Edelleen
oleminen Levin korvessa jatkuu. Sivistykseen saapumiseen menee vielä
aikaa. Tosin tänään emme ole purkaneet mitään, korkeintaan
turhautumisiamme! Eli sunnuntaita on vietetty parhaiden kristillisten
perinteiden mukaisesti, emme ole työtä tehneet. Lyijylevyt saavat
odottaa huomiseen ja silloinkaan en ryhdy urakalla tekemään mitään.
Miten
me kaksi vanhaa ja vaivaista äijää, siis lankoni ja minä itse,
pystyisimme tekemään kovin kummoista? En suostu kiipeämään
heiluville tikkailla, sillä melko varmasti koen moisesta
urheilumuodosta rymisevän alastulon ja kun lääkärit eivät ole
vielä edes paikka ja heidän toimitilansa valmiina, niin se tietäisi
piippaa-autolla menemistä Rovaniemelle asti. Siis aina parinsadan
kilometrin yhdensuuntaista turhaa matkaa.
Tämä
päivä on omistettu henkisemmille harrastuksille. Olen siis
paneutunut lukemiseen. Eräs työn alla oleva kirja on Panu Rajalan
kirjoittama Mika akateemikko Waltarin elämäkerta ”Unio Mystica,
Mika Waltarin elämä ja teokset”. Kirja on melkoisen
mielenkiintoinen esitys tuotteliaasta kirjailijasta, sen laajuus on
yli 800 sivua, eli tekemistä pitää.
Mutta
oleellista kuitenkin on, että tässä epäsäännöllisyyden
paratiisissa, ainakin mitä tulee lappalaisiin ruokailuaikoihin, olen
pystynyt noudattamaan omaa ruokailutottumustani. Eli olen slankannut
ja käyttänyt siis niitä ruotsalaisia Slanka-tuotteita, joita me
hoikistamossa käytämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti