 |
| Robert Doisenau; kaksi veljstä 1934 |
DIEETTIPÄIVÄ
II – 128
Liikkuminen
Tänään oli mennä jauhot väärään pussiin. Olenhan
näet aina olettanut, että liikkuminen on liikkumista ja se ei mitään muuta
mukaansa tarvitse. No jaa, tietenkin sykemittarin kaikkine rensseleineen, niin
ja muut varusteet. Onhan se toki minullakin aina mielessä tuo välineellinen
puoli. Nytkin ajattelen uutta kuntopyörää, joka antaisi lisää erilaisia tietoja
kunnostani ja minustani jne. jne.
Kuitenkin nyt opein tieteellisten lähdejulkaisujen
avulla todistetaan, että musiikkikin toimii liikunnan harrastajan teho parantaja.
Mitä mielenkiintoisin väite moinen on.
Musiikki
Väitteen mukaan ns. treenimusa parantaisi harjoitusteho,
jopa moista on tieteellisesti tutkittu. Näin siis oikein valittu musiikki
edistää myös suomalaisen äijän palautumista suorituksensa jälkeen. Vaan
millaista musiikkia pitäisi valita niin itse suositukseen kuin palautumiseen? Onko
valinta samanmoinen vaiko erilainen musiikki tilainteisiin sopiva.
Nyt kuitenkin on tieteellisesti todistettu, että
barokkimusiikki edistää mm. vieraiden kielten oppimista sen määrätynlaisten
ominaisuuksien tähden. Mutta olisiko treeneissä ja palautumisessa parempi joku
raskas metallimusiikki vaiko sellainen räminä ja melu, jota edesmennyt Seppo
Heikinheimo ei voinut sietää. Taidan olla muuten Heikinheimon kanssa
samanmielinen.
Musiikin
vaikutus
Siteerattujen tutkimusten mukaan musiikki pienentää
koetun rasituksen tasoa verrattuna tilanteeseen, jossa treenataan samalla
teholla ilman musiikkia. Eli saat pinnistää ja ponnistaa musiikin kanssa
rajummin kuin ilman musiikkia. Nyt pitää kuitenkin todeta, että suomalainen
äijä ei voi ottaa ulkoisia vaikutteita liian monelta taholta, joten musiikki ja
yksi ponnistus kerrallaan ovat varmaan riittävää. Tätä rakas sisareni nimittää
huru-ukkojen putkiaivoisuudeksi!
Musiikista urheilun ja liikunnan yhteydessä
esitettynä hyötyvät eniten aloittelija, siis me vanhukset kuten
blogistucuksenne. Treeni tuntuu
miellyttävällä, koska se koetaan vähäisempänä kuin se itse asiassa on. Siis
musiikki huijaa totaalisesti uoreiluun hurahtaneen pääkoppaa. Jostain kumman
syystä suositelleen jotain Fredrikin tai rock and rollin tapaista musiikkia, ja
vielä aloittelijoille. Tähän minä en voi yhtyä, sillä minulla moisten kuulemisesta
vain kiputilat moninkertaistuisivat ja varmasti päänikin halkeaisi.
Nopeus
on…
Ei suinkaan valttia, vaan sen treenin aikana kuultavan
musiikin pitäisi olla nopeatempoista, joka sitten puolestaan aiheuttaisi
kohossa fysiologisia reaktioita. Tietenkin nuo aiemmin mainitut melut
aiheuttavat minussa fysiologisia reaktioita, pahoinvointia, kiputiloja ja ties
mitä remppaa. Mutta kyllä barokkimusiikissakin on upean nopeatempoista
musiikkia, joskaan ei niin kovin viljalti. Kun vaan ottaa ja kuuntelee esim.
sopraano Patricia Petitbon upeita barokkiaarioita, niin siinä kyllä varmasti
tahti paranee ja suorituksen taso osoittaa samoja piirteitä.
Hitaus
sitä vastoin…
Sopii siis palautumiseen ja on omiaan
tasapainottamaan aiemmin suoritettua rehkimistä. Tämä on varmaankin totta ja
siihen sopii tietty juuri mielimusiikkini hienon kamariorkesterin soittaman
vaikka Marain Maraisia tai jopa suurta Bachia. Ja vieläpä alkuperäisin
soittimin esitettynä.
Slankataako?
Varmasti sitä tehdään, eli Slanka tuotteilla
slankataan ja yritetään pitää mielessä Hoikistamon opit ja opasteet. Niistä
slankaamisen lisäksi on ollut monia ja mielenkiintoisia. Mieleeni on
voimakkaasti tarttunut aterian laimentaminen, josta olen jo joskus muinoin
kertonut, mutta säästän asian vielä johonkin tulevaan blogiini, jonka omistan
lähes kokonaan tuolle laimentamiselle. Se vaan on hieno käsite tuo laimentaminen,
ainakin näin vanhan läskin äijän ollessa kyseessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti