitten vasta takaisin 60 kilometriä, eli Tampereen tien varrelle meille kotiin. Siis kyse oli niistä eilisistä Katmandoo Miles –kengistäni, jotka toimitti Nokialainen yritys Lujakunto Oy. Tapahtui tänään toinenkin ihme postin kohdalla. Puhuin tai oikeastaan tiedustin mistä voisi löytyä Juha Kuisman kirja Lempäälän paikannimistä. Moinen teos on juuri ilmestynyt. Minulle tiedotti Lempäälän kirjakauppa, että heiltä sitä löytyy ja voivat moisen teoksen lähettää.

Eli kaksi pakettia postista ja iso nippu monisteita Levin korpeen sisarelleni. Löysin Kemppisen blogin ohjaamana Samuli Paulaharjun vähän yli 60-sivuisen kirjoituksen Seitoja ja Seidan palvontaa vuodelta 1932. Tosin se oli PDF-versiona eli periaatteessa netin kautta luettavana. No ei siinä nettiä tarvita, tietokone riittää kuhan toimitan muodossa tai toisessa tiedoston vastaanottajalle. Vaan oli se niin vaikeaa lukea asia tietokoneelta. Voiko muuten vaikeampaa olla – ei ainakaan sisarelleni. Eli tulostin sen ja vein postiin. Samalla lähti myös kirja setä Tomputtajalle Kuopioon. Eli posti oli käyttämieni palveluiden pääasiallinen tuottaja.

Muuten tänään olen saanut ajaa jopa autolla. Menin sillä tietenkin muutaman sadan metrin matkan postiin, kun se vaan tuntui niin hyvältä. Ei tuo parahultainen selkä ole vieläkään kunnolla toipunut, mutta nyt sen kanssa voi elää ihan sovussa. Eli vielä on lievää kipuilua jäljellä, joten olen alistunut ajokieltooni, joka nyt on onneksi päättynyt. Suunnitelmissani on näet mennä pääkaupunkiimme perjantaina.

Messukeskuksessa on näet kirjamessut torstaista sunnuntaihin ja täti kirjailijan kanssa olemme suunnitelleet päivän viettämistä moisissa iloissa. Muuten olen taittanut ja tehnyt kannen täti kirjailijan uusimpaan teokseen. En ole vielä koekappaletta nähnyt itse, mutta tekijä on onnesta lääpällään, sillä se on ulkoisesti kaunis ja tekstikin on sivuille hyvin taitettu. Kyseessä on aforismikokoelma, joka on vain noin sadan sivun laajuinen. Tein tekemiset ennen Levin korpimatkaa. En olisi moiseen edes kyennyt, sillä pitkä istuminen tietokoneen ääressä ei vieläkään tahdo toimia kunnolla.

Mutta tuleva viikko tietää mahdollisuutta osallistua Hoikistamon vertaistukiryhmään. Sitä innolla odotan ja vielä on eräs testaaminen raportoimatta. Se on toki korpivaelluksen jälkeistä satoa, mutta testi kuitenkin.

Dieettipäivä II – 012

Kaikeksi onneksi kielteisissä tapahtumissa ja asioissa on myös usein hyvät ja erinomaiset puolensa. Näin on siis nytkin. Kun olen autokelvoton ja en pääse, tai paremminkin joudu, menemään ostoksille kauppoihin, niin onneksi apuun tulee netti ja sen mahdollisuudet ostosten tekoon.

Törmäsin myöhään eilen illalla taisi olla jo yötäkin, nettilehden palstalla pieneen mainokseen. Siinä tarjottiin ostettavaksi Katmandoo Miles talvijalkineita. Olen moisten tarpeessa, sillä edellisten sulkemismekanismi on rikkoutunut ja sitä edelliset Camel-jalkineet ovat jo monta talvea sitten, ainakin yli kymmenen vuotta sitten, nähneet parhaat päivänsä.

Minä siis panin tuumasta toimeksi ja tein tilauksen. Myyjänä oli Nokialla toimiva nettikauppa Lujakunto Oy. Yrityksen nettiosoite on: http://www.lujakunto.fi/. Mutta miksi teen tämän hurjan tykityksen yksistä kengistä?

Kun olin yön tunteina tilaukseni tehnyt, niin ennen puolta päivää tuli jo yritykseltä viesti, että tilaamanne tuote on postitettu! Siis yhden aamupäivän aikana oli tehty koko homma. Se jos mikä, on sitä hienoa ja nopeaa palvelua. Eikä minun tarvitse lähteä etsimään kaupoista ja kulkemaan myymälöissä. Saan tavarat todennäköisesti jo huomenna kotiin. Kun vasta huomenna saan mennä aktiivisti autoilemaan, vaan ei tarvitse lähteä minnekään. Se muuten on minusta luksusta!

Olisi muuten hienoa jos saisi tuon hyvin toimivan firman logon tuohon tämän blogin reunaan. Voisitte sitten aina tarpeen ja puutteen iskiessä, lähteä vaivattomalle ostosmatkalle. Sekin olisi hienoa, ei tarvitsisi erikseen tallentaa osoitetta, josta varmaan tulen toistekin tekemään hankintoja. Onhan toki mielessä uuden Suunto Ambit sykemittari-rannetietokoneen hankinta. Mutta ei ihan vielä eikä juuri nyt.