Dieettipäivä II – 014

Levin korvessa olevan Korpimajan yläparvi, minun tilani öiseen aikaan.

Mihin voin uskoa? Voinko enää mihinkään? Onko kaikki vain unelmaa? Missä lienee oikea totuus? Vai onko totuus suhteellinen suure? Kuka valehtelee? Valehteleeko kukaan? Vai onko kysymyksessä hevosmiesten tietotoimistot? Mistä saan oikeata tietoa? Onko painettuun sanaan luottamista? Eikö musta valkoisella enää kerro totuudesta? Emmekö me enää rakasta totuutta?
 

Kysymyksiä vaikka muille jakaa ja loput vielä jää almuiksi tarvitseville. Tosin jo Kustaa Paturi 1850-luvulla vastusti almujen jakamiseen perustuvaa vaivaishoitoa, jota puolestaan innolla kannattaa myöhempi senaattori ja ns. suomalainen suurmies Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen. Ei siis edes almuja tarvitseville, sillä olenhan Kustaa Paturin miehiä. Hänestä kirjankin tehnyt.

Toisaalta kyseessä voi olla kirjoittamisen aika, sillä ensimmäinen kirjoitus on ilmestynyt marraskuussa vuonna 2009 ja toinen tämän vuoden lokakuun alkupuolella. Mistä siis on oikein kyse? Olenko täysin nujerrettu? Ja kun kyse on vain nukkumisen määrästä ja sen vaikutuksesta ihmisen painoon. Tai oikeammin mahdollisesta vaikutuksesta minun omaan ongelmaani, eli läskeihin, joita joudun kantamaan mukanani.

Tuossa vanhemmassa artikkelissa todetaan melko yksikertaisesti, että Suomalainen tutkimuksen mukaan yli yhdeksän tunnin yöunia nukkuvat ylipainoiset sairastuvat aikuistyypin diabetekseen noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin 7 – 8,5 tuntia nukkuvat. Tosin pitkiin yöuniin liittyvä lisäriski kuitenkin katoaa dieetin, liikunnan ja laihtumisen myötä. Tosin tutkimuksessa myönnetään, että myös lyhyet yöunet yhdistetään usein lisääntyneeseen diabetesriskiin. Tosin tässä tutkimuksessa ei moista yhteyttä havaittu.

Onneksi minulla ei henkilökohtaisesti ole diabetesta ja yleensä veriarvoni ovat melkoisen oivalliset, niin kolesterolin kuin sokeriarvojenkin osalta.

Tämän vuoden 2009 artikkelin mukaan tutkijat eivät tiedä miksi pitkään nukkuminen altistaa diabetekselle. Yhteys voi esimerkiksi selittyä jollain kolmannella seikalla, jota tutkimuksessa ei havaittu. Joka tapauksessa tulokset korostava laihduttamisen ja liikunnan tärkeyttä diabeteksen ehkäisyssä.

Tämän kuun alkupuolella sitten jyrähti.

Tutkijat ovat todenneet, että unen merkitys painonpudotuksessa on uskottua suurempi. Eli jos läskit ovat ongelmasi, niin muista nukkua kunnon yöunet. Näin on, koska univaje sekoittaa ihmisen hormonit niin, että ruokahalu kasvaa ja jopa vähällä univajeella on jo tämä vaikutus.

Tässä amerikkalaisessa tutkimuksessa on havaittu selvä yhteys ylipainon ja lyhyiden yöunien välillä. Nämä tutkijat tulevatkin siihen johtopäätökseen, että laihduttajan elämäntapamuutoksessa pitäisi ottaa ruokavalion ja liikunnan lisäksi huomioon myös nukkuminen ja unien määrä sekä laatu.

Miten tämä kaikki liittyy minuun. Minulla on kaksi tässä käsiteltyä ongelmaa, eli läskit, joita on todella liikkaa ja nukkuminen. Olenhan koko ikäni ollut huono nukkumaan. Tarinat koko yön valvovasta pienestä minästäni, joka ei ketään häirinnyt, ovat tuttuja. Nytkin pärjään hyvin parin tai kolmen tunnin yöunella. Mutta onko tässä syys todellisiin läskeihini?

Olen tietty yrittänyt käyttää nukahtamislääkitystä ja silloin onnistun samaan jopa 5 tai 6 tunnin unet. Mutta se on aivan loistava poikkeus. Olen kukkuva kuin käkikello, vaan harvoin nukkuva. Eli Slankaamisen lisäksi minun pitäisi osata tai pystyä nukkumaan kunnolla, ainakin 7 tunnin yöunet. 

Lapin matkallakin riitti kun ummistin silmäni 10 minuutin ajaksi ja niin olin taas touhua ja puhtia täynnä. Kyllä minä helposti nukahdan, mutta unta riittää vain tunniksi tai korkeintaan pariksi. Siis tässä eräs lisävammani, jota olen aina potenut – minä vanhan ja vammainen.

Eli valvonko vai nukunko?