Dieettipäivä 115

Kuva tuo mieleeni talven kylmän ja ahdistavan maailman.

Tänään on ollut taas päivä, joka on omistettu toohottamiselle ja ihan kivoille yllätyksille. Mitä muuta tavalliselta ja todella kylmältä päivältä voi edes toivoa? En kuitenkaan saanut lähdettyä kuntosalille ja uimahalliin, vaan lintsasin julkeasti koko homman. Oli siihen ehkä syynä myös tunne rinnassa, että siellä se proteesi sydämessä on. Tämä tunne yleensä tarkoittaa stressaantumista.

Ehkä hienoin uutinen on Slanka-tuotteiden saapuminen Annen luokse. Eli maanantaina saan omani maisteltaviksi ja analysoitaviksi. Kuten olen luvannut, niin kerron omat mielipiteeni tuotteista ihan supersubjektiivisesti analysoiden. Ehkä samalla kerron myös joitakin vinkkejä pussiruokien maustamiseksi erilaisin pienin avustein. Anne – me tulemme taas, me tulemme taas, kun on Slankat tiskissä ja maistamiset mielessä!

Päivän tohinoista mainittakoon Hämeenlinnan maakunta-arkistossa käyminen. Muistin näet edesmenneen isäni sotilaspassin ja tiedustin arkistosta mahdollisuutta saada kantakortti isäni sota-ajan toiminnoista. On näet virinnyt sellainen ajatus, että perheen jäsenille kirjoittaisin pienen kirjasen nimeltä ”Isäni sota ja rakkaus”. Koska tuo sotilaspassi on mielenkiintoista luettavaa. Ensinnäkin hän lähti sotaan keväällä 1943 kun täytti 18 vuotta. Kuitenkin hän aloitti asepalvelunsa vähän ennen joulua 1945, siis oltuaan kaksi ja puoli vuotta sotimassa? Erityisesti minä itse historiantutkijana olen velvollinen selvittämään kaiken tuon. Tuo rakkaus on myös mielenkiintoinen, sillä tapahtumien toinen osapuoli on vielä kykenevä muistamaan ja kertomaan asioista. Ne tapahtumat pitää todella tallentaa, sillä jos isäni oli edes samantasoisesti päättäväinen sodassa kuin hän oli rakkaudessa äitiini, niin se on todella paljon.

Maakunta-arkiston jälkeen hurautin pääkirjastolle palauttamaan paria lainassa ollut kirjaa. Ja jostain kumman syystä lähdin käymään yläkerrassakin. Siellä oli poistettavien kirjojen myynti käynnissä. Mitä minä moisessa tilanteessa tein? Onneksi oli käteistä rahaa edes jonkin verran mukana, sillä siellä ei voinut ostaa kortilla. Kuinka ollakaan, niin lähden suuri sylillinen kirjoja mukanani. Minusta ne kaikki olivat keskeisiä ja tärkeitä hankintoja. Samalla ne olivat hyvin edullisia, koska olivat muovitettuja – lähes kaikki – ja leimattuja. Minua se ei haittaa, sisältö on se tärkein.

Lopun päivää lueskelin ostamaani saalista. Tosin parturissa käynnin jälkeen menin vielä Pelastusarmeijan kirppikselle ja sieltäkin löytyi mukaan matkaan kirja, se oli Juha Itkosen romaani ”Kohti”. Muuten kaikki muut kirjat olivat tietysti historia, historiaa ja historiaa. En ole aiemmin ehtinyt lukea mitään Itkosen tuotantoa ja hän on kuitenkin entisen kotikaupunkini poikia. Nyt on tilaisuus korjata moinen puute. Pitäähän aina joskus silloin tällöin lukea myös kaunokirjallisia teoksia, se kuuluu jo sivistykseenkin.

Huomenna olen vakaasti päättänyt mennä pyöräilemään ja uimaan. Toisaalta maailman levein tie on päällystetty tehdyillä ja täyttämättömillä lupauksilla.