sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Keskussairaala, Slanka ja onnellisuus

Ranskan kansalliseepoksesta, Roland taistelee!
DIEETTIPÄIVÄ II – 125

Yleiset syyt
Eilenkään en saanut kirjoitettua tätä blogiani. Sattui näet niin ikävästi, että pomon vasen polvin kipeytyi ja ryhtyi keräämään nestettä yläpuoliseen lihaspussiin. Kaikki päätyi tietenkin keskussairaalan ensiapuun, kun oli konsultoitu puhelimitse Levin eli Lääkäripalvelu Benen lääkärit sekä veljeni vaimo, joka myös on lääkäri. Kaikki yhteinen mielipide, ylinnä tietenkin sisareni jyrisevä näkemys oli menemisestä ensiapuun.
Kun sisarelleni kerrotaan jotain negatiivista äidilleni tapahtunutta, niin yleensä reaktion on äärimmäisen voimakas. Silloin pitää kääntää maat ja männiköt ylösalaisia jos vaan on tarvis. Mikään lääkäri tai muukaan ei maksa hänen mielestään liikaa jos kyse on yhteisestä Pomostamme. Asenne on tietysti kaunis ja ihailtava ja se koski myös minunkin oloani sairaalassa ylitse yön. Tosin kaikki veljeni, tuon sisareni lisäksi, soittelivat ja tiedustelivat vointiani. Eli olemme molemmat vanhukset, eli Pomo ja Pomon poika, todellisen huolenpidon kohteina.
Vaan on asialla omat rasittavatkin puolensa. Stressini lisääntyy kun pommitetaan ja vaaditaan selvityksiä, joita lääkärien pitää kirjoittaa. Sisareni vaatii näet tuosta eileniltaisestakin käynnistä lääkärin epikriisin, joka analysoittaa omilla asiantuntijalääkäreillämme.
Sitten toimenpiteisiin. Pomo pääsi välittömästi sairaanhoitajan tarkastukseen. Kohtuullisessa ajassa myös lääkäri otti vastaan. Tuomi oli, että omassa terveyskeskuksessa punkteerataan neste pois – maanantaina. No, oli jo aiemmin edustanut näkemystä, että odotetaan maanantaihin ja oman terveyskeskuksemme avautumista ja hoidetaan homma sitten. Vaan eivät minua kuuntele, eivät ainakaan nuo lappalaiset naiset!

Sunnuntain rauhaa
Olen vaan keräillyt voimia ja yrittänyt kuntoutua kolmipäiväsen hullunmyllyn jälkeen. Yritän vielä tänään lähteä kuntoilemaan, todennäköisesti kotifillarilla, tosin toinen vaihtoehto olisi reipas sauvakävelylenkki, vaan se tuntuu jalalle vielä liian vaativalta suoritukselta. Onhan vasen takajalkani edelleenkin ongelmainen, joskin reidestä tuskien keskus on siirtynyt nyt vähän alemmaksi eli pohkeen kohdalle.
Olemme me vaan raihnainen kokonaisuus tämä huusholli!

Slanka
Mutta minulle pysyvyyttä ja jatkuvuutta edustaa Slanka, jolla mielelläni slankaan ja vielä sen teen Hoikistamon hoivissa ja teamleaderi Annen johdolla. Hän on muuten uskomattoman kiltti, sillä toimitti minulle Slankan pusseja, joita en voi ensi viikolla hiihtolomien tähden saada, Tämä vielä aivan omaehtoisesti.
Voiko olla ihanampaa aamua kuin tää,
Kun sä pussin aukaiset,
Slankan veteen sekoitan,
Ravistat sekaisin rajusti,
Kaiken nautin onnellisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto