Tapaaminen 19 ja dieettipäivä 137

Lapsuuteeni ja kuluaikoihin kuuluvat Vekan onnikat erinomaisen kiinteästi.

Koitti siis vihdoinkin tapaaminen, edellisestä oli kulunut jo kaksi viikkoa, mitä karmeita viikkoja ne olivatkaan. Oikeastaan Anne ei saisi pitää lomaa laisinkaan, sillä minäni on ollut sairaana koko kahden viikon periodin. Mutta ei ollut ruusun terälehdillä tanssimista tämäkään tapahtuminen, piikeillä pikemminkin hutkittiin.

Täti Naapuri heti ovesta sisään tullessaan heristi nyrkkiä ja totesin minut lievästi sanoen kahjuksi, koska oli kesken flunssan lähtenyt kuntosalille ja uimaan. Jouduin toki myöntämään hänen olevan enemmän kuin oikeassa. Kun vielä Anne yhtyi moitteisiin, niin olin kuin uitettu piski. Mutta oikeassahan he olivat ja minun parastani molemmat ajattelivat. Lupasi täti Naapurille pitää taukoa tulevaan maanantaihin saakka kaikessa kuntorehkimisessä. Tämä lupaus on nyt vahvistettu.

Täti Ope oli toteuttamassa kunnallista itsehallintoa, eli valtuuston kokouksessa. Hän lähetti minulle tilaamani purtilot täti Köksän välityksellä. Kiitos kaunis täti Opelle, joka muuten pitää blogia osoitteessa: http://annulin.blogspot.com/. Täti Open blogi on fiksumpi ja filmaattisempi kuin nämä sekoilut, onhan hän innokas ja nuori, jolla on elämänläheisempi maailmankuva kuin tällaisella vanhalla ja elämäänsä katkeroituneella äijällä, kuten Oskari Olematon on!

Tänään kävimme mm. keskustelua lääkärin roolista VLCD-projektissa, niin yksityisen osallistujan kuin kokonaisuudenkin kannalta. Itse olen tehnyt kahdesti aiemmin VLCD-projektin. Ensimmäisellä kerralla se onnistui nappinsa. Projekti tapahtui HYKSissä ja sitä valvoivat professorit, lääkärit ja hoitajat. Tietääkseni materiaalia käytettiin valmistuneeseen väitöskirjaan. Projekti kesti muutaman kuukauden ja olin siihen todella tyytyväinen. Elämä toi mukanaan vakavat sairaudet ja muut vaikeudet ja ne veivät pohjan projektin tekemältä työltä.

Toisen kerran laihdutin VLCD-tuotteiden avulla muutama vuosi sitten Kanta-Hämeen keskussairaalan laihdutusryhmässä. Silloinkin onnistuin loistavasti, porukan parhaana prosenttilaihduttajana, vaan homma loppui liian lyhyeen. Olisi pitänyt kestää vähintään kolminkertaisesti. Mutta kaikkea ei voi saada ja liikaa ei saa vaatia. Olin silloin tulokseen tyytyväinen, vaan en siihen miten jatkossa sitten retkahdin vähitellen ja paino nousi enemmän kuin vähitellen.

Nyt olen saanut ohjeet lääkäriltä ja terveydenhoitajalta, joka on mm. diabeteshoitaja, eli asiantuntemusta heillä riittää. Ja olen tietty jatkuvassa seurannassa, viikoittaisessa. Siitä heille kiitos kaunis, koska he jaksavat touhuta kanssani. Tämä on minulle sopiva yhdistelmä. Anne vastaa perustoiminnoista, terveydenhoitaja JR vastaa kaiken sujumisesta kuten pitää ja viimekädessä lääkärini vastaavat mahdollisista toimenpiteistä. Voiko ihminen enää laihtumisorganisaatiolta enempää toivoa?

Tänään otettiin sikavaakan tuloksia. Mielenkiintoisesti ja jopa yllättäen minäni rasvakudos oli pudonnut melkoisesti aiemmasta mittauksesta. Myös rinnanympärys oli pienentynyt merkittävästi. Ilmankos minulla ei ole enää kunnon tissejä. Onko se huono vai hyvä, se saa kukin blogini lukija päätellä itse.

Kun saan itseäni ja pienyhteisöämme miellyttävän tuloksen, pitää vaan ottaa oppia täti Naapurista. joka vaan on ilmiömäinen, niin yritän vähintään kerran kuukaudessa vierailla Annen luona ja jatkaa minäni seurantaa. Ihan yhtä päättäväisesti kuin täti Naapuri ja täti Sinen tekevät. Esikuvia minulla riittää.

Mutta tärkeintä on se, että me slankataan, kuten sanoo täti Ope! Ja on vaan niin oikeassa.