maanantai 13. helmikuuta 2012

Tapaaminen 18 ja dieettipäivä 123

Talven kauneutta, jääkiteitä ja lumikiteitä.
Kuva: Teresa Lehikoinen.

Tänään oli Hoikistamon tupa täynnä ja  e tupailtaan osallistujat esitimme mielipiteitämme ja saimme tukea toinen toisistamme. Täti Metalli ja tietysti täti Naapuri löivät meidät kaikki ällikällä. Varsinkin kun minä itse ja täti Ope olimme hivenen kasvattaneet lihaksi, joskin varmaan samalla menettäneet läskejä. Mutta nuo kaksi menettäjää ovat onnistuneet viikossa aivan satumaisen hyvin.  Täti Naapuri kun on jo ennestään kuin elämän lanka, niin ohut ja siro, niin hän läiskäsi meille heikoille esimerkiksi yli neljän kilon tiputtamisen. Hänen urakkansa lähenee jo viidenkymmenen kilot uskomatonta rajaa. Miten niin pieni ja siro ihminen voikaan pudottaa painoaan niin valtavasti. Erioten onnittelut täti Naapurille ja täti Metallille heidän uskomattomasta suorituksestaan. Tosin täti Ope2 ansaitsee myös ylistystä, sillä yli kymmenen kilon pudotus muutamassa viikossa on hirmuinen saavutus. Ja kun lähes koko ajan on ollut vasen käsikin kipsissä. Sekin painaa varmasti melkoisen monta grammaa tai kiloa!


Itselläni vaa’assa oli varmaankin joku vika, sillä miten olisin voinut saada ylimääräisen puolen kilon läskin kannettavakseni? Kyseessä on varmaan joko rikkinäinen vaaka tai sitten joku muu vilpillinen toimenpide, jota Annen vaaka on saattanut harrastaa. Tai sitten me molemmat olemme korvanneet läskit lihaksilla. Kun vielä lihakset ovat painavampia kuin läski, niin me onnistumme molemmat selittämään, siis ainakin itsellemme, asiat mahdollisimman positiivisesti.


On minulla tuolle väittämälle muitakin perusteita. Selitys se on hyvä selityskin, vai onko kansa eri mieltä asiasta? Olin siis tänään kuntosalilla pyöräilemässä ja uimassa. Fillarilla meni 962 kilokaloria ja tuli 451 MET-pistettä. Uinnissa kului 520 kilokaloria ja saaliiksi tuli 244 MET-pistettä. Näin päivän kokonaissaalis ylitti tavoitteen eli selkeän tonnin, ja tulos oli 1482 kilokaloria ja 695 MET-pistettä. Olen ainakin tässä asiassa tyytyväinen minään. Kaikki on laskettu Kuopion laskuopin mukaisesti.


Kotiin tullessa yllätys oli melkoinen kun Pomo ilmoitti, että kait muistan serkkuflikan miehen 50-kymppiset lauantaina? No en tietenkään muistanut. Tämä johti Pomon määräämään vaatteiden sovitteluun. Versacen takki jo mahtuu, vaan housut eivät mene edestä vielä kiinni. Jalkaan ne toki jo menevät. Onneksi vaatevarastossa löytyy ja ainakin yhdet musta puvunhousut ovat aivan passelin. Yläpäähän sopii tietenkin Klubitakki, joka on riittävän väljä. Pohdin tässä nyt jälki-illan puitteissa, että mahtuisiko jo pystykaulurinen valkoinen paita, ota olen käyttänyt Versacen kanssa, mutta se ei taida sopi yönsinisen klubitakin kanssa. Kylä se on liian pervo yhdistelmä ja saa odottaa Versacen sopimista.


Olen toki päättänyt, että en sorru edes tätini tekemiin todella ylen määrin herkullisiin lihapulliin. Pysyn korkeintaan niukalla salaatti-linjalla ja nautin teestä teenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti