dieettipäivä 336

Helene Schjerfbeckin grafiikanlehti.

Eilisen päivänaikana riitti menemistä pisteestä A pisteeseen B, ja muutaman mutkan kautta tehtynä. Eli A on koti ja B on Alajärvi. Eilen myös Tillman blogissaan totesi liikkuvansa Nelimarkan työstämissä maisemissa, niin olen sillä siis minäkin. Onhan paikkakunnalla jopa Nelimarkka museokin. Ja veljelläni on jopa muutama Nelimarkan taulukin. Mistä lie moisia hankkinutkin.

Matka meni mukavasti, kunhan ensin selvittiin esileikeistä, jotka kestivät parisen tuntia. Hain matkalla muutaman kirjankin Hämeenlinnan Käikäälästä. Ostin mm. Riikka Ala-Harjan kirjan,onhan tämä myös entinen oppilaani. Ostin myös Helvi Hämäläinen teoksen Raakileet. Piti vielä hakea omenoita vietäväksi Levin korven asukkaille. Kun vielä on perunoita, punakuuria, porkkanoita ja kananmunia, niin suuremmat kokonaisuudet on lueteltu. Tietenkin vien mukanani aina kirjoja systerin kirjahyllyyn. Nytkin matkassa on Paasilinnan ja Tuurin teos Inaria purjehtimassa sekä Kirja vanhoista Lapin kartoista.

Ilta meni maailmaa parannellessa ja Pomon maankuulua kaalilaatikkoa. Itse en vaan sitä nautintoa suo pienelle persoonalleni. Eli Slanka-tuotteilla slankkaan ja maistuvat todella hyvän makuisilta. Suuri suosikkini on tietty vaniljan makuinen. Siis, en tarvitse Pomon kaalilaatikkoa vaikka se maailmankuulua onkin.

Tänään lauantaina olen ollut monen, monen vuoden jälkeen sienimetsällä. Keräsimme suppilovahveroita sisarelleni. Saimme melkoisen saaliin hyvin lyhyessä ajassa. Ehkä vielä iltapäivää uusimme saalistusretkemme. Onko mitään mahtavampaa kuin viedä tuliaisiksi hienoja ja aromikkaita sieniä ja pari isoa laatikollista omenia? Muuten omat ja suppilovahverot eivät kasva Levin korkeudella.

Tosin tuo sienestämässä oleminen ei liity kovin suuresti liikuntaan tai edes ulkoiluun. Sillä niin pieneltä alueelta saimme sienisaaliin kerätyksi. Ja kun vielä sataa ropsutteli, niin pientä kiirettäkin oli, sillä olehan koko mies sokerista, joten huonosti siinä kastumisessa kävisi.