keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Dieettipäivä II – 115



Melko sofistikoitu fillarilaukku.
TAUTITILA

Miten tämä päivä muodostuikaan taas voivottelun ja valituksen päiväksi. Jotenkin tästä päivästä vaan muodostui moiseen tekemiseen ja asenteeseen lukittautunut päivä. En tietenkään ehtinyt edes ajatelle tehostettua liikkumista. Toisaalta oli vaan niin pirun hyvä syy lyödä laimin kaikki fyysinen ponnistelu.

Tuo syy oli oikean jalan iskiashermo, joka on kiukutellut jo jonkin aikaa, mutta tänään se ylittyi entisestään. Ei siis tehnyt mieli mitään muuta kuin saada kipu pois mahdollisimman nopeasti ja näppärästi. Tietysti sitä voisi turvautua kemiaan, ja ottaa liharelaksanttia, vaan ne kun ovat minulta kiellettyjä kemiallisia aineita. Sydänkin kun on jostain kumman syystä lihas ja se ei minulla siedä mitään relaksoivaa siis lihaksia laukaisevaa ainetta.

 RATKAISU

Tavalliset, minulle sallitut kipulääkkeet eivät ole kovin tehokkaita ja niihin jää helposti nalkkiin. Näin sanon ihan kokemusta omaavana. Mutta tietenkin minulla on se varmasti vähintään kahdesti vuodesta tällaisissa tilanteissa käyttämäni apu. Eli soitin fysioterapeutilleni, joka toimii uimahallin ja kuntosalin kanssa samoissa tiloissa. Hän ilmoittikin, että ottaa minut vastaan jo samana iltana muiden töittensä jälkeen. Ja näin menin siis pöydälle ja sain akupunktiopiikkejä minääni.

Ainakin nyt tuntuu vasen takajalkani toimivat paljon kivuttomammin kuin ennen piikkien antamista. Toivottavasti se vielä illan vanhetessa ja yöksi muuttuessa vapautuu totaalisesti kivuista. Olen siis hyvin luottavainen, sillä tuo käyttämäni shamaani vanhoine kiinalaisine temppuineen onnistuu aina.

SILMÄLASIT

Toki päivällä käytiin isolla kirkolla, josta saimme ilmoituksen Pomon uusien silmälasien saapumisesta. No, hänen piti hankkiman sellaisen mahdollisimman edulliset ja halvat silmälasit, koska niillä on käyttöä vain puoli vuotta, jonka jälkeen se vasenkin silmä leikataan vapaaksi kaihista. Perusasenteeltaan Pomo on pihiä pihimpi. Tietysti hänen toiveittensa mukaisesti toimi, olisinko muutenkaan voinut. Mutta sellaisia tarjoussilmälaseja ei ole oikeastaan edes olemassa. Ne ovat jotain Tiimarin lukulasien tapaisia hiomatta tehtyjä eli vain puristettuja laseja. Niissä ei ole mitään yksilöllisiä ominaisuuksia esimerkiksi ns. sylintereitä. Yritimme ostaa siis jotain, jota ei oikeassa elämässä edes ole, siis aikuisen oikeasti.

Näin siis lasit kuitenkin maksoivat kohtuullisesti, vaan ei mitenkään ylenmääräisesti. Mielenkiintoista kuitenkin on, että jos ostaa vanhoihin sankoihin uudet linssin, niin niistä veloitetaan vähintään 60 euron hiontapaksu. Se on mielestäni todella paksua varastamista, sillä uusien sankojen hinta on jopa alle tuon. Vai onko nyt niin, että meidän pitää kuluttaa ja kuluttaa, enemmän ja enemmän! Eikö sitten uusien sanojen linssejä tarvitse lainkaan hioa, kun niistä ei tuota maksua mene. Mihin siis perustuu tuo kerskakulutusta lisäävä maksu? Minä vaan kysyn.

SLANKA
Juomisesta, vaan en viinaksien, olen pitänyt toki huolen. Kolmesti olen valmistanut itselleni ns. pitkän Slankan. Se sisältää ensiksi noin 3desilitraa kylmää ja rakasta vettä. Sitten lisätään pussillinen Slanka vanilja pirtelöjauhetta ja ravistetaan kunnolla sekaisin. Tämä jälkeen asiaan lisätään raikasta vettä, jotta litran määrä tulee täyteen. Minulla siis koko isompi sekoitusastia. Sitten koko litran juoma ravistellaan kevyesti. Ja ei kun nauttimaan. Tässä siis ohje ns. pitkän Slankan valmistamiseksi. Se on yksinkertainen ja hyvä janojuoma, torjuu näläntunnetta ja on todellinen hiven- ja kivennäisainepommi, joss ovat tarvittavat vitamiinitkin paikalla, tai oikeastaan kolmas osa päivä ko. tarpeesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto