 |
| Talven kauneutta, jääkiteitä ja lumikiteitä. Kuva: Teresa Lehikoinen. |
Tänään oli Hoikistamon tupa täynnä ja e tupailtaan osallistujat esitimme mielipiteitämme
ja saimme tukea toinen toisistamme. Täti Metalli ja tietysti täti Naapuri
löivät meidät kaikki ällikällä. Varsinkin kun minä itse ja täti Ope olimme hivenen
kasvattaneet lihaksi, joskin varmaan samalla menettäneet läskejä. Mutta nuo
kaksi menettäjää ovat onnistuneet viikossa aivan satumaisen hyvin. Täti Naapuri kun on jo ennestään kuin elämän
lanka, niin ohut ja siro, niin hän läiskäsi meille heikoille esimerkiksi yli
neljän kilon tiputtamisen. Hänen urakkansa lähenee jo viidenkymmenen kilot uskomatonta
rajaa. Miten niin pieni ja siro ihminen voikaan pudottaa painoaan niin
valtavasti. Erioten onnittelut täti Naapurille ja täti Metallille heidän
uskomattomasta suorituksestaan. Tosin täti Ope2 ansaitsee myös ylistystä, sillä
yli kymmenen kilon pudotus muutamassa viikossa on hirmuinen saavutus. Ja kun
lähes koko ajan on ollut vasen käsikin kipsissä. Sekin painaa varmasti
melkoisen monta grammaa tai kiloa!
Itselläni vaa’assa oli varmaankin joku vika, sillä miten
olisin voinut saada ylimääräisen puolen kilon läskin kannettavakseni? Kyseessä
on varmaan joko rikkinäinen vaaka tai sitten joku muu vilpillinen toimenpide,
jota Annen vaaka on saattanut harrastaa. Tai sitten me molemmat olemme
korvanneet läskit lihaksilla. Kun vielä lihakset ovat painavampia kuin läski,
niin me onnistumme molemmat selittämään, siis ainakin itsellemme, asiat
mahdollisimman positiivisesti.
On minulla tuolle väittämälle muitakin perusteita. Selitys
se on hyvä selityskin, vai onko kansa eri mieltä asiasta? Olin siis tänään
kuntosalilla pyöräilemässä ja uimassa. Fillarilla meni 962 kilokaloria ja tuli
451 MET-pistettä. Uinnissa kului 520 kilokaloria ja saaliiksi tuli 244
MET-pistettä. Näin päivän kokonaissaalis ylitti tavoitteen eli selkeän tonnin,
ja tulos oli 1482 kilokaloria ja 695 MET-pistettä. Olen ainakin tässä asiassa
tyytyväinen minään. Kaikki on laskettu Kuopion laskuopin mukaisesti.
Kotiin tullessa yllätys oli melkoinen kun Pomo ilmoitti,
että kait muistan serkkuflikan miehen 50-kymppiset lauantaina? No en tietenkään
muistanut. Tämä johti Pomon määräämään vaatteiden sovitteluun. Versacen takki
jo mahtuu, vaan housut eivät mene edestä vielä kiinni. Jalkaan ne toki jo
menevät. Onneksi vaatevarastossa löytyy ja ainakin yhdet musta puvunhousut ovat
aivan passelin. Yläpäähän sopii tietenkin Klubitakki, joka on riittävän väljä.
Pohdin tässä nyt jälki-illan puitteissa, että mahtuisiko jo pystykaulurinen
valkoinen paita, ota olen käyttänyt Versacen kanssa, mutta se ei taida sopi yönsinisen
klubitakin kanssa. Kylä se on liian pervo yhdistelmä ja saa odottaa Versacen
sopimista.
Olen toki päättänyt, että en sorru edes tätini tekemiin
todella ylen määrin herkullisiin lihapulliin. Pysyn korkeintaan niukalla
salaatti-linjalla ja nautin teestä teenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti