Dieettipäivä II – 010

Sisareni ikkunalla kukkivat orkideat.

-->

Anteeksipyyntöni kaikille tämän blogistanini lukijoille tästä pitkästä hiljaisuudesta, johon olen syyllistynyt. Syy moiseen on kuitenkin ollut kohtuullinen, vaikka ei tietenkään Hercules Poirot'n käsittelyn j tarkastelun kestävää.

Näet viime maanantaina lääkäriaseman lyijyseinien purkamisessa saamani selkävamma vihoitellut on ja pitää yllä moista vihaa vieläkin. Tätäkin tekstiä kirjoitan sängyssä löhöten ja vielä on tiukasti tuskia selässä ja ei aina edes kunnolla uskalla yskäistä, sillä se aiheuttaa melkoisia lihaksistossanikin tuntuvia iskuja. Voihan sitä vaikka moisen iskun kautta pudota vaikka sängystäkin.

Koko mennyt keskiviikko oli tiukkaa ajamista Levin korvesta sivistykseen eli tänne Aleksis kivenkin niin mainostamaan eteläiseen Hämeeseen. Siinä meni aikaa noin 14 tuntia. Vaikea ei suinkaan ollut ajaa, kestin tuskat kuin mies. Ongelma olivat nousut pois autosta, pissalle tien poskeen tai muille asioille eri levähdyspaikoille. Matkalle oli määritelty yksi keskeinen pysähtyminen, eli Vaskikelloon, noin puolessa välissä Oulua ja Jyväskylää. Kaverini, joka on kerännyt yli 100 ämpärillistä puolukoita, oli näet luvannut tuoda ostamani marjat tuohon paikkaan,joka oli lähellä hänen kotiaan. Se olikin pisin pysähdys matkallani.

Keli matkalla oli vaihteleva. Leviltä Kolariin eli Tornionjoen laaksoon oli huurteista, vaan ei liukasta. Saattoi siis ajaa kohtuullisella nopeudella. Kolarista Tornioon oli lähes koko matkan uutta luistavaa lunta, ja jopa yli kymmenen senttiä. Tie oli siis liukas ja kun aurinko vielä loppumatkasta lämmitti, niin se oli todella liukas ja luistava. Piti tyytyä ihan tavalliseen rajoitusten mukaiseen nopeuteen.

Varsinainen sade alkoi vasta Vaskikellon jälkeen ja kesti aina kotiin tuloon asti ja kyllä taivas osasi itkeä, oikeastaan se jopa ylitti kaikki odotukseni veden runsaudessa. Jo hyvissä ajoin aamulla, jossain Pellon paikkeilla tai Ylitorniossa, oli soitellut kotipaikkakuntani fysioterapeutille, joka on aiemminkin hoitanut selkääni. Tosin sain ajan vasta torstaiksi illalle. Hyvä niinkin.

Kaikki tietämättömät ehdottivat minulle lihasrelaksanttipiikkiä, se olisi nopea helpotus vaivoihini. Mutta kun kyseessä on lihasrelaksantti, niin siitä tulee aina ongelma. Kun näet tuo sydänkin on lihas, siinä missä muutkin lihakset. Ja miten se soveltuu yhteistyöhän sydämessä olevan proteesin kanssa? Lamauttaako se lihaksia kuten sen pitäisi, eli mitä se tekee sydämelleni. Eli valitsin takuuvarman luonnonmenetelmän ja päätin kiiruhtaa suoraan kotiin saamaan ne akupunktiopiikit.

Ne ovat helpottaneet oloani ja kuin vielä huomenna menen uudestään, niin varmasti pystyn jo tiistaina elämään melkein ihan oikean ihmisen elämään kaikkine menemisineen.

Tietenkin Slanka oli mukana matkassa ja teinkin mielenkiintoisen testin ko. Juomalla. Tulos oli yllätys ja se kuitenkin täyttää kaikki mahdolliset tieteellisen kokeen kriteerit. Mutta asiasta kerron vasta huomenna tai tiistaina kun, siis iso jos kuitenkin vielä, pääsen Hoikistamon tapaamiseen.