![]() |
Iris Uurto |
Aikaansaannos
Tänään olen kirjoittanut päivalehden kirjanvisan vastauksen, jonka olen liittänyt tähän mukaan. Tehtävä ei ollut aivan helppo ja se vaati jopa sekä milen että kirjavarastojen penkomista. Mutta uskon ratkaisseeni asian.
Arvoisa Kirjavisaisäntä,
Ei ollut kovin helppo tämäkään visatehtävä, vaan
haasteita lykkäsi melkoisesti. Kuitenkin taisin niistä selvitä voittajaksi?
Vihjeet olivat vähintään vaatimattomat. Joskin pitää
myöntää, että naiskirjailijamme ovat kovin vähässä määrin aiemmin saaneet Pro
Finlandia –mitaleita. Mutta kenellä heistä myöskin aviomies on ollut kirjailija
ja jopa hänen poikansa myös. Tosin ei kerrottu, että oli hän yhteinen kirjailija-miehen
kanssa. Urastakin jotakin mainittiin.
Ei ollut aluksi apua noista juurikaan, vaan piti
kirjallisen muistumien hoidotta ollutta pöheikkö kaiveleman. Jotenkin tekstistä
tuli mieleen kirjailija, joka käyttää tekstissään runsaasti persoonapronomineja.
Varsinkin tuo suomenkielen hieno hän on hyvin edustettuna. Siinä kielellinen
yhdenvertaisuus, jota joskus kutsutaan tasa-arvoksikin, tulee hienosti esille.
Olipa henkilö mies tai nainen, aikuinen tai lapsi, joskus jopa, turkulaisille
ainakin, eläin, niin sama hän on käytössä. Jotenkin tämä piirre tuli
tekstisitaatissakin esiin, vaikka ei hiin korostetusti.
Sitten ryhdyin avaamaan kudelmaa vinkkien ja
tekstintunnistuksen perusteella. Tietenkin piti jälleen mennä autotallin
kirjakaappeihin ja sieltä takaa kolmannelta riviltä löytyi kirjailijan valitut
teokset. Hetken selattuani se tärppäsi. Vaan ei suinkaan kirjailijan ehkä
tunnetuimpaan teokseen Villit henget, joka on alkuperäisesti ollut Ruumiin
ikävä, vaan teokseen Rouva Pallas, joka sekin on aiemmin ollut nimeltään
Kypsyminen. Mikäköhän on ollut syynä teosten nimimuutoksiin? Sitä en ymmärrä,
ehkä esim. Ruumiin ikävä selitetään kuitenkin termiksi, joka tulkitaan usein
väärin. No, sen kyllä pitäisin lukijan aliarviointina ja hänen holhoamisenaan.
Kyseessä on varmaankin Iris Uurto eli Lyyli Ester
Mielonen, jonka uran ääripäät ovat 1930 ja 1952. Siis melko aikaisin oli
kastamatta kynäänsä mustepulloon, sillä hän eli aina vuoteen 1994 asti.
Hänen
kirjailijamiehensä oli meilläkin vähemmän tunnettu Aki Rautala, oikealta
nimeltään August Ripatti (1896-1931). Heidän yhteinen poikansa oli kirjailija
Aku-Kimmo Ripatti, joka syntyi samana vuonna kuin hänen isänsä kuoli ja kuoli
samana vuonna kuin äitinsä. Mitä yhteensattumia.
Kyseessä ei siis ole
teos Ruumiin ikävä vaan Kypsyminen eli valituissa teoksissa Rouva Pallas.
Sitaatti löytyy valittujen teosten sivulta 260 – 261, joskin todella hivenen
muutettuna kuin ehkä alkuperäispainoksen siteerattu kohta.
Mitä tulee Iris Uurron
tuotantoon, niin hänen teoksiaan on aikoinaan pidetty hyvin seksuaalisesti rohkeina
ja esikoisteos Ruumiin ikävä herätti melkoista huomiota aihepiirillään ja ehkä
se selittää kustantajan halun muuttaa teoksen nimeä vielä uusmoraalisen
60-luvun lopun ilmapiirissä.
Proosan lisäksi Iris
Uurto kirjoitti näytelmiä, joiden leimallinen piirre oli pasifismi. Tämä
tietenkin johti hänen näytelmiensä jäämiseen teattereiden ulkopuolelle, sillä
ei sota-aika hyväksynyt kirjailijoidenkaan pasifistisia näkemyksiä.
Slankattu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti