 |
| Maailman paras Pariisi. |
Yleistä
Tänään olen ollut aivan lepotilassa. Ei rankaa
fillarointia, sillä eilinen ja toissapäiväinen veivät tämän vanhuksen voimat.
Mutta huomenna olen ajatellut moiseen taas ryhtyä, kunhan saadaan vieraan alta
pois. Tulevat näet toinen veljeni poika kolmen lapsensa kanssa lounaalle.
Suunnittelut ovat valmista ja menu on melko yksinkertainen, mutta samalla
riittävän moninainen. Kyseessä ei ole tietokonenero veljenpoikani, vaan se joka
on suorittanut loppututkintonsa Australiassa.
Päivän kohokohta, tämän blogikirjoittamisen lisäksi
tietty, oli kuitenkin käynti äitini sisaren ja hänen miehensä luona.
Puheenaiheen oli kolmas sisaruksia, joka valitettavasti ei ole enää iskussa
kuten nämä kaksi muuta ovat. Ei hän nyt ihan saattokunnossa ole, mutta lähellä
sitä rajaa kuitenkin ollaan.
Slankaaminen
Olen omistanut tämän päivän Slankalle. Se on
mielestäni jäänyt liian syrjäiseen osaan jokapäiväisessä tohisemisessani. Kun
vielä muistelen eilistä niin oli aivan huippua tavata pitkästä aikaa Täti
Köksä. Hänen tapaamisensa on aina yhtä suuri riemu ja ilo. Nyt pitää alla
varovainen, että en ole liian onnellinen, sillä ainahan on sattunut alkava
TIA-kohtaus kun onneni määrä on liiaksi suuri. Mutta olin minä todella
onnellinen hänen tapaamisestaan. Pienessä ajassa hänellä on ollut todella
paljon muutoksia elämänmenossa, mutta kaikki hienosti.
Kuitenkin eilen sovimme kisasta Jonkheerin kanssa.
Emme kuitenkaan täsmentäneen mistä kisataan ja miten. Oli vain sopimus, että
kisataan. Juuri tällaisista minä niin vaan perusteellisesti pidän ja niiden
olemassaolosta nautin. Ei mitään määrää eikä rajaa, ollaan vain kuin Ellun
kanat, kunhan asialliset hommat hoidetaan.
Hoikistamo
Ei ole olemassa mahdollisuutta slankaamiseen ellei
oikeastaan olisi Hoikistamoa ja Annea sen ryhmävetäjänä. Kun eilen siis
muutaman viikon ja yhden sairaalareissun jälkeen sain taas ympäristön tukea
ponnisteluilleni, niin asiat tuntuvat valoisimmilta, jopa aurinkoisemmilta.
Mutta se kertoo vain omaa kieltään vertaistukiryhmän tärkeydestä ja keskeisestä
roolista painonhallinnassa. Yksin en onnistu, sen nyt olen vaan joutunut
kantapään kautta oppimaan.
Tuo oppimismenetelmä on vaan niin uskomaton, sillä
minä, joka olen oppinut ja monasti diplomein viisautettu henkilö, en pysty
jotain oppimaan ihan helposti, vaan vaikeimman mahdollisen menetelmän kautta,
siis kantapään avituksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti