perjantai 1. helmikuuta 2013

Dieettipäivä II – 110


Helene Schjerfbeckin grafiikkaa kokoelmastani. 
MINÄ ITTE…


Kuten varmaan jokainen tämän blogini lukija arvaa, niin taas aion kehua itseäni. Tuo kehuminenhan on varmaan jo geeneissäni. Mutta minkäs itselleen voi, kun mut luoja sellaiseksi loi!


Fillaroin eilen ja tänään kotifillarilla, mutta tulokset olivat hyvin erilaiset. EN vain osaa tai pysty löytämään syytä moiseen eroon, mutta se tuli hyvin selville kun ajoin tänäpänä fillarilla. Ei vain syke suostunut nousemaan. Tietenkin eräs syy voi olla kuntoni hurja kohoaminen, että samankaltainen harjoitus tuottaa alemmat syketulokset ja sen myötä myös alhaisemman kalorikulutuksen.


Eli  nyt kerron tilastoja kahdesta ajosta, eilinen ensin ja tänäpäinen sen jälkeen. Kaloreita kului ajojen aikana 398 ja 350 kilokaloria. Yhteensä 748 kilokaloria. Sykkeet olivat 126/113/76 ja 119/92/53. Siinä on se suurin ero kun lisäksi eilen meni aikaa 30 minuuttia ja tänään 38 minuuttia. Eli tästä seuraa, että eilinen toimi huomattavasti tehokkaammin kuin tänäpänä. Moinen käy ilmi myös huippuharjoitusvaikutuksesta, joka oli eilen 2,5/5 ja tänään vain 2,1. Tosin molemmat päivät sijoittuvat vaikutukseltaan ylläpitävään luokkaan.


AIVOINFARKTI


Tuolla ihmisen aivoissa voi käydä kahdenlaiset tapahtumat, joissa toisessa joku tukkeutuu ja toisessa se joku vuotaa. Nyt on kysymyksessä siis infarkti, jossa aivoissa tapahtuu tukkeutumista. Itse olin moisen karvaasti kokenut ja toisen kerran se vain meinasi tulla aivoverenkiertohäiriönä eli TIA-kohtauksena.

Mitä se on?

Aivoinfarkti on sairaus, jossa osa aivosoluista jää ilman happea ja tuhoutuu. Syynä on aivovaltimoiden tukkeutuminen. Useimmiten tukkeuma johtuu hyytymästä ahtaassa valtimossa. Tukkeuma voi syntyä myös muualta tulleesta hyytymäpalasesta.

Miten se alkaa?

Aivoinfarktin tyypillisiä oireita ovat äkillisesti alkavat toispuoliset halvausoireet ja puheen tuottamisen ongelmat. Aivoinfarkti on usein hyvin invalidisoiva sairaus, josta kuntoutuminen on hidasta eikä toimintakyky välttämättä ikinä palaa entiselleen. Aivovaurion asteeseen vaikuttavat verenkiertohäiriön vaikeusaste, sijainti ja kesto. Osa aivosoluista kestää hapenpuutetta vain viitisen minuuttia. Tilannetta pahentaa infarktialueelle ilmaantuva kudosturvotus.

Nykyisin aivoinfarktia on mahdollista hoitaa liuotushoidolla ensimmäisten tuntien aikana. Hoito on nykykäsityksen mukaan aloitettava kolmen tunnin kuluessa oireiden alusta, joskin eräissä tutkimuksissa potilaat ovat hyötyneet pidemmälläkin viiveellä aloitetusta hoidosta. Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto aiheuttavat usein samankaltaiset oireet, ja diagnoosi edellyttää aivojen tietokonetomografiaa. Suomessa liuotushoitovalmiutta ei ole kaikissa sairaaloissa etenkään virka-ajan ulkopuolella.

Äkisti alkaneissa halvausoireissa tulee aina soittaa hätänumeroon 112. Hätäkeskuspäivystäjä arvioi potilaan riskin ja hälyttää tarvittavaa apua. Liuotushoitoon soveltuva potilas tulisi kuljettaa suoraan liuotushoitoa antavaan sairaalaan.

Jatkohoidossa potilaan jäljellä olevaa toimintakykyä pyritään ylläpitämään ja aktivoimaan esimerkiksi fysioterapialla ja toimintaterapialla. Kerran aivoinfarktin sairastaneella on korkeahko riski sairastua uudelleen. Uusiutumista pyritään estämään esimerkiksi veren hyytymistä hidastavalla lääkityksellä.

Sen syyt?

Aivoinfarktin riskitekijät ovat samat kuin ohimenevän aivoverenkiertohäiriön. Nuorilla potilailla voi syynä olla rakenteellinen poikkeama aivoverisuonissa tai verenhyytymistaipumusta lisäävä sairaus. Lisätekijöitä voivat olla humalatila tai elimistön bakteeritulehdus. Aivovaltimon tukkiva hyytymä voi myös lähteä liikkeelle esimerkiksi sydämestä, johon on syntynyt hyytymiä eteisvärinä-rytmihäiriön seurauksena.

Insuliiniresistenssiä on alustavasti epäilty myös aivoinfarktin, kuten sydän- ja verisuonitautienkin, riskitekijäksi.

Minulla?

Kun vuonna 2005 minulle tehtiin aorttaläpän korvaan proteesi asentamiseksi tarkoitettu sydänleikkaus Tampereella, niin ensimmäisellä kerralla jäi sisäisiä vuotoja ja piti tietenkin uuden operaation avulla poistaa. Tämä kaikki kesti tietenkin useita tunteja ja sinä aikana ”elämäni” tai elintoimintoni olivat sydän- ja keuhkokoneen varassa. Se nyt vaan ei ole oikea sydän vaan kone ja se aiheutti saman mitä eteiskammiovärinä voi aiheuttaa. Se lähetti tukoksen tuonne pääkoppaani ja sitten pimeni kolmas puhekeskus, jossa sijaitsee äidinkieli. Kaksi muuta puhekeskusta toimivat opittujen kielten varastona.

Ensin herättyäni muistan vain naisäänen toteamuksen, että hän, siis minä, ei osaa puhua. Sitten kaikki pimeni ja oli pimeätä aina keskiviikkoillasta lauantaiaamuun saakka, silloin heräsin uudelleen. Pitivät minua ilmeisesti koomassa, jotta enemmiltä vahingoilta vältyttäisiin.

Itse en uskonut mitään erikoista tapahtuneen, eli olin puhuvinani ihan oikeasti. Onneksi leikannut lääkäri oli ranskalainen ja kun hän kävi luonani, niin samalla hän julisti, että sinähän puhut ihan hyvin, kokonaisia lauseita ja kaikesta saa selvän. No ei suomalaisen tarvitse osatakkaan suomea. Keskustelu tapahtui siis ranskaksi, jonka oli säilyttänyt koskemattomana siellä niille varatuissa puhekeskuksissa.

Luulin osaavani myös kirjoittaa, mutta kaverit eivät saaneet mitään selvää tekstiviesteistäni ja puhekin oli outoa. Vähitellen tajusin, että hei en osaa suomeksi oikein mitään. Se vaan oli vaikea toteamus ja sen seurauksena oli todella monta itkua ja epäonnistumista.

Vaan missä mennään nyt? Jäljelle jäi sellainen keskimääräistä vakavampi lukihäiriö. Olen onnistunut tietenkin melkein entisenä ammattilaisen kuntouttamaan itseäni. Sairaalan kuntouttajalla ei ollut keinoja vastata vaatimustasooni ja siksi hän saattoi vain yllyttää miniä omakuntoutukseen. Kuitenkin kirjoitus takertelee, mutta onnekseni tietokoneessa on virheitä korjaava ohjelma eli pahimmat eivät pääse julkisuuteen. Lukeminen on vieläkin hidasta, varmaan vain 10 – 15 prosenttia aikaisemmasta lukunopeudestani. Puhuminen onnistuu parhaiten ja vain herkkä asiantuntijakorva kuuluu minun puhuvat lievästi murtaen äidinkieltäni. Joka muuten on sijoittunut niihin kahteen vieraille kielille tarkoitettuun puhekeskukseen. Vuoden 2012 keväällä todettiin, että kolmas puhekeskukseni on edelleen pimeä. Olen siis 1/3 osaltani ihan pimeä äijänkääkkä.

Tämä blogi palvelee siis minua erinomaisesti kuntoutusvälineenä. Se avulla pystyn pitämään äidinkielenkuntoni ainakin samana ja toivottavasti sitä vielä petraamaankin. Aiemmin kirjoitin muutama sata artikkelia Wikipediaan, mutta blogi on korvannut sen kokonaan.
SLANKA
Eräs pelastus pääni toiminnan kannalta on ollut myös Slanka-tuotteilla suoritettu slankaaminen. Ne pitävät pääni ja siten aivoni kunnossa ja antavat tarvittavat hivenaineet. Kalium on niistä keskeisin, sillä sitä kardiologit ja myös neurologit jatkuvasti haluavat kontrolloida. Se arvon pitää Slanka hyvänä ja siitä kiitos suorittamani slankaamisen.

1 kommentti:

  1. Taas mielenkiintoista luettavaa. Kiitos näistä jutuista tai voisiko sanoa esseistä?
    Oma TIA-kohtaukseni meni ohi jälkiä jättämättä (tai niin ainakin kuvittelen). Verisuonia on kuitenkin vaurioitumisen vuoksi edelleen tukoksissa osittain. Ainahan se on pieni mahdollisuus uusiin kohtauksiin, mutta näillä mennään.
    Käyn täällä joka päivä lukemassa, mukavaa alkanutta helmikuuta.

    VastaaPoista